Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihmisiä oikeasti vaivaa? Pyysin kaveria syömään
06.04.2018 |
eikä vaivaudu edes vastaamaan. Oli lukenut viestin. Tuli tosi paha mieli, minä ystävällisesti pyydän syömään mutta ei mitään reaktiota. Oli kyllä viimeinen kerta kun pyydän, jos ei kiinnosta niin en ala anella. Muutenkin tympii ihmiset, jotka eivät koskaan itse ota yhteyttä. Ei ole pakko ei, mutta tästä eteenpäin poistan ja estän kaikki välinpitämättömät ihmiset. Suosittelen muillekin. Harmi että hyviä ystäviä on tosi vaikea löytää nykypäivänä. Ja sanotaan vielä se, että olen mies ja pyysin siis miestä seuraksi. Eli ei edes mitään naisten draamaa (ei pahalla naiset).
Kommentit (32)
Harmittaahan tuollainen. Minä oon myös joillekin kavereille halpa makkara, onneksi on ne läheisimmät jotka on ajattelevaisimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en aina vastaa heti viestiin, jos on hankala paikka ja/tai haluan vastata pidemmin tai tarkistaa aikatauluja.
Et ole ainoa. Minäkin olen antanut vaan olla kun ”kavereille” tunnun olevan vain ilmaa. Kannattaa hylätä semmoiset joista saa vain pahaa mieltä.
Luen joskus viestejä liikennevaloissa, en toki pysty siinä vastaamaan.
Jaa. No mä olen ainakin näin työviikon jälkeen aivan helvetin väsynyt, huomasin päivällä saaneeni kaverilta viestin mutta en ehtinyt siihen vastaamaan ja kotiin tullessa unohdin koko jutun. Mua taas vituttaa tollaset vaatijat, joten on ihan ok, että hylkäätte mut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on käynyt samoin. Sain kyllä vastauksen viestiin noin kahden viikon päästä. Siinä vaiheessa se ei enää lämmittänyt.
Murkylliset ihmiset kannattaa hävittää lähipiiristä. Huonot ihmissuhteet aiheuttavat paljon pahaa oloa! Kokemusta on täälläkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysitkö syömään lyhyellä varoitusajalla vai joskus myöhemmin? Jälkimmäisessä tapauksessa voi olla että joutuu miettimään/tarkistelemaan aikatauluja pidempään ja vastaa joskus sen jälkeen.
Ei kai ny miehet pelkästään syömään pyytele. OIsit pyytänyt että tuu tänne ottaa vähän kaljaa ja laitan pöperöö siihen kylkeen. ja siellä ei pidä istua naamat vastakkain vaan katse television suuntaan. Eli pitää saada kuulostaan äijien "man cave" toiminnalta, eikä miltään kynttiläillalliselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. No mä olen ainakin näin työviikon jälkeen aivan helvetin väsynyt, huomasin päivällä saaneeni kaverilta viestin mutta en ehtinyt siihen vastaamaan ja kotiin tullessa unohdin koko jutun. Mua taas vituttaa tollaset vaatijat, joten on ihan ok, että hylkäätte mut.
Vaatijat?
Vierailija kirjoitti:
Luen joskus viestejä liikennevaloissa, en toki pysty siinä vastaamaan.
Jep, ja mä luin kesken palaverin kun ajattelin hetken että nyt mun ei tarvitse täysillä keskittyä. Ehdin vain vilkaisemaan viestin, kun palattiinkin aiheeseen joka kosketti mua, niin en nyt sitten todellakaan naputellut viestiä kaverille takaisin. Ja koska on vähän hektistä, niin en loppupäivän aikanakaan ehtinyt vastaamaan, ja oli niin paljon työasioita ajateltavana, että en joka sekuntti pitänyt mielessäni "vastaa viestiin, vastaa viestiin, vastaa viestiin...!!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyysitkö syömään lyhyellä varoitusajalla vai joskus myöhemmin? Jälkimmäisessä tapauksessa voi olla että joutuu miettimään/tarkistelemaan aikatauluja pidempään ja vastaa joskus sen jälkeen.
Pyysin eilen iltapäivällä, kaveri oli avannut viestin heti kun oli sen saanut. Minulle olisi sopinut tänään tai vaikka huomennakin. Eikä se haittaa jos kieltäytyy, en mene siitä rikki. Mutta se harmittaa, ettei vastata mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. No mä olen ainakin näin työviikon jälkeen aivan helvetin väsynyt, huomasin päivällä saaneeni kaverilta viestin mutta en ehtinyt siihen vastaamaan ja kotiin tullessa unohdin koko jutun. Mua taas vituttaa tollaset vaatijat, joten on ihan ok, että hylkäätte mut.
Vaatijat?
Jep. Tuollaiset, jotka kyttää että viesti on nyt luettu, ja kyttäävät että siihen pitää vastata heti kun se on luettu, ja vetävät herneen nenään ja alkavat itkemään, jos siihen viestiin ei vastaa ollenkaan. Koska vikahan on toki viestin lähettäjässä, eikä suinkaan siinä että viestin saajalla on jotain muuta meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. No mä olen ainakin näin työviikon jälkeen aivan helvetin väsynyt, huomasin päivällä saaneeni kaverilta viestin mutta en ehtinyt siihen vastaamaan ja kotiin tullessa unohdin koko jutun. Mua taas vituttaa tollaset vaatijat, joten on ihan ok, että hylkäätte mut.
Sulla sitten onkin mielenkiintoisia ystävyyssuhteita jos syömään kutsuminen on vaatimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. No mä olen ainakin näin työviikon jälkeen aivan helvetin väsynyt, huomasin päivällä saaneeni kaverilta viestin mutta en ehtinyt siihen vastaamaan ja kotiin tullessa unohdin koko jutun. Mua taas vituttaa tollaset vaatijat, joten on ihan ok, että hylkäätte mut.
Vaatijat?
Jep. Tuollaiset, jotka kyttää että viesti on nyt luettu, ja kyttäävät että siihen pitää vastata heti kun se on luettu, ja vetävät herneen nenään ja alkavat itkemään, jos siihen viestiin ei vastaa ollenkaan. Koska vikahan on toki viestin lähettäjässä, eikä suinkaan siinä että viestin saajalla on jotain muuta meneillään.
No jos et aio vastata ollenkaan niin eiköhän se tarkoita ette aio olla enää yhteydessä ko. henkilöön lainkaan? Eli tuskin edes olitte ystäviä?
Jotenkin toi aloitus nyt ei kuulostanut ollenkaan miehen kirjoittamalta.
Kyllä kohteliasta olisi vastata, aina. Ei heti tietenkään aina voikaan vastata viestiin/pyyntöön mutta kohtuullisessa ajassa. Itselläni käy usein niin, että töissä tauolla kurkkaan omaan puhelimeen tulleet viestit, mutta vastaan töiden jälkeen ja siihen voi mennä vielä tunteja. Esim. jos kaveri pyytää syömään - viesti tulee tänään ja tarkoittaa esim. nyt la-su, niin olisi hyvä vastata muutaman tunnin sisällä edes että käykö vai ei. Tarkempaa aikaa sitten voi sumplia vaikka soittamalla.
Aloittaja: Älä välitä, mutta toisaalta anna hänen olla, jos edes parin päivän päästä viestistäsi ei mitään kuulu. Meillä kaveripiirissä on toisaalta aina heitä, jotka vaan välillä katoavat... Yhdellä heistä tällä hetkellä suru läheisen kuolemasta, ja annamme ilman tyrkyttämisiä hänen olla, vaikka itse yritän kerran viikossa ainakin kysyä kuulumisiaan, vastasi tai ei. Hän on henkilö, joka vasta yli 35-vuotiaana alkoi vastata toisten viesteihin - tai peräti soittaa silloin tällöin takaisin. Joku juttu hänellä siinä oli...
Mutta annapas olla, kun noista katoajista joku tarvitsee apua! Sitä pitäisi sitten saada ihan heti, ja osa vetää herneen nenään jos ei vastaa vaikka kesken työpäivän. Siinä kohtaa tulee miettineeksi mitä on oikea ystävyys/kaveruus, mitä sellainen, jossa toisesta pitäisi vain voida hyötyä.
Näitä aikuisia ei enää juurikaan voi käytöstavoille opettaa, mutta esim. kummilapsilleni olen pyrkinyt kertomaan - ja ajatuksia kanssaan vaihtamaan - mitä on luonteva ja asiallinen kommunikointi kavereiden ja ystävien kesken.
Minulle käy usein niin, että kerkiä lukaisemaan viestin, mutta sitten tulee jotain ja en ehdi vastaamaan.
Ap-parka, mulle tuli paha mieli sun puolesta :(