Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioerosta selviäminen
25.03.2018 |
Siitä on nyt puoli vuotta kun mies haki avioeroa. Koska tämä tuska hellittää? Milloin on hetki, että hengitän taas vapaasti enkä kaipaa miestä? Yhdessä olimme 30v.
Kommentit (5)
Se vaatii aktiivista surutyötä.
Eronnut 6 vuotta sitten ja välillä pintaan nousee tunteita. Ja ne eivät ole kaipuuta, vaan vähän rumempia juttuja...
Mutta ei elettyä saa nollattua. Kun mennyttä työstää, niin se ei enää pidä otteessaan, vaikka välillä pulpahtaa pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa elää uutta elämää. Luopuu menneestä.
Ei siinä muuta.
Väsynyt ja rikkinäinen kirjoitti:
Ei se hellitä. Itsekin olen juuri kuusi kuukautta sitten eronnut. Liitto kesti 20 onnellista vuotta, kunnes mies yhtäkkiä päätti, etten enää riitä, ja hankki nuoren naisen ja muutti pois.
Lapsia ei onneksi ole, ja aionkin nyt lopettaa kaiken kerrasta. En saa elämästä enää otetta, enkä oikeastaan haluakaan. Jäin niin emotionaalisesti kuin taloudellisestikin täysin tyhjän päälle, ja ikäkin alkaa jo painamaan. Ystäviäkään ei ole, ja sukulaisia ei tunnu kiinnostavan.
Eli ihan sama. Eiköhän tämä ollut tässä.
Mitä tarkoitat, tämä oli tässä?
Painaa mullakin ikä, eikä ystäviäkään ole.
Mutta on mulla oma elämäni.
Sitä ei pidä tuhlata.
Toista ei ole luvassa.
Kai se joidenkin kohdalla vaatii jonkinlaisen "uudestisyntymisen". Jotkut eivät toivu koskaan. Minulle tuli ero lähes vuosikymmenen suhteesta. Ja jouduin nähdä tosi suuren vaivan ja muuttua kokonaan ihmisenä päästäkseni siitä vaiheesta yli ja alkaa elää uutta elämää.
Luin aktiivisesti muiden kokemuksia erosta netistä. Se ei ollut kauhean hyvä idea, koska vaivuin suurempaan epätoivoon luettuani sellaisten ihmisten itkutarinoita, joilla oli erosta jo vuosikausia aikaa, eivätkä he vaikuttaneet olleen päässeen eteenpäin vieläkään. Päätin tehdä kaikkeni etten kuuluisi heihin. Aloin ahmia ero-oppaita. Oppaita jotka opettavat miten elää onnellisesti. Tein harjoitteita. Aloin purkamaan fiiliksiäni kirjoittamalla jokaisesta paskasta tunteesta. Pakotin itseni ulos ihmisten ilmoille. Jouduin rakentaa lähes koko sosiaalisen verkostoni uudelleen. Yksin tapahtumiin. Yksin baariin. Yksin elokuviin. Treffeille. Uudistin ulkonäköäni. Aloin urheilla enemmän.
Siitä se lähti...uusi elämä, uusi minä. Erosta on selvitty mutta moni muu prosessi on vielä kesken.
Alue: Aihe vapaa
Ei se hellitä. Itsekin olen juuri kuusi kuukautta sitten eronnut. Liitto kesti 20 onnellista vuotta, kunnes mies yhtäkkiä päätti, etten enää riitä, ja hankki nuoren naisen ja muutti pois.
Lapsia ei onneksi ole, ja aionkin nyt lopettaa kaiken kerrasta. En saa elämästä enää otetta, enkä oikeastaan haluakaan. Jäin niin emotionaalisesti kuin taloudellisestikin täysin tyhjän päälle, ja ikäkin alkaa jo painamaan. Ystäviäkään ei ole, ja sukulaisia ei tunnu kiinnostavan.
Eli ihan sama. Eiköhän tämä ollut tässä.