Tajusin etten enää halua jakaa asioitani enkä ajatuksiani aviopuolison kanssa

Onko joku päätynyt samaan lopputulokseen samasta syystä?

Minä taas kiinnostan puolisoani ainoastaan silloin kun hän haluaa seksiä, johtaa muuten samaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kiinnostan puolisoani ainoastaan silloin kun hän haluaa seksiä, johtaa muuten samaan tilanteeseen.

Varmasti niin, etenkin jos siinä seksissäkään ei huomioi kuin itsensä ja munansa.

Hei, mikä teillä johti tuohon? Kyselen koska itselläni (valitettavasti) sama tilanne!

Puoliso juo paljon, ensin se etäännytti meitä. Sitten huomasin, että hän katsoo kännykällä pornoa, usein. Kertoi että hän on väsynyt, siksi ei jaksa huomioida minua. Tottakai itse sen ymmärrän ja olen tehnyt valtaosan kotitöistä, koska hänellä on raskaampi työ. Kuitenkaan itse en saa samanlaista huomioimista, jos minä olen väsynyt, se ei häntä saa tekemään esim. ruokaa.

Välillä tuntuu kuin olisi yksin suhteessa! Mitään ns. vastakaikua en saa? Jos puhumme asiasta, puoliso voi vaikka sanoa "älä sitten ole minun kanssa, jos on niin vaikeaa!" Mutta ei yritä tehdä asialle mitään, ennemmin siis jää jätetyksi? En ymmärrä. Ero tässä on varmaan edessä!

Varmaan mielenterveysongelmat ja stressi töistä ja lapsista ja kyllästyminen ajan myötä. Ap

En oikein tiedä mikä johti.. Millon se muuttui. Pikkuhiljaa. Myös minun puolisolla oli alkoholiongelmaa, mutta sen sai kuriin ja ollut nyt raitis muutaman vuoden. Itse en kaipais mitään sen kummempaa, tykkään tehdä kotitöitä ja siivoilla, mies tekee mielestäni osuutensa pihatöiden ja autojen huoltojen merkeissä. Lasten kanssa vietetään aikaa tasapuolisesti yhdessä ja erikseen. Haluaisin vaan että hän edes joskus kiinnittäisi huomiota minuun omana itsenäni eikä vain tisseinä ja perseenä. Silittäis, ottais kainaloon ja antaisi olla siinä, kysyis mitä kuuluu. Silloin taatusti haluaisin itsekin. Yhteys pätkii? Jos yritän keskustella aiheesta, hän ei ymmärrä yhtään mistä puhun.

Meillä mies ei puhu, eikä kerro asioita.

Tasapuolisuuden nimissä olen alkanut toimia samoin.

En edes maininnut käyneeni työhaastattelussa.

Terveisin työtön

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mikä johti.. Millon se muuttui. Pikkuhiljaa. Myös minun puolisolla oli alkoholiongelmaa, mutta sen sai kuriin ja ollut nyt raitis muutaman vuoden. Itse en kaipais mitään sen kummempaa, tykkään tehdä kotitöitä ja siivoilla, mies tekee mielestäni osuutensa pihatöiden ja autojen huoltojen merkeissä. Lasten kanssa vietetään aikaa tasapuolisesti yhdessä ja erikseen. Haluaisin vaan että hän edes joskus kiinnittäisi huomiota minuun omana itsenäni eikä vain tisseinä ja perseenä. Silittäis, ottais kainaloon ja antaisi olla siinä, kysyis mitä kuuluu. Silloin taatusti haluaisin itsekin. Yhteys pätkii? Jos yritän keskustella aiheesta, hän ei ymmärrä yhtään mistä puhun.

Samat ajatukset! Joskus mietin että mies vain ON. Siis yksinkertaisesti ON, mitään ajattelematta katsoo tv.tä.

Kuinka sen voisi saada ajattelemaan, kun puheet ei auta? Auttaako mikään?

Vaikka kerron toiveet, juurikin halusta saada enemmän hänestä "irti". Ja läheisyyttä ja huomiota. Se vaikuttaa olevan vaativa homma, ei laiskuuttaan jaksa, muista tai ehdi?!

Minusta katsoen taas asia (huomion antaminen) ei ole ollenkaan "vaativa asia", vaan tulee itsestäänselvänä (ja haluna) huomioida OMA kumppani.

Onko kyse miesten ja naisten erosta, miehen laiskuudesta vai peräti typeryydestä?

Miten mies voi vaan olla, kun tietää että puoliso on onneton ja kaipaa huomiota?

t. viestin 4/6 kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mikä johti.. Millon se muuttui. Pikkuhiljaa. Myös minun puolisolla oli alkoholiongelmaa, mutta sen sai kuriin ja ollut nyt raitis muutaman vuoden. Itse en kaipais mitään sen kummempaa, tykkään tehdä kotitöitä ja siivoilla, mies tekee mielestäni osuutensa pihatöiden ja autojen huoltojen merkeissä. Lasten kanssa vietetään aikaa tasapuolisesti yhdessä ja erikseen. Haluaisin vaan että hän edes joskus kiinnittäisi huomiota minuun omana itsenäni eikä vain tisseinä ja perseenä. Silittäis, ottais kainaloon ja antaisi olla siinä, kysyis mitä kuuluu. Silloin taatusti haluaisin itsekin. Yhteys pätkii? Jos yritän keskustella aiheesta, hän ei ymmärrä yhtään mistä puhun.

Samat ajatukset! Joskus mietin että mies vain ON. Siis yksinkertaisesti ON, mitään ajattelematta katsoo tv.tä.

Kuinka sen voisi saada ajattelemaan, kun puheet ei auta? Auttaako mikään?

Vaikka kerron toiveet, juurikin halusta saada enemmän hänestä "irti". Ja läheisyyttä ja huomiota. Se vaikuttaa olevan vaativa homma, ei laiskuuttaan jaksa, muista tai ehdi?!

Minusta katsoen taas asia (huomion antaminen) ei ole ollenkaan "vaativa asia", vaan tulee itsestäänselvänä (ja haluna) huomioida OMA kumppani.

Onko kyse miesten ja naisten erosta, miehen laiskuudesta vai peräti typeryydestä?

Miten mies voi vaan olla, kun tietää että puoliso on onneton ja kaipaa huomiota?

t. viestin 4/6 kirjoittaja

Sepä se, kun tietäisi. Joskus hänellä on kirkkaita hetkiä, jolloin tehdään sopimuksia siitä miten parannetaan välejämme näiltä osin, mutta pian taas himmenee. Uskoisin kuitenkin että on olemassa miehiä joille tämmöinen puolison huomioiminen ja rakkauden osoittaminen on normaalia.

Voi olla, että se vaatisi aika paljon harjoittelua ja sellasta vapautuneisuutta ettei häpeä itseään ja osaamattomuuttaan tai vähäistä kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mikä johti.. Millon se muuttui. Pikkuhiljaa. Myös minun puolisolla oli alkoholiongelmaa, mutta sen sai kuriin ja ollut nyt raitis muutaman vuoden. Itse en kaipais mitään sen kummempaa, tykkään tehdä kotitöitä ja siivoilla, mies tekee mielestäni osuutensa pihatöiden ja autojen huoltojen merkeissä. Lasten kanssa vietetään aikaa tasapuolisesti yhdessä ja erikseen. Haluaisin vaan että hän edes joskus kiinnittäisi huomiota minuun omana itsenäni eikä vain tisseinä ja perseenä. Silittäis, ottais kainaloon ja antaisi olla siinä, kysyis mitä kuuluu. Silloin taatusti haluaisin itsekin. Yhteys pätkii? Jos yritän keskustella aiheesta, hän ei ymmärrä yhtään mistä puhun.

Samat ajatukset! Joskus mietin että mies vain ON. Siis yksinkertaisesti ON, mitään ajattelematta katsoo tv.tä.

Kuinka sen voisi saada ajattelemaan, kun puheet ei auta? Auttaako mikään?

Vaikka kerron toiveet, juurikin halusta saada enemmän hänestä "irti". Ja läheisyyttä ja huomiota. Se vaikuttaa olevan vaativa homma, ei laiskuuttaan jaksa, muista tai ehdi?!

Minusta katsoen taas asia (huomion antaminen) ei ole ollenkaan "vaativa asia", vaan tulee itsestäänselvänä (ja haluna) huomioida OMA kumppani.

Onko kyse miesten ja naisten erosta, miehen laiskuudesta vai peräti typeryydestä?

Miten mies voi vaan olla, kun tietää että puoliso on onneton ja kaipaa huomiota?

t. viestin 4/6 kirjoittaja

Täsmälleen samaa olen itsekin miettinyt. Meillä mies vaan ON, ja pelaa, tai ON ja lukee lehteä. Läsnäolosta ei tietoakaan. Näin on mennyt sykleissä kohta 20(!) vuotta, ja nyt olen alkanut miettimään tosissani, haluanko elää näin loppuelämäni. Kokemukseni mukaan tuo piirre vaan kasvaa ihmisessä iän myötä. Minä taas en ole ihminen, joka vaan ON.... 

Tällä hetkellä asiat vähän paremmin, kun tästä samasta hommasta oli TAAS pari viikkoa sitten riitaa. Yleensä mies on sen jälkeen pari, kolme viikkoa läsnä, ja palaa sitten taas "omiin maailmoihinsa". 

Moni mies ei vaan ajattele niin, että jotain muutakin pitäisi olla. Luulevat kaiken olevan hyvin, eivätkä edes tajua toisen olevan onneton. Kun ero tulee, tulee se miehelle täytenä yllätyksenä. Mikäli taas yrittää miehen kanssa puhua, ei luultavastikaan mene jakeluun. Asian esille tuominen useammin johtaa siihen, että nainen on nalkuttava akka. Tämä on jokseenkin mahdoton yhtälö, kuinka paljon on edes niitä keskustelevia ja toisen huomioon ottavia miehiä. Itse olen eloni aikana kohdannut tasan tarkkaan yhden. Epätoivoista.

Meillä mies on kyllä läsnä ja edellyttää keskustelua ja huomiota itselleen (ei seksiä), mutta ei selvästikään ole kiinnostunut minusta ja minun huomioimisestani eikä tosiaan halua sitä seksiä. Ap

Päätin samalla hioa ulkonäköni tulevan kahden vuoden aikana niin hyväksi kuin ikinä mahdollista ja jos sinä aikana huomio ei ala lisääntyä, olen valmis ottamaan sitä vastaan muualta. Ap

Up

Mun mies on kiinnostunut mun asioistani kyllä, ainakin uskoisin niin, mutta samalla jotenkin aivan totaalisen tilannetajuton. Saattaa muistaa jonkun turhan asian ja vaihtaa aihetta tuosta vain, vaikka olisin juuri kertonut jotain itselleni merkityksellistä. En ole mielensäpahoittajaluonne, mutta kun 10 vuotta on ystävällisesti pyytänyt toista keskittymään tuloksetta, niin kynnys puhua omista asioista kasvaa. Tällä viikolla esimerkiksi otin puheeksi puhelinkeskustelun joka minulla oli äitiäni hoitavan lääkärin kanssa, hän on sairastunut eikä todennäköisesti toivu entiselleen. Olin tunteellinen ja tarve puhua oli iso, niin mies yhtäkkiä lähti pesemään hampaita, ja kysyi että ”pesitkö muuten jo hampaat?”.

Kun sanoin että minulla oli tässä lause kesken niin toinen toteaa että ”Ai anteeksi, kyllä mua kiinnostaa, muistin vaan että hampaat pitää pestä”.

Tälläisiä tilanteita on jatkuvasti, ja välillä tulee ihan itku. Olen ajatellut että pakko alkaa vain ystävien kanssa jakamaan asioita kun mies onnistuu aina loukkaamaan.

Onko siis niin, että ap:n kiinnostus miestä kohtaan on täysin riippuvaista siitä, onko mies kiinnostunut hänestä? Eli nyt kun ap kokee, että mies ei ole enää kiinnostunut, niin häntäkään ei kiinnosta?

Tuohan kuulostaa hyvin alkeelliselta toimintatavalta ja herättää kysymyksen, onko ap alunperinkään oikeasti tuntenut miestä kohtaan mitään muuta kuin narsistista ihastumista. Eli tunteet katoavat saman tien, kun ei saa enää jatkuvaa huomiota toiselta.

Aikuisempi tapa käsitellä asiaa olisi ehkä miettiä, että jos mies ei enää ole kiinnostunut, niin mitähän ap itse voisi tehdä sen eteen, että mies kiinnostuisi taas. 

Kyllä minua miehen asiat ja ajatukset kiinnostavat edelleen ja pyrin sitä osoittamaan parhaani mukaan. Tarkoitukseni on luoda itsestäni kiinnostavampi vaikutelma vetäytymällä ja sulkeutumalla ja panostamalla itseeni niin että se näkyy. Ap

Ja siis oikeasti. Miehethän nyt eivät sillä tavalla tarvitse parisuhdetta kuin naiset, tai siis että siitä tarvitsisi saada "irti" mitään ihmeempää. Jos arki rullaa ja seksiä on, se riittää miehelle. Olen monta kertaa ihmetellyt, miten tyytymättömiä naiset ovat, ja yleensä ihan syyttä.

Puolisolta odotetaan jotain aivan mahdottomia. Yleensä nämä ovat vielä naisia jotka ovat lihoneet suhteen aikana 20 kg, suikkaria mies ei saa ikinä eikä mitään muutakaan kuin kerran viikossa peiton alla. Ja sitten miestä syytetään haluttomuudesta. 

En yhtään ihmettele, että miehet kokevat, että naiselle ei ritä mikään. Jos omassa elämässä on tylsää, sitä ei voi kaataa puolison niskaan! Sitä kivaa tekemistä pitää järjestää itselle, eikä odottaa, että mies tarjoaa kaiken valmiina. 

Anteeksi että puhun suoraan. Mutta miettikää nyt oikeasti asioita vähän realistisemmin. Elämästä tulee paljon mukavampaa, kun ottaa vastuun siitä, että itsellä on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua miehen asiat ja ajatukset kiinnostavat edelleen ja pyrin sitä osoittamaan parhaani mukaan. Tarkoitukseni on luoda itsestäni kiinnostavampi vaikutelma vetäytymällä ja sulkeutumalla ja panostamalla itseeni niin että se näkyy. Ap

Vetäytyminen ja sulkeutuminen ei ole hyvä strategia. Sen sijaan tuo ulkonäköön ja itseesi panostaminen on huippuhyvä idea, se kannattaa tehdä ehdottomasti!