Muita, jotka eivät koe kuuluvansa työyhteisöön?

Olet työkaverini? Juuri se, joka inttää päivästä toiseen sitä, miten taas teki salilla vatsalihasliikkeitä ja miten syö proteiinia.

Oletko tullut ajatelleeksi, että kollegat haluavat pysyä etäisinä, eivätkä siksi avaudu syvimmistä ajatuksistaan, yksityiselämästä tms. Monet oppivat kantapään kautta, että viisainta on pitää vähän hajurakoa. Työpaikka on työpaikka. Ei siellä ole tarkoitus pohtia syntyjä syviä tai rasittaa kollegoita omilla näkemyksillään politiikasta tai uskonnosta. On helpointa, etteivät työkaverit tiedä kaikkea toistensa elämästä. Se johtaa vain juoruiluun yms.

Kahvitaukojutut ovat sellaista pienimmän yhteisen nimittäjän keskustelua. Ei se tarkoita, etteivätkö työkaverisi voisi olla kiinnostuneita muustakin.

mistä sinä sitten haluaisit keskustella hengähdystauolla työstä? elämän tarkoituksesta? ilmastonmuutoksesta?

Joo kyllä minä alan nyt 15 vuoden jälkeen jo tuntea kuuluvani sakkiin. Vuosia meni, ennen kuin rohkaistuin sulautumaan porukkaan. Jälkeeni on tullut jo niin paljon uusia työntekijöitä taloon, että minä vähän kuin kuulun kalustoon jo. On tullut se oma lähimpien kollegojen piiri, jolle sanotaan muutakin kuin olipa kylmä aamu ja vähän väsyttää vielä ja onko kahvia. Mutta ainakin viisi vuotta olin vähän yksinäinen.

Täällä. Viiden vuoden kuluttua kaikki työkaverit ovat uusia, koska nykyiset yli 60-vuotiaat jäävät eläkkeelle, halusivat tai ei. Olen nuorin työntekijä meillä, syntynyt 70-luvulla. Huh. En koe mitään samaistumista näiden isovanhempi-ikäisten ihmisten kanssa.

Minulla on parhaimpia kokemuksia

työpaikoista, joissa on sekä miehiä että naisia. Ja monen ikäisiä. Silloin ilmapiiri pysyy parhaimpana.