Haaveilen jatkuvasti täydellisestä erakoitumisesta

Mie kans

En usko,e ttä oikeasti haluatte erakoitumista. Kokeilkaa irtisanoa kaikki nettiliittymät puoleksi vuodeksi ja jätätte menemättä nettiin / olematta yhteydessä muihin paitsi pakko. 

Samanlaisia haaveita. Tosin ottaisin kyllä mielelläni aviomieheni erakkokumppanikseni.

Erakoituminen ihan kaupungissakin olisi kivaa. Silloin elämä olisi helpompaa, kaikki palvelut lähellä, mutta ei tarvitsisi tavata ketään.

Minä myös mutta ymmärrän samalla ettei se oikeasti tee hyvää ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Minä myös mutta ymmärrän samalla ettei se oikeasti tee hyvää ihmiselle.

Ymmärrän hyvin tämän aloituksen komppaajia.

Mutta asia on juuri näin kuin edellä sanotaan.

Olen introvertti, tykkään olla keskenäni. Silti tämä täydellinen irrallisuus teke neuroottiseksi, väillä vainoharhaiseksikin.

Olen viettänyt erakkoelämää toisessa maassa jo useita vuosia. Ystäviä olisi kiva olla, tavatakin joskus. Nyt ainoat tapaamiset ihmisten kanssa ovat pakollisia (kauppa, lääkäri, parturi jne), Muutkin satunnaiset kohtaamiset jäävät pinnallisiksi. Kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut edes tutustumaan.

Kyllä, puoliso muuttaisi kaiken, mutta kun sellaista ei voi tilata verkkokaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Erämaamökki ja vain minä ja ehkä kissa ja koira. Ei naapureita eikä työtä vaan omavarainen elämä. Ei taida olla oikeen normaslia :D

Hymiöiden lähettely palstalle ei ole normaslia...

En haaveile täydellisestä erakoitumisesta, mutta kärsinyttstä jos ympärillä on liikaa ihmisiä joita kaikkia täytyy huomioida.

Töissä uuvuttaa jatkuva ihmisten typerä sosiaalisten nokkimishärjestysten haku.

Kun ihmiset vaihtuvat jatkuvasti haetaan asemaa jatkuvasti.

Harva oikeasti on tiimityöskentelijä. Omaa osaamista pönkitetään. Vierelle halutaan joku huonompi jotta itse voi loistaa. Lopputulosta ei ajatella.

Vain paikoissa joissa yhteistyöstä hyötyvät kaikki oikeasti se onnistuu.

Erakoituminen on kyllä oikeasti helpompaa kuin laumakaaos.