Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys ja apua siihen
Yksinäinen Tampere
30.03.2018 |
Moni ihminen kärsii yksinäisyydestä, niinkuin minäkin. Itse yritän kovasti löytää seuraa kahville, syömään tai johonkin muuhun aktiviteettiin. Mietin vain, että mikähän ihme siinä on, että esimerkiksi facebookin yksinäisten sivuilla valitellaan yksinäisyyttä, muttei haluta edes lähteä mihinkään kenenkään kanssa tekemään mitään.
Itse olen 34-vuotias vähän aikaa sitten eronnut mies, joka on nuorempana ollut masentunut ja kärsinyt yksinäisyydestä vuosia. Sen jälkeen löytyi nainen, oli avioliitto ja tuli lapsi. Nyt eron jälkeen huomaan taas yksinäisyyden tulleen, mutta tällä kertaa en aio antaa sille valtaa vaan haluan myös auttaa muita yksinäisyydestä kärsiviä.
Harmi vain, että vaikka yksinäisiä on todella paljon niin silti seuraa ei löydy vaikka yrittäisi etsiä nimenomaan heidän/meidän joukosta.
Itse tulen hyvin toimeen rahallisesti ja olen ulkoisestikin siisti, normaalikokoinen ja -näköinen mies. Enkä etsi todellakaan seuraa tietyn tyyppisistä ihmisistä vaan yksinäisistä. Emmekö voisi auttaa toisiamme ja olla toistemme tukena?
Jos jäit miettimään asiaa niin laita postia: shamx1983 at luukku.com
Kommentit (15)
Hieno aloitus, kosketti tosi paljon. Tämmöistä asiaa tulee harvoin itse pohdittua kunnes näkee esimerkiksi tämäntyyppisen tekstin ja tajuaa, että yksinäisyys on monelle arkipäivää. Hurjasti tsemppiä sinulle! Olisi kiva saada myös tähän (aloitukseen) lisää kommentteja aiheeseen liittyen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno aloitus, toivotan projektille menestystä!
Noin yleisesti olen huomannut että uusiin ihmisiin on helpointa tutustua jos on jotain yhteistä jonka ympärille kerääntyä / josta puhua. Eli sama kiinnostuksen kohde, vaikkapa urheilu- tai kulttuuriharrastus, koira, vapaaehtoistoiminta yms. Ihmisestä jonka kanssa ei ole mitään yhteistä on vaikeampi saada ystävää, kun keskustelut jäävät siihen small-talkiin eikä suhde syvene kaverisuhteeksi.
╔═══╗╔═══╗╔═══╗╔═══╗╔╗─╔╗╔╗
║╔═╗║║╔══╝║╔═╗║║╔═╗║║║─║║║║
║╚═╝║║╚══╗║╚═╝║║║─║║║║─║║║║
║╔══╝║╔══╝║╔══╝║║─║║║║─║║╚╝
║║───║╚══╗║║───║╚═╝║║╚═╝║╔╗
╚╝───╚═══╝╚╝───╚═══╝╚═══╝╚╝
Itse olen todella yksinäinen, vaikka olenkin parisuhteessa. Tuntuu, että kaikki päivät kulkee samalla kaavalla. Muutin uudelle paikkakunnalle reilu vuosi sitten ja kaikki ystävät jäivät synnyinkaupunkiini. Toki viestittelen heille joka päivä, mutta ei se ole sama asia, kuin mennä esim. kahville tai toisen luo kylään.
Olen ujo ja hiljainen. Läpi kouluvuosien kestänyt kiusaaminen on myös jättänyt jäljet. Työttömänä ei ole hirveästi varaa hurvitellakaan, vaikka välillä voikin repäistä menemään.
-yksinäinen A
Vierailija kirjoitti:
Hieno aloitus, toivotan projektille menestystä!
Noin yleisesti olen huomannut että uusiin ihmisiin on helpointa tutustua jos on jotain yhteistä jonka ympärille kerääntyä / josta puhua. Eli sama kiinnostuksen kohde, vaikkapa urheilu- tai kulttuuriharrastus, koira, vapaaehtoistoiminta yms. Ihmisestä jonka kanssa ei ole mitään yhteistä on vaikeampi saada ystävää, kun keskustelut jäävät siihen small-talkiin eikä suhde syvene kaverisuhteeksi.
Tämä. Harrastus, harrastus, harrastus.
Mielellään vielä sellainen harrastus, mikä on oikeasti sosiaalinen. Ei eräsuunnistusta tai yksinvaellusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset ovat toki tärkeitä, mutta jos tilanne on esimerkiksi sellainen kuten minulla, että olen Tampereelle muuttanut noin 6 vuotta sitten, opiskellut uuden ammatin ja päässyt töihin. Olen ollut koko Tampereella olo aikani ex-vaimoni kanssa yhdessä ja hän asui Tampereella ennestään. Ystäväpiirimme koostui lähinnä hänen tutuistaan ja ystävistään. Itse olen jokseenkin introvertti luonne ja minulle kelpasi tämä, etten luonut itselleni suurta ystäväpiiriä. Toisaalta olen kuitenkin todella sosiaalinen mikä näkyy työmaalla.
Nyt erottuamme minulla ei siis ole ystäväpiiriä, eikä juurikaan ketään, jonka voisi kutsua esim. kahville. Harrastuksia ei pahemmin ole ja ystävien kanssa niitä voisi keksiä, mutta kun olo vetää yksinäiseksi niin on vaikea lähteä mihinkään koittamaan esimerkiksi jotain uutta ilman "tukea" toisesta ihmisestä.
Opiskeluaikana tai työpaikoiltakaan ei tällaisia kahvitteluystäviä ole löytynyt.
Ap
Itse olen myös ihan yksin, vaikka nuori vasta olen. Ystävä on ihan "outo" sana minulle. Ihmiset ovat paljon aiheuttaneet minulle pahaa ja luottamuksen rakentaminen tulee olemaan hidasta. En tiedä enää mitä tekisin asian eteen. En haluaisi, että elämä lähtee jo nyt tähän suuntaan. Nyt olen siinä pisteessä, että minulle riittäisi ihan pintapuolinenkin "kaveruus" sillä välillä kuuntelisin vaikka ketä jos joku siinä vieressä olisi. Toisaalta niitä syvällisiä kaveruussuhteita haluaisin sitten myös. Yksinäisyys pyörii aamusta iltaan mielessä. Jos minulta kysyttäisiin mitä olen niin heti tulisi vastaus, että yksin ja yksinäinen. En haluaisi, että siitä tulee "persoonani" ja se vaikuttaa elämääni joka päivä. Välillä mietin, että mitä painajaista tämä kaikki on sillä en ole mikään kamala ihminen. Ihan tavallinen, joka on vähän hiljaisempi ja tullut entistä aremmaksi noiden ikävien kokemusten jälkeen. Silti en ole mikään kummajainen vaan osaan olla myös mukava ja jos saisin vielä sen "vanhan" minäni esiin. Välillä tuntuu silti missä vankilassa sitä oikein elää, kun tuntuu että on lasi minun ja ihmisten välissä. Haluaisin kuulua joukkoon ja tehdä asioita muiden kanssa. Kaikki jää muuten tekemättä tai jos teen niin en saa siitä sellaisia muistoja mitä haluaisin. Tietysti en voi muita syyttää, koska itsekin olen aluksi ujompi ja en halua olla mikään varakaveri, koska sitä on tullut jo aikoinaan "harrastettua". Terveisin nuori nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpäin olet? Laita ihmeessä viestiä s-postiini tai tähän ketjuun. Jos olet kauempaa niin ajatuksia voi vaihtaa "kirjeitsekkin". Ei sekään ole keneltäkään pois.
Ap
Yksinäinen Tampere kirjoitti:
Mistäpäin olet? Laita ihmeessä viestiä s-postiini tai tähän ketjuun. Jos olet kauempaa niin ajatuksia voi vaihtaa "kirjeitsekkin". Ei sekään ole keneltäkään pois.
Ap
Siis Nuorelle naiselle tämä viesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen Tampere kirjoitti:
Mistäpäin olet? Laita ihmeessä viestiä s-postiini tai tähän ketjuun. Jos olet kauempaa niin ajatuksia voi vaihtaa "kirjeitsekkin". Ei sekään ole keneltäkään pois.
Ap
Sori, mutta en varmaan kuitenkaan pysty. Kiitos silti.
Itse uskon että useimmat yksinäiset ovat jonkin verran syrjääntyneitä, mahdollisesti myös työelämästä. Syömään tai kahville kutsu veisi viikon tai jopa kuukauden ruokarahat eikä se ole parin tunnin small talkin arvoista tuntemattoman kanssa. Mitä jos ehdottaisit ihan jotain ilmaista toimintaa? Tai tarjoa maksaa toisenkin kahvi tai ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hieno, jos baarit tai mutu tahot alkaisivat järjestää sinkkuiltoja eri ikäisille eikä vaan nuorille. Itse olen pian 50v yksinäinen nainen. Olisi kiva, jos jossakin olisi vaikka lautapeli-ilta yksinäisille, jotka haluaisivat löytää uuden kumppanin vaikkapa tai ainakin uusia ystäviä...tai kavereita edes.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että useimmat yksinäiset ovat jonkin verran syrjääntyneitä, mahdollisesti myös työelämästä. Syömään tai kahville kutsu veisi viikon tai jopa kuukauden ruokarahat eikä se ole parin tunnin small talkin arvoista tuntemattoman kanssa. Mitä jos ehdottaisit ihan jotain ilmaista toimintaa? Tai tarjoa maksaa toisenkin kahvi tai ruoka.
Totta. Siis ajatukseni on myös ollut se, että voin maksaa toisen ihmisen kahvin tai ruoan, tosin en sitä tänne mihinkään kirjoittanut. Se, että jaksaisi/uskaltaisi laittaa itsensä liikkeelle ja kohdata jonkun tuntemattoman ihmisen on tottakai vaikeaa ja kynnys siihen on suuri. Mutta itse ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että voisi sen ajan huonomminkin käyttää. Ja lähtemällä käymään jossain mahdollisuus jonkun uuden ihmisen kohtaamiseen on suurempi kuin kotona.
Toki itselleni tämä olisi helpompaa kuin monelle muulle, koska en kärsi tällä hetkellä masennuksesta, ujoudesta, enkä juurikaan muista asiaa estävistä jutuista. Yritän saada sen takia ihmisiä liikkeelle, että samalla auttaisin myös itseäni ja pienentäisin omaa riskiäni masentua ja syrjäytyä, toisaalta se voisi auttaa ja toivottavasti auttaisikin sitä toistakin ihmistä.
Olen nuorempana kärsinyt myös laaja-alaisesta paniikkihäiriöstä, jolloin en pystynyt poistumaan kotoani parin vuoden aikana kuin kauppaan ja silloinkin rauhoittavien lääkkeiden avulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi hieno, jos baarit tai mutu tahot alkaisivat järjestää sinkkuiltoja eri ikäisille eikä vaan nuorille. Itse olen pian 50v yksinäinen nainen. Olisi kiva, jos jossakin olisi vaikka lautapeli-ilta yksinäisille, jotka haluaisivat löytää uuden kumppanin vaikkapa tai ainakin uusia ystäviä...tai kavereita edes.
Tampereella ainakin seurakunnalla on jotain:
https://tampereenseurakunnat.fi/toimintaa/aikuiset/sinkut/sinkku-_ja_ol…
Alue: Aihe vapaa
Kiva ajatus, rohkea aloite. Toivottavasti onnistut!