Ihastun lähes jatkuvasti ja lähes kaikkiin ihmisiin - onko tämä normaalia?

Olen kärsinyt tästä vaivasta jo noin 13 vuotta, ajoittain vaiva on pahentunut ja ajoittain helpottanut. Teininäkin ihastuin salaa johonkin naispuoliseen kaveriini, minkä seurauksena aloin vain vältellä kyseistä kaveriani. Kaupanmyyjään ihastumisen seurauksena aloin vältellä sitä kyseistä lähikauppaa jne. On todella vaikeaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, kun tosiaan alan elätellä jotain suhdetoiveita melkein kaikista ihmisistä.

Sinänsä seurustelusuhde on siihen auttanut ja intensiivisen rakkaussuhteen aikana sitä vaivaa ei ole ollut, mutta valitettavasti elämästäni on ollut yhteensä vain noin vuoden verran sellaista, joten muun ajan olen aina ihastunut. Onkohan mulla liian voimakas libido tms.? Sinänsä seksuaalisesti olen melko estynyt tapaus.

Naisiin ihastumisen osalta auttoi myös se, kun ensimmäistä kertaa elämässäni tunnustin yhdelle naiselle ihastuneeni häneen (tunne oli tosin "tietenkin" yksipuolinen). Sen myötä se kaipaus kohdistuikin vain häneen. Lisäksi olen huomannut naishormonien auttavan tähän vaivaani selvästi. T. Ap

Up

Onko kyse romanttissävyisestä ihastumisesta vai siitä, että jollain tavalla ihailet näitä työtään tekeviä, ystävällisiä asiakaspalvelijoita?

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse romanttissävyisestä ihastumisesta vai siitä, että jollain tavalla ihailet näitä työtään tekeviä, ystävällisiä asiakaspalvelijoita?

Hassua kyllä, mutta se on romanttissävyistä. :/ Yhdessä vaiheessa suorastaan vihasin itseäni sen takia, kun ihastuin niin helposti. Nykyään otan sen hieman rennommin ja jotenkin "annan anteeksi itselleni" tms.

T. Ap

Minulla on tällaista ollut koko ikäni (nyt olen kolmikymppinen), mutta se on pääosin kohdistunut vain vastakkaiseen sukupuoleen eli mieheen. Mietin lähes kaikista tapaamistani miehistä jotka ovat ulkonäön puolesta minua miellyttäviä (ei tarvitse olla siis olla mitään superkomea, vaan perus-ok) millaista olisi vaikka olla heidän kanssaan suhteessa. Vastaavasti taas tuntemani miehet, esim. työkaverit ja tutut, käyn samalla lailla mielessäni läpi. Jos luonne on kiva, ulkonäönkään ei tarvitse olla niin kummoinen. Ns. kadulla vastaan tulevista tietysti se ulkonäkö on se mihin kiinnittää huomiota... olen huomannut, että parisuhteessa ollessani tämä onneksi vähenee mutta ei kokonaan mene pois. Olen aina ihastunut helposti ja voin olla ihastunut useampaan ihmiseen kerralla.

Itse olen ihastunut vain kahdesti. Toiselta pakit, toinen varattu. Ei ole helppoa näinkään.

Minusta se on vain kaunista, että voi ihastua ihmiseen. Nähdä ne hänen hyvät puolensa. Itse pyrin "ihastumaan" kaikkiin asiakkaisiini. En ole seksuaalinen, joten en maalaile mitään fantasioita heistä. Ihastuminen on sellaista, että heidän hyvät puolensa korostuvat silmissäni ja jätän huomiotta huonot puolet. Silloin voi kohdata ihmisen aidoimmillaan ja uskon että minusta välittyy aito välittäminen joka työssäni on tärkeää.

Nuorempana kun ihastuin paljon niin myös petyin usein. Nykyään ei tarvitse olla osana mitään kouluyhteisöä, niin ihmiset tulevat ja menevät, ja hyvä kuva heistä voi säilyä ikuisesti ilman että se tahriintuu heidän omista typeryyksistään.