Esiteinin käytösongelmat

Eli et ymmärrä lastasi. Ei ihme, että raivoaa.

Luin Einsteinin käytösongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö kohta 12v, erittäin kovapäinen ja agressiivinenkin. Pienistäkin asioista tulee ainakin yli tunnin "taisteluja", eikä missään nimessä olla annettu periksi, toivoen että tilanne vähän rauhottuisi tytön ymmärrettyä ettei hän määrää. Huutaa ku syötävä, ja jos jotain joudutaan ottamaan tytöltä pois, niin alkaa "idiootti idiootti"-huuto, yleensä tulee potku tai lyönti perään. Tavaroiden takavarikointi ei toimi. Pakollinen tarve todistaa ja kertoa kaikille miksi hän on oikeassa. Pitää kaikkea tekemäänsä oikeutettuna, syyt löytyy kaikelle. Anteeksipyyntö tulee HARVOIN, sekin vain tilanteista, jolloin tilanne on käynyt fyysiseksi. Yritetään tapahtumien (ja rauhoittumisen) jälkeen keskustella asiasta, joskus syntyy vaan uusi tappelu, koska hän oli mielestään oikeassa. Joskus toivoisi että voisi ottaa tukasta kiinni ja ravistaa, kun menee niin hermot.

Kohtalotovereita?

Minkälainen tekeminen sitten ei ole oikeutettua?

Kyllähän hänen pitäisi saada määrätä. Omista asioistaan. Noin tulee pullasorsa, joka ei kanna vastuuta.

Mistä asioista niitä taisteluja tulee?

Otatteko lapsen mielipiteet huomioon vaikka määräättekin asioista?

Ihan tavallista tuossa iässä. Hänellähän on alkamassa psyykkisesti kehitysvaihe, jossa hänen täytyy vähitellen irtautua teistä vanhemmista. Aika monella se menee kapinan ja joskus jopa vihankin kautta: siteet on niin vahvat että niitä ei pysty rauhallisesti katkomaan vaan täytyy nostattaa vastakkainasettelu ja uskotella itselleen että ne vanhemmat on paskoja tyranneja, jolloin henkinen irtautuminen on helpompaa.

Mutta en usko että pakottaminen enää tuon ikäisiin hyvin toimii mitenkään. Tai mielivaltaiset esineiden poisottorangaistukset tai kovin tiukat säännöt muissa paitsi 100% välttämättömissä asioissa. Tosiaan, jos on sisukas teini, niin sehän vaan sisuuntuu: minähän en muuten periaatteestakaan anna periksi, vaikka kuolen ennen! Eikä fyysinen kurikaan auta. Omat vanhempani käyttivät sitä, mikä johti vain entistä suurempaan kapinaan sekä omankin toimintani väkivaltaistumiseen. Jossain 13 vuoden iässä kun tajusin että olen esim. äitiäni isompi ja vahvempi, joten kuritusyritykset päätyi siihen että sen sijaan että minä olisin saanut vyöremmistä, äiti sai mustan silmän.

Noi vanhan lapsen kanssa voi puhua, en hyväksyisi yhtään lyöntiä tai potkua. Rankaise näistä kunnolla, ota vaikka kännykkä pois koko päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Noi vanhan lapsen kanssa voi puhua, en hyväksyisi yhtään lyöntiä tai potkua. Rankaise näistä kunnolla, ota vaikka kännykkä pois koko päiväksi.

Puhuminen on hyvä ja se pitää tehdä tosiaan selväksi että väkivaltaa ei voi hyväksyä. Itse kuitenkin lähtisin rangaistusten sijaan sille linjalle, että selittäisin että väkivalta toista kohtaan on rikos, ja jos nyt näyttää että lapsella on ongelmia impulssien hallinnassa niin että ei pysty olemaan turvautumatta väkivaltaan kiihtyessään, niin jotain apuahan hänelle täytyy hakea. 

Jos ongelma ei ole vakava, hän voi itse tästä säikähtää ettei halua millekään "kallonkutistajille" puhumaan ja opetella hillitsemään itseään. Jos taas hän ei suuttuessaan siihen pysty, niin sittenhän ulkopuolinen apu tosiaan onkin tarpeen.

Se joka vitsaa säästää se lastaan vihaa sanotaan jo Raamatussa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista niitä taisteluja tulee?

Otatteko lapsen mielipiteet huomioon vaikka määräättekin asioista?

Kyllä niistä keskustellaan, mutta huuto alkaa heti. "Älä huuda, vaan sano mikä on." -MÄ EN HUUDA KU PUHUN VAAN KOVAÄÄNISESTI IDIOOTTI!!! "No puhu normaalilla äänellä". Tän jälkeen se huuto jatkuu. Viimeksi taistelu tuli siitä, ettei saanut askarrella korttia autossa (kimalleliimaa/glitteriä yms.) Oli mahdollisuus tehdä se kotonakin, ja sanottiin että tee se synttärikortti nyt, koska autossa matkalla sitä ei tehdä. (Syynä ihan auton sotkeminen, sekä se, että lähes jokaisella automatkalla sieltä takapenkiltä lentää jotain takaraivoon, joskus lensi jopa puoliksi juotu fantatölkki). Tyttö olisi välttämättä halunnut sen kortin antaa, ja häntä se harmitti ja ärsytti kun "idioottiäiti" ei antanut tehdä korttia. Meikkijä olen ostanut, kun tyttö on halunnut "opetella ja kokeilla". Sovittiin että kotona saa kokeilla, mutta muualle ei meikit naamassa mennä. Siitä on tullut tuhannen kertaa tappelu, kun on ollut kiire lähteä johonkin, ja tyttö on vessaan mennyt meikkaamaan. Jos sanon muiden kuullen että "säkö oot täällä vaan meikkaamassa vaikka on kiire?", niin suuttuu,koska olikin vain laittamassa ohutta kerrosta ripsiväriä, ja se ei kuulemma ole "meikkaamista", ja nyt olen nolannut hänet muun perheen kuullen.

Vaatetuksesta, ollaan menossa pihalle liian vähillä vaatteilla yms. Kaverin kanssa mennessä heppatallille haluaisi laittaa niitä "kivempia" paitoja ja vaatteita jotka on tarkoitettu synttäreille yms, mutta ei mihinkään heppatallille. Ruuasta, ei tykkää siitä ja siitä. Suuttuu, kun olen menossa kymmenennen muistutuskerran jälkeen hakemaan likaisia vaatteita huoneesta, kun ei itse vienyt pyykkiin, "IDIOOTTI POIS MUN HUONEESTA ET KOSKE MUN TAVAROIHIN"

Vierailija kirjoitti:

Luin Einsteinin käytösongelmat.

En saa enää pois mielestäni kuvaa Einsteinistä kiukuttelemassa ja potkimassa.

En osaa antaa neuvoja mutta normaalia on. Kuopus täytti 14 vuotta ja oli erittäin hankala, kun täytti 13 vuotta.

Nyt siis 14v. ja en osaa sanoa miten tää jatkuu.

Vanhempi on paljon seesteisempi.

Ollaan vaan jotenkin rämmitty. Jotenkin niin usvassa se pahin aika että en jaksa muistaa mitä teki ja miten toimittiin,

Oli niin valtava stressi päällä.

Ajattelen että vielä 4 vuotta niin tää on ohi.

Hyvin rakkaita ovat mutta on tää toisen murrosikä on rankka.

Anna pukeutua miten tykkää ja anna olla vaatteet likaisena huoneessa.

Teinit oppii kantapään kautta.

Omani raivosi ja itki kun hävitti 20 euroa. Oli menossa kaverin kanssa syömään.

Olin hänelle monta kertaa sanonut että raha sellaiseen taskuun missä on vetoketju,

no ei uskonut ja oppihan että äiti oli taas oikeassa,

Ei munkaan pojan huoneeseen saa mennä. T. Edellinen

Tekemisille loogiset seuraukset. Lisäksi keskustelua silloin kun on edes jotenkin vastaan ottavaisella päällä. Lisäksi kuulostaa siltä että tunteiden sanoittaminen olisi tarpeen.

Eli käytännössä pyykit jätetään pesemättä, jos ei itse tuo niitä. Ruokaa on se mitä on tarjolla, tai sitten tekee itse. Heppatallille ei mennä ollenkaan jos ei ole asianmukaiset vaatteet ja jos ei usko, niin ei makseta ratsastustunteja jne.

Isoin ongelma tuntuu olevan kuitenkin väkivaltaisuus. Sen osalta olisi hyvä keskustella mihin se voi johtaa esim. lastensuojelutoimenpiteisiin ja kotoa pois sijoittamiseen. Iän myötä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin ja korvauksiin.

Tunteiden osalta olisi hyvä itse pysyä rauhallisena ja kertoa ymmärtävänsä tytön tunteet, mutta ei käytöstä. Miettiä yhdessä toimivia keinoja käytökseen, esim. tarvitseeko hetken rauhoittumisaikaa tai auttaisiko asian kirjoittaminen tms. Ja tilanteen jälkeen keskustelu miten kumpikin osapuoli olisi voinut tehdä toisin.

Ihan seko kakara. Varmaan tuleva polkupyörä ja nisti.

Miksi sinua häiritsee se, että lapsella on tarve kertoa kaikille, että hän on oikeassa. Hän on lapsi.

Esiteinin on alettava ottamaan eroa teistä vanhemmista ja se tapahtuu liioittelunkin kautta. Hän alkaa nyt piirtää    myös kuvaa itsestään erillisenä ja itsenäisenä ihmisenä. Mitä lähempänä hän teitä on ollut, sitä enemmän on käytettävä energiaa, jotta saa rakennettua nyt itsenäisen minän.

Silti jotkut säännöt on oltava, sillä mitä lähempänä on seinä, jota vastaan taistella, sitä turvallisempaa hänellä on. Ota myös huumori käyttöön kasvatuksessa ja kehu joka päivä edes yhtä pientä asiaa hänessä. Anna olla vaatteet sotkussa ja huone kaoottisessa tilassa, jos syö vaikka päivällisen yhteisessä pöydässä tai menee pävittäin kouluun. Yksi hyvä asia riittää pitkälle. Mutta ei teidänkään tarvitse näytellä viilipyttyä päivät pitkät, saa sitä suutahtaakin ja sanoa sen.

Vanha luonne teinillä on. Joskus se vielä kääntyy voitoksi.

Onneksi mulla ei ole lapsia.