Pojat näyttävät usein äidiltään ja tytöt isältään

Kyllä, olen huomannut. Minä näytän ihan isältäni, olen nainen.

Joo no ei aina. Veljen kanssa tultu molemmat isään. Velipuoli isäänsä ja siskopuoli äitiimme. Mun esikoispoika on mun näköinen mutta kaks muuta poikaa eivåt ole kummankaan näköisiä mutta kylläkin toistensa näköisiä. Tytär on taas miniminä samassa iässä.

Minun perheessäni osittain sama asia. Minä (esikoinen) olen ihan isäni näköinen ja veljeni (keskimmäinen) näyttää ihan äidiltäni, mutta siskoni (kuopus) on taas äidin näköinen.

No meillä tytöt ovat täysin samannäköisiä kuin minä heidän iässään. Joskus jotkut naureskelevatkin että olenko kloonannut heidät, kun isän ulkonäköä ei näy heissä yhtään.

Pojat alkavat muistuttaa isäänsä vasta murrosiän jälkeen kun miehiset piirteet kehittyvät.

Minä naisena muistutan hyvin paljon isääni (valitettavasti... ei ole mikään komea mies). Mieheni tulee kauniista suvusta ja tyttäremme on perinyt heidän ulkonäkönsä. Poikamme taas näyttää minulta...

Veljeni näyttää äidiltämme, ei yhtään isältämme. Minä taas näytin lapsena enemmän isältäni, mutta nyt kolmekymppisenä olen alkanut näyttää enemmän äidiltäni ja huomannut kaunistuneeni (myös muut ovat siitä maininneet).

Eikös se oli ihan hyvä asia. Isätkin kiintyvät heti tyttäriinsä kun näkevät oman näkönsä heissä. Ei tarvitse turhaan teettää dna-testejä.

No ei kyllä, mieheni on ihan ilmetty isänsä, ollut pikkupojasta asti. Tyttäreni ovat kopioita minusta.

Kiitos Taivaan Isä, tyttäremme on perinyt kasvot minulta. Pitempi kuin meikä- onneksi, mutta ei miehen suvun 'liikakasvuinen'. Ja tämä on vaikein tunnustettava asia: terävä äly on pitkälti isältä, logiikka, matemaattisuus. (Olen silti maisterisnainen, joten en ihan pönttö.) Äly on todella kiehtovaa. Saan kiksejä siitä. Minulta taas on saanut estetiikan tajun,hyvät sosiaaliset taidot ja kielellinen lahjakkuus molemmilta. Miksi kirjoitan muusta kuin ulkonäöstä? Siksi, että se on tärkeämpää, vaikka likka on hyvin tarkka ulkoisesta habituksestaan. Mikä huonoa? Naisena on vaikea kestää hänen epäsiistiä elinpiiriään. Miten meillä kävi näin hyvä tuuri?

Tyytyväinen mami kirjoitti:

Kiitos Taivaan Isä, tyttäremme on perinyt kasvot minulta. Pitempi kuin meikä- onneksi, mutta ei miehen suvun 'liikakasvuinen'. Ja tämä on vaikein tunnustettava asia: terävä äly on pitkälti isältä, logiikka, matemaattisuus. (Olen silti maisterisnainen, joten en ihan pönttö.) Äly on todella kiehtovaa. Saan kiksejä siitä. Minulta taas on saanut estetiikan tajun,hyvät sosiaaliset taidot ja kielellinen lahjakkuus molemmilta. Miksi kirjoitan muusta kuin ulkonäöstä? Siksi, että se on tärkeämpää, vaikka likka on hyvin tarkka ulkoisesta habituksestaan. Mikä huonoa? Naisena on vaikea kestää hänen epäsiistiä elinpiiriään. Miten meillä kävi näin hyvä tuuri?

Älykkyys periytyy äidiltä: https://www.is.fi/perhe/art-2000001262133.html Sori iltapäivälehtilähde, mutta en nyt ehdi tässä kohtaa etsiä mitään tieteellistä artikkelia.

X-kromosomissa on kymmenen kertaa enemmän geenejä kuin Y-kromosomissa.

Tytär perii molemmilta vanhemmiltaan X-kromosomin. Tytär saa niin ollen geneettisestä materiaalista puolet isältä, puolet äidiltä.

Poika perii äidiltään X-kromosomin, isältään Y:n. Pojan geeneistä siis suurin osa on äidiltä.

Tiedän perheen jossa äiti on nukkemaisen kaunis, sio pieni nenä ja muutenkin mallin näköinen. Isä on kuin kirveellä veistetty, iso koukkumainen nenä ja muutenkin epäsymmetriset kasvot. Noh, tytär on ilmetty naispuolinen isänsä kopio sekä kasvoiltaan että ruumiinrakenteeltaan kun taas poika on nukkemaisen kauniskasvoinen mies.

Minä perin väritykseni äidiltä (vaalea, pisamainen ja punakka), mutta leuan muoto (ja koko piru vie) ja kasvojen pyöreys isältä :/ Worst of both worlds!

Meillä esikoinen näyttää ihan anopilta. :(

Onneksi mieheni jykevä leuka on periytynyt juuri oikein eli pojallemme kun taas tytöillä on minun naisellinen leuka. Olen nähnyt mieheni naipuolisia suvun jäseniä joilla tuo Clooney-leuka on eikä se ole kaunista...

Monet kukat ovat punaisia, mutta toiset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Tyytyväinen mami kirjoitti:

Kiitos Taivaan Isä, tyttäremme on perinyt kasvot minulta. Pitempi kuin meikä- onneksi, mutta ei miehen suvun 'liikakasvuinen'. Ja tämä on vaikein tunnustettava asia: terävä äly on pitkälti isältä, logiikka, matemaattisuus. (Olen silti maisterisnainen, joten en ihan pönttö.) Äly on todella kiehtovaa. Saan kiksejä siitä. Minulta taas on saanut estetiikan tajun,hyvät sosiaaliset taidot ja kielellinen lahjakkuus molemmilta. Miksi kirjoitan muusta kuin ulkonäöstä? Siksi, että se on tärkeämpää, vaikka likka on hyvin tarkka ulkoisesta habituksestaan. Mikä huonoa? Naisena on vaikea kestää hänen epäsiistiä elinpiiriään. Miten meillä kävi näin hyvä tuuri?

Älykkyys periytyy äidiltä: https://www.is.fi/perhe/art-2000001262133.html Sori iltapäivälehtilähde, mutta en nyt ehdi tässä kohtaa etsiä mitään tieteellistä artikkelia.

Tässä tapauksessa tuo matemaattinen lahjakkuus tulee kyllä isältään. Olinhan minä haka esim. trigonomteriassa :), mutta se ei ihan  riitä. Fysikka, kemia, matematiikka - hakkaavat mut 10 -0. En toisaalta ollut edes kiinnostunut niistä oppiaineista.  Kun lapsi oli nippa nappa koulussa, hän kävi isänsä kanssa paljon keskusteluja fysiikkaan liittyvistä aihepiireistä. Ehkä kiinnostus  virisi niistä keskusteluista ja laskemisista. Ja nämä kaikki ovat tärkeämpiä asioita kuin ULKONÄKÖ, vaikka likka on kivan näköinen. Naapurin ukkokin sanoi miehelleni, että miten SULLA  voi olla noin kaunis tyttö? Ja edelleen. ...ULKONÄKÖ ei ole tärkeintä.