Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuinen haluaa jatkaa omat huonot lapsuudenkokemuksensa omille lapsilleen?
10.04.2018 |
Jos vaikka on itse kokenut vahvasti, että koskaan ei kannustettu. Tai vaikka että koskaan ei kehuttu. Ja itse kokee kärsineensä tilanteesta. Niin miksi silti haluaa tehdä omille lapsilleen (tai vaikka puolisolle) samaa. Eli ei vahingossakaan kehu. Tai ei kannusta. Kun ei minuakaan aikanaan.
Miksi se ei mene toisinpäin, että en halua toiselle sitä kurjuutta mitä itsellä oli. Etenkin lapsiaan luulisi haluavan suojella huonolta kohtelulta. Tiedän että jotkut pystyvät katkaisemaan kierteen, pointsit heille siitä!
Kommentit (13)
Tuo itsereflektion puute ei ehkä ole edes ihan harvinaista. Minä keräsin nuorempana parin työvuoden jälkeen palautetta omasta työstäni. Silloin minulle sanottiin, että sellainen on tosi rohkeaa, että kaikki eivät kykene sellaiseen. Minusta se taas oli ihan perushommaa, ei mitään ihmeellistä saati ylistettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kun ei niilläkään ollut niin miksi pitäisi lapsillakaan, ne haluaa kostaa
Kostonhimo on kyllä ruma piirre ihmisessä. Ja vielä omille lapsilleen!
Ajattelemattomuutta, tyhmyyttä ja kostoa. Ei vain tajua ajatella omilla aivoillaan vaan toistaa vanhaa. Näin ainakin minun lapsuudenperheessäni kävi. Lisäksi aika ja tavat muuttuvat, maailma muuttuu, mutta silti pitäisi vaan mennä 30-50 vuotta vanhoilla ohjeilla edelleen.
Kun siitä sanoo niin hullun ja mielenvikaisen leiman saa. Koettu on.
Minulle sanottiin pienestä pitäen, että älä sinä nyt mitään kuvittele itsestäsi tai haaveile. Rakkautta ei kuulemma ole olemassakaan. Nämä ovat tärkeitä asioita.
Niin hyvin nuo minuun juntattiin, että kun kävin iltalukion työn ohella (koska olin kuulemma liian tyhmä koulutettavaksi) niin muistan kun aineen (nykyisin siis essee) aiheeksi annettiin Haaveet, niin jouduin tenttaamaan kavereilta ja duunipaikassa että onko haaveilu sallittua, haaveileeko kukaan muu mitään ja onko se väärin, että on haaveita. Pitkän aikaa luulin että haaveilu on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelemattomuutta, tyhmyyttä ja kostoa. Ei vain tajua ajatella omilla aivoillaan vaan toistaa vanhaa. Näin ainakin minun lapsuudenperheessäni kävi. Lisäksi aika ja tavat muuttuvat, maailma muuttuu, mutta silti pitäisi vaan mennä 30-50 vuotta vanhoilla ohjeilla edelleen.
Kun siitä sanoo niin hullun ja mielenvikaisen leiman saa. Koettu on.
Minulle sanottiin pienestä pitäen, että älä sinä nyt mitään kuvittele itsestäsi tai haaveile. Rakkautta ei kuulemma ole olemassakaan. Nämä ovat tärkeitä asioita.
Niin hyvin nuo minuun juntattiin, että kun kävin iltalukion työn ohella (koska olin kuulemma liian tyhmä koulutettavaksi) niin muistan kun aineen (nykyisin siis essee) aiheeksi annettiin Haaveet, niin jouduin tenttaamaan kavereilta ja duunipaikassa että onko haaveilu sallittua, haaveileeko kukaan muu mitään ja onko se väärin, että on haaveita. Pitkän aikaa luulin että haaveilu on väärin.
Täysin ymmärrettävää, jos ilmapiiri kotona on ollut noin ankea ja latistava. Miten silloin muusta voisi kunnolla nuorens käsitystä saadakaan.
Koska tapa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa on opittu kotoa ja se vaikuttaa ihmiseen hyvin syvällisesti. Kiintymyssuhdetyyliä on hyvin vaikea muuttaa, se ei ole vain tahdon asia, vaan vaatii tosiaan paljon itsereflektiota ja vaatii omien jo lapsuudessa sisäistyneiden toimintatapojen sekä tunne-elämän muotojen muuttumista, mikä on vaikeaa. Stressitilanteissa kiintymyssuhdetapa - tapa reagoida ja olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa - todentuu/aktuaalistuu, silloin tilanteessa reagoi aivokuoren syvempien osilla, eikä reagointitapa ole tahdonalainen. Terapia tms. tapa käsitellä omia traumoja auttaa muodostamaan uudenlaisia reagointitapoja ja sitä kautta toimintatapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen katkaissut tommosen kierteen. Vanhempani eivät kehuneet tms minua koskaan, eivätkä edelleenkään osaa kehua lapsenlapsiaan. Itse kehun omaa lastani ja myös kavereiden lapsia ja tarpeen tullen tuntemattomiakin lapsia. Ihana nähdä oman lapsen hyvä itsetunto!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen katkaissut tommosen kierteen. Vanhempani eivät kehuneet tms minua koskaan, eivätkä edelleenkään osaa kehua lapsenlapsiaan. Itse kehun omaa lastani ja myös kavereiden lapsia ja tarpeen tullen tuntemattomiakin lapsia. Ihana nähdä oman lapsen hyvä itsetunto!
Oma vanhempani on myös lapsenlapsensa seurassa typerä möllöttäjä, ihan kuten lastensakin kanssa aikanaan. Se siitä lapsen lämpimästä suhteesta isovanhempaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vauva ei juo korviketta tai äiti ei pumppaa omaa maitoa, niin hän ei voi olla erossa pääravinnostaan noin pitkää aikaa, koska (äidin)maito on alle 1-vuotiaan ensisijainen ravinto.
Eikä 6kuinen myöskään ”voi” olla erossa päähuoltajastaan (usein äiti) noin pitkää aikaa, koska hän ei pysty säilyttämään mielikuvaa tästä ja tuntee olonsa hylätyksi. Fakta. 6kk vanha voi turvallisesti olla äidistä erossa 6h. Tähän hätään en parempaa lähdettä asialle löytänyt.
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/pieni-lapsi…
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva ei juo korviketta tai äiti ei pumppaa omaa maitoa, niin hän ei voi olla erossa pääravinnostaan noin pitkää aikaa, koska (äidin)maito on alle 1-vuotiaan ensisijainen ravinto.
Eikä 6kuinen myöskään ”voi” olla erossa päähuoltajastaan (usein äiti) noin pitkää aikaa, koska hän ei pysty säilyttämään mielikuvaa tästä ja tuntee olonsa hylätyksi. Fakta. 6kk vanha voi turvallisesti olla äidistä erossa 6h. Tähän hätään en parempaa lähdettä asialle löytänyt.
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/pieni-lapsi…
Tuli väärään ketjuun! Pahoittelut 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki osaa arvioida omaa kasvatustaan ja sen vaikutusta hyvinvointiinsa ja elämäänsä, siksipä esim. monet puolustelevat kuritusväkivaltaa - kun sillä ei ollut itsellekään mitään haittaa ja oikeastaan oli sen ansainnutkin. Ihmisellä voi kuitenkin olla hankaluuksia ihmissuhteissa, itsetunnossa, ärtyvyydessä, syömisessä, stressinhallinnassa jne, mitä hän ei osaa yhdistää omaan varhaishistoriaan ja suhteeseen vanhempiensa kanssa. Sillä sehän vaikuttaa hyvin vahvasti ihmisen tapaan kohdata itsensä ja muut.
Jotkut on ainakin sokeita omille teoilleen. Esim oma isäni pisti paikat kännissä paskaksi joka viikonloppu, uhkaili itsarilla ja muun perheen murhaamisella, haukkui ja solvasi jne, kuitenkin on sanonut minulle oma-aloitteisesti nuorena että "olen ollut hyvä isä" ja "halusin toimia toisin kuin oma isäni".