Mistä tietää, miltä oma ääni kuulostaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen sinut sen ääneni kanssa, jonka kuulen puhuessani ja laulaessani. Mutta kun nauhoitan ääntäni ja sitten kuuntelen tallennetta, kuulostaa ääni aivan hirveältä, teennäiseltä ja oudolta.

Kumpi noista äänistä on se, jonka muut ihmiset kuulevat?

No mitäpä luulet?

Itse kuulet oman äänesi erilaiselta kuin muut. Tottumiskysymys. En ole törmännyt vielä kehenkään, joka pitäisi oikeasta äänestään enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinut sen ääneni kanssa, jonka kuulen puhuessani ja laulaessani. Mutta kun nauhoitan ääntäni ja sitten kuuntelen tallennetta, kuulostaa ääni aivan hirveältä, teennäiseltä ja oudolta.

Kumpi noista äänistä on se, jonka muut ihmiset kuulevat?

No mitäpä luulet?

Pahoin pelkään, että sen jälkimmäisen.

Täytynee yrittää päästä luostariin ja tehdä mykkyyslupaus.

Ap.

Kallon luut vääristävät ääntä niin ettei ihminen itse voi kuulla ääntään samalla tavalla kuin muut.

Olet vain tottunut siihen ääneen jonka itse kuulet. Valtaosa ei tykkää kuunnella omaa "oikeaa" ääntä.

Minä juuri ja juuri siedän omaa ääntäni puhuessani. Tallennettuna se kuulostaa korvaani todella kauhealta. Omituisinta tässä on, että koulussa opettaja pisti minut lukemaan juttuja keskusradion aamunavaukseen ja jopa anoppi oli sanonut, että minulla on miellyttävä ääni. En usko. 

Vierailija kirjoitti:

Olet vain tottunut siihen ääneen jonka itse kuulet. Valtaosa ei tykkää kuunnella omaa "oikeaa" ääntä.

Voikohan vielä lisäksi olla joku psykologinen harha, jonka takia oma nauhoitettu ääni kuulostaa niin perusteellisen rumalta?

Nauhoitettu ääneni ei kuulosta korviini pelkästään huonommalta kuin "live", vaan myös huonommalta kuin muiden ihmisten äänet.

Ap.

Kysy kavereilta! Pyytämättä sain kommentin työkaverilta, joka oli kuunnellut puheluani jenkkilään: Minun tulee ihan Samantha mieleen sinun äänestäsi ja puhetavastasi!

En ollut ikinä seurannut sarjaa, jossa "Samantha" esiintyi, joten en tiennyt, oliko tuo kehu vai moite. Itse asiassa en tiedä vieläkään.

Minulla on pääni sisällä ihan mielyttävä ääni, mutta kuunnellessani itseäni nauhoitteista, kuulostan ihan kamalalta. Ääni on todella epäselvä ja ruma.

Minä olin nuorempana puhelinmyyjänä muutamassa eri paikassa. Useat työkaverit, pomot ja asiakkaat kehuivat ääntäni monta kertaa.. itse taas olin ihan ihmeissäni koska nauhalta se kuulosti niin erilaiselta ja oudolta.

Itselleni ääneni kuulostaa pehmeältä ja matalalta, mutta tiedän, että oikeasti se on naukuva ja venyvä eikä yhtään niin miellyttävä kuin haluaisin uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulet oman äänesi erilaiselta kuin muut. Tottumiskysymys. En ole törmännyt vielä kehenkään, joka pitäisi oikeasta äänestään enemmän.

Täällä ilmoittautuu yksi! Oman pään sisällä ääni kuulostaa jotenkin hassulta, mutta esim. videoita kuunnellessa pidän äänestäni :)

Äänitä ja kuuntele. Siitä se selviää.

Kun minä kuulin omaa ääntäni nauhoitettuna ensi kertaa, järkytyin: minulla on ihan hirveän sössöttävä ässä!

Onko oikea ääni se joka kuuluu kielistudion nauhalta?

Mulla on siis ihan sama!!

Mun lauluääni on kiva kun kuulen sen ite, ja myös ihan kiva se joka nauhottuu videoille

MUT SITTEN kun mä laulan mikkiin nii se ääni on aina 0/5

Ja tää on aika vaikee sulattaa ku haluaisin laulamiseen liittyvän ammatin sitten joskus...

Täää homma on niiin etttä kaikista pitäiiisi pitäää huolta.

Oman äänensä kuullessaan kuulee sekä akustisen äänen että luita pitkin kulkeneen. Tiheämmässä aineessa ääni kulkee nopeammin. Kulkuaikaerot summautuessaan itse asiassa värittävät aistittavaa ääntä. Äänen muodostus myös perustuu mm. niin sanottuihin kerrannaisiin. Näistä varsinkin perustaajuutta matalammat, ns. alakerrannaiset voivat hyvinkin resonoida niitä välittävissä luissa, ihminen kokee usein tällaiset matalammalle resonoivat äänenvärit miellyttävinä. Muusikot ja tuottajat maksavat suuriakin summia esim. hieman samalla tavalla ääneen "lämpoä" lisäävistä mikrofoneista ym.

Ja kuuleminen, tai paremminkin kuuloaistimus, on myös puoliksi psykologinen ilmiö. Kuulet koko ajan enemmän ääniä kuin mitä havaitset kuulevasi. Kaksi ihmistä ei myöskään kuule asioita täysin samalla tavalla, ja joillekin ihmisille ei esim. musiikkia ei ole olemassa. Sekin johtuu juuri siitä, että siitä mitä aistimme kuulevamme on osa sitä mitä kuulemme ja osa sitä miten sen aivoissamme koemme kuulevamme. Äänet ikäänkuin "rakentuvat" aivoissa.

Kaikille meille on rakentunut mielikuva äänistä jotka olemme kuulleet aiemmin, omasta äänestä varsinkin. Siksi ilman fyysistä yhteyttä kuultu oma ääni on outo.

Eikä se tallennettukaan ääni ole mitenkään vapaa värittymistä. Itse asiassa värittymätöntä ääntä ei oikeastaan ole olemassakaan...

Kun kuulee oman äänensä osana esim ihmisjoukkoa, kuulee useinmiten melko samalla tavalla värittyneen version kaikkien puheesta. Se auttaa aivoja "hyväksymään" "vääränlaisen vääristymän".

Mikrofonit, niiden suuntaus ja sijainti sekä akustiikka ja tallennuksen laatutekijät kaikki myös vaikuttavat tallentuneen äänen väriin ja "aitouteen".

Kokeilepa eri suuntauksia kun äänität omaa puhetta/laulua. Esim niitä ässiä voi tallenteessa vähentää laulamalla ikäänkuin sen mikin yli tai ali. Mutta suurimmalla osalla ihmisistä on voimakkaita ja häiritseviä ässäsuhinoita tallennetussa äänessään. Niillä kuuluisimmilla laulajillakin. Niitä sitten vain siivotaan pois esim juuri suuntauksilla, mikkivalinnoilla, taajuuskorjaimilla, de-essereillä yms.

Pojallani on erinomainen ääni, jota jopa edesmennyt J Turkka kehui. Hänestä tulisi erinomainen ääninäyttelijä. Tuo on hieman harvinainen ammatti, johon pääsemiseen pitäisi kai olla suhteita.

Kunnon mikrofoni odottaa kuitenkin häntä pukinkontissa. Koska tuo paketti avataan täällä, pääsen ehkä itsekin kokeilemaan hyvää mikrofonia ja kuulemaan omaa ääntäni muuallakin kuin puhelinvastaajassa. 

En honota, en narise ja s-kirjainkin on hallussa. Silti vähän jänskättää.

Äänimies kirjoitti:

Oman äänensä kuullessaan kuulee sekä akustisen äänen että luita pitkin kulkeneen. Tiheämmässä aineessa ääni kulkee nopeammin. Kulkuaikaerot summautuessaan itse asiassa värittävät aistittavaa ääntä. Äänen muodostus myös perustuu mm. niin sanottuihin kerrannaisiin. Näistä varsinkin perustaajuutta matalammat, ns. alakerrannaiset voivat hyvinkin resonoida niitä välittävissä luissa, ihminen kokee usein tällaiset matalammalle resonoivat äänenvärit miellyttävinä. Muusikot ja tuottajat maksavat suuriakin summia esim. hieman samalla tavalla ääneen "lämpoä" lisäävistä mikrofoneista ym.

Ja kuuleminen, tai paremminkin kuuloaistimus, on myös puoliksi psykologinen ilmiö. Kuulet koko ajan enemmän ääniä kuin mitä havaitset kuulevasi. Kaksi ihmistä ei myöskään kuule asioita täysin samalla tavalla, ja joillekin ihmisille ei esim. musiikkia ei ole olemassa. Sekin johtuu juuri siitä, että siitä mitä aistimme kuulevamme on osa sitä mitä

Ah ihanan osaavasti ja tarkasti selitetty asia ilman yhtään besserwisswerismiä. Sepä se, ammattilaisen ei tarvitse päteä. Vastasit, kun kysyttiin ja kun tiedät. Opin uutta.