Jäin vahingossa koululle sahaamaan!

Psykologi käveli kädet ilmassa ja tukka liehuen kulmilla ja olin varma että kohta se kysyy multa taas samaa asiaa: työtehtäviä! Juuri viime viikolla sanoin. Miksi samat asiat pitää sanoa jatkuvasti uudestaan? Hän oli laittamassa kahvia ja oli siinä käsityksessä, että uusi työntekijä on jo valittu. Hän sanoi sen, ja minä tietysti hyväuskoisena uskoin heti, ja sanoin hämmästyneenä "siis joko se on valittu!" Hän sitten myönsi, että hän vain luuli niin. Eihän nyt tuollaista ja katsoi vielä haikeana eteensä, että hänkin on vanhentunut. Kaikki tässä vanhennutaan samaan tahtiin! Lähdin kun sai mennä, mutta unohduin tekemään puutöitä. Niihin jää helposti "koukkuun", on mukavaa kun pystyy luomaan jotain itse. Ei uutta työntekijää vielä ole valittu mitenkään, kun vasta perjantaina päätettiin että palkataan uusi. Miten keskustelen naisen kanssa? En voi kertoa töissä kaikkea yksityiselämästäni. Juttelen tietysti mielelläni hyvän päivän chattia, mutta en minä siellä halua olla missään henkilöhaastattelussa.