Ristiriitaiset tunteet lapsiperhearjesta

Miten tämä lapsiperhe arki osaakin olla niin ristirìitaista. Yhtäaikaa nauttii lasten seurasta, nauraa niiden hassuille jutuille, rakastaa niitä enemmän kuin mitään eikä ilman osais olla. Lapset antaa niin paljon.
Silti yhtäaikaa tuntee elävänsä vankilassa. Lapset vie oman vapauden, kotityöt ei lopu koskaan, hirveä sekasorto ympärillä. Lapset kiukuttelee ja on kokoajan vaatimassa jotain. Parisuhteelle ei ole aikaa kuin tunti illassa ja silloin ollaan jo niin väsyneitä ettei jaksa mitään.
Miten tämä voikin olla niin ristiriitaista. En tiedä tekisinkö lapsia jos niitä ei vielä olisi ja tietäisin tämän. Ehkä tekisin kun ne on kuitenkin parasta. Onko muilla yhtä ristiriitaisia tunteita?
On syyllinen olo kun edes ajattelee näin.