Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia "asettumaan aloilleen" parisuhde-elämässä?
14.04.2018 |
Olen 21-vuotias nainen, ja olen tapaillut kymmeniä miehiä, mutta ollut parisuhteessa vain kerran 6 kuukautta. Ulkonäöllisesti olen monen miehen mieleen, hymyileväinen, hyvä kroppa, kauniit linjakkaat kasvot sekä pitkä tukka ja tummempi kuin normisuomalainen. Minua lähestytään kohtalaisen usein, ja Tinderissä matcheja on lähes tuhat.
Ongelmana on kuitenkin luonteeni. Jos olisin mies, minut varmasti leimattaisiin mulkuksi ja kaikki kandidaatit kiertäisivät minut kaukaa. Vikaa ei ole keskustelutaidoissa tai siitä, etteikö seurassani viihdyttäisi. Olen tapaillut monia miehiä, joiden kanssa on ollut mukavaa, ja seurustellutkin yhden kanssa. En kuitenkaan pysty viemään hommaa sen pidemmälle. Olen neitsyt. Tinderissä tavattujen miesten kanssa minulla on kivaa muutamat ekat treffit ja pidän heitä ihan komeinakin, mutta sitten alan ahdistua. Ujot flirttihymyt (ja ylipäänsä kaikki merkit siitä että mies on ihastumassa minuun) saavat minut panikoimaan. Minusta alkaa tuntua, että en halua romantiikkaa, en ehkä sittenkään tämän miehen kanssa. Päädyn esittämään miehelle pahoitteluni ja toteamaan, etten haluaisi jatkaa tapaamista. En ole aseksuaali eikä kysymys ole siitä, että seksi ym sinänsä hirvittäisi minua. Päin vastoin. Minulla on esimerkiksi miespuolinen ystävä, jonka kanssa harrastan sextingiä, ja repisin häneltä vaatteet päältä joka kerta tavatessamme, jos voisin, mutta en voi enkä yritäkään saada häntä tuon läheisempään suhteeseen. Tämä tulee keräämään alapeukkuja, mutta hän on naimisissa. Tapaamme siis merkeissä, jotka eivät liity tähä sexting-kuvioon eikä meidän välillämme silloin ole mitään eroottista, enkä myöskään alun perin tutustunut seksuaalisissa merkeissä tai nähnyt miehessä mitään kuumaa, vaan tunsimme 3v ennen kuin eräänä iltana homma eskaloitui jostakin humalaisesta puolivihjailevasta läpästä.
6kk suhteessani kaikki romantiikka hiipui heti alkuhuuman jälkeen eikä sitä koskaan ollut paljoa, mikä onkin ehkä syynä sille, että jaksoin roikkua suhteessa niin kauan. Suhteen aikana kuitenkin mm. jatkoin seksiviestittelyä toiselle miehelle ja käytin (tämä tosin poikaystävän luvalla) Tinderiä. Tällä hetkellä tapailen miestä, joka ei tiedä, että olin (näivettyneessä) suhteessa vielä, kun aloitimme tapailun. En tosin tiedä, onko hänelle pointtia kertoa, sillä alkuihastukseni häntä kohtaan katosi samalla tavoin kuin aina aiemminkin: eräänä päivänä hän kertoi minulle olevansa todella onnellinen noin upean naisen löydettyään, ja siinä kohtaa mielessäni jokin kuihtui ja jarrut menivät päälle. En tiedä, miksi. En ole koskaan tavannut miestä, jonka kohdalla jossakin vaiheessa en olisi alkanut vilkuilla ruohoa aidan toisella puolella ja lopulta kirmannut karkuun.
Onko tälle mulkkuudelle mitään tehtävissä? Tunnistan kyllä osan ongelmaa: ahdistus tilanteessa, jossa lähennyn miehen kanssa asetelmassa, jonka on "tarkoitus" päätyä parisuhteeseen, sekä muiden miesten vilkuilu ja alituinen paremman vaihtoehdon ja pakotien etsintä. Mitään en osaa ajatuksilleni tehdä.
Kommentit (11)
Vaikuttais siltä, että sulla on surkea itsetunto ja siksi ajattelet, että kos mies rakastaa sua, siinä täytyy olla vikaa.
Pane siis itsetuntosi terveyskuurille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et osaa vastaanottaa rakkautta. Etkö koe olevasi rakkauden arvoinen? -> terapiaan
En ehkä osaa vastaanottaa, mutta koen kyllä itseni hyvinkin sen arvoiseksi. Ystäväsuhteeni esimerkiksi ovat aivan erilaisia: niissä koen itseni rakastetuksi ja välitän myös ystävästäni, enkä todellakaan ole mitenkään alistuvampi tai "huonompi" osapuoli joka mielestään ansaitsisi vähemmän rakkautta kuin ystäväkään.
Valitettavasti minulla ei ole myöskään mitään lapsuuden traumakokemusta tai mt-diagnoosia, jonka avulla tätä nyt voisi alkaa puida.
-ap
Ei ole mitään oikeata mallia miten ja millaisissa suhteissa pitäisi elää tai olla. Tee mikä tuntuu hyvältä. Jos nautit flirttailusta niin ei ole syytä kokea siitä huonoa omatuntoa, se ei ole mikään lupaus tai velvoite viedä asioita pidemmälle. Halukkaat käyttävät joka ikisen kortin saadakseen mitä haluavat > sääli, syyllistäminen, ja esimerkiksi tuo sairaaksi leimaaminen (edellisen postauksen "mene terapiaan").
Tee mikä tuntuu sinusta hyvältä ja jätä vaatimukset omaan arvoonsa.
Mieltymykset ja tarpeet muuttuvat myös iän myötä. Vilkuilukin loppuu ihan itsekseen kun siitä saa tarpeekseen, mutta jos sen kieltää, voi olla ettei koskaan saa tarpeekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttais siltä, että sulla on surkea itsetunto ja siksi ajattelet, että kos mies rakastaa sua, siinä täytyy olla vikaa.
Pane siis itsetuntosi terveyskuurille.
Voi olla, että itsetunnossani on jotain sairasta, mutta en sanoisi surkeaksi. Olen päin vastoin enkä liiankin tietoinen ja itsevarma siitä, että mies tulee rakastumaan minuun, kunhan lähestyn häntä. Vielä siinä vaiheessa myöskään se ajatus ei paina takaraivossa, että parisuhteeseen en kuitenkaan tuon kanssa päädy oman epäröintini takia. Joka kerta on siis se alkufiilis, että tämä on ihanaa.
Huono itsetunto on tällaisessa vaikea tunnistaa itsestään, kun tajuntaan on juurtunut se käsitys, että huonoitsetuntoinen ihminen on joku, joka ei tykkää kehostaan (minä pidän, mutten silti esittele sitä, koska minulla ei ole mitään tarvetta) ja ujostelee siksi miehen kanssa tai jota hävettää avata suunsa muiden seurassa, koska hän "tietää", miten asiassa tulee käymään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lu*ka mikä lu*ka. Ei se siitä muuksi muutu.
Aika pahoja estoja näyttää olevan Ap:llä.
6kk suhde kuvauksen kaltaisen naisen kanssa ilman seksiä? Se mies oli pyhimys (tai kaapissa)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään oikeata mallia miten ja millaisissa suhteissa pitäisi elää tai olla. Tee mikä tuntuu hyvältä. Jos nautit flirttailusta niin ei ole syytä kokea siitä huonoa omatuntoa, se ei ole mikään lupaus tai velvoite viedä asioita pidemmälle. Halukkaat käyttävät joka ikisen kortin saadakseen mitä haluavat > sääli, syyllistäminen, ja esimerkiksi tuo sairaaksi leimaaminen (edellisen postauksen "mene terapiaan").
Tee mikä tuntuu sinusta hyvältä ja jätä vaatimukset omaan arvoonsa.
Kiitos kannustavista sanoista!
Ehkä olisi tosiaan hyvä jättää ainakin Tinder ihan omaan arvoonsa, koska riittävän pitkään siellä miehestä toiseen pomppiessaan antaa itsestään vain huonon kuvan puolelle kaupunkia. Ei siitä loppujen lopuksi itselleenkään paljon jää, koska kaikki käteen jäävät muistot eivät ole hauskoja, vaikka itse deittailusta nautinkin. Kaikista kiusallisimpia ovat olleet tilanteet, joissa olen pannut tapailun poikki vaikkapa saman tiedekunnan miehen tai kaverin kaverin kanssa. Tietenkin välttäisin tutustumasta "sisäpiirin" ihmisiin, jos olisin alusta asti joka suhteessa liikenteessä sillä asenteella, että ei tästäkään kumminkaan tule mitään. Olen kuitenkin vissiin toiveikas höntti. :D
Parhaimpia suhteitani ovat olleetkin juuri ne, jotka ovat alkaneet ystävyydestä ilman romantiikkaa, vaikka kuukausia myöhemmin mies olisikin tunnustanut rakastavansa minua, vaikka olemme vain ystäviä. En ole kokenut tunnustusta eleenä parisuhteeseen liikkumiseksi, eikä se saa minua vaivaantumaan. Päin vastoin, saatan jopa itse ihastua mieheen myös ja meidän välillemme on saattanut kehittyä pientä romantiikkaa, ilman seksiä kuitenkin. 6kk suhteeni alkoi juuri näin. Tällaisia ystävyysrakkaussuhteita on vain todella harvinaista löytää ja pitkällistä kehittää, ne ovat täyttä kultaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Aika pahoja estoja näyttää olevan Ap:llä.
6kk suhde kuvauksen kaltaisen naisen kanssa ilman seksiä? Se mies oli pyhimys (tai kaapissa)...
Itse asiassa hän tuli myöhemmin kaapista transnaisena, ja hän oli senkin vuoksi seksuaalisuutensa kanssa melko hukassa silloin, mikä on sinänsä ihan normaalia (mietti, onkohan aseksuaalinen). Olemme yhä ystäviä ja erosimme myös ystävinä yhteisestä päätöksestä, koska minulle oli kuitenkin jo silloin selvää, että haluan myös seksiä ja muuta sitten, kun sen oman suhteeni löydän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et vain ole valmis vakiintumaan kenenkään kanssa vielä.
Alue: Aihe vapaa
Et osaa vastaanottaa rakkautta. Etkö koe olevasi rakkauden arvoinen? -> terapiaan