Lue keskustelun säännöt.
Ylipainoinen miettii: Aloin lihoa rajusti, kun muutin lapsuuskodista pois ja sain syödä mitä halusin
21.03.2018 |
Olen nyt 40v ja olin hoikka 19-vuotiaaksi asti, sitten muutin omaan asuntoon. Hamstrasin lempikeksejäni, Dooriksia ja Dominoita joita äiti oli suostunut vain harvoin ostamaan sekä tilasin viikottain pitsaa. Join ruuan kanssa mehua, ja kahviin laitoin sokeria. Perheettömän parikymppisen tapaan myös biletin paljon, ryystin makeita drinkkejä ja siideriä. Ja krapulassa sitten piti saada jäätelöä ja limpparia.
Tilannetta pahensi ajokortin ajaminen , sillä en enää halunnut kävellä edes yhtä kilometriä.
Isäni oli aina patistanut menemään pyörällä tai kävellen kun ruinasin kyytiä, nyt kun minulla oli oma auto en todellakaan aikonut kävellä enää mihinkään!
Kun muutin käytin koon S paitoja ja tuumakoon 28 farkkuja, parissa vuodessa vaatekokoni kasvoi useammalla numerolla....
Kommentit (15)
Niinhän se monella käy.
Sitten vaan löytää ja etsii takaisin sen entisen rytmin.
Tuommoinen välivaihe on ihan luonnollinen.
Siihen tietty, jos jää, niin tulee terveysongelmat.
Hyvät mahdollisuudet on palata lapsuuden ”maisemaan”...tuttuun tapaan , koska sieltä on hyvä malli elimistössäsi jo valmiina.
Sinulla on tuossa valinnan paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten otat itseäsi niskasta kiinni.
Minä vanhemmillani asuessani ajattelin, että kun muutan omilleni syön vain pitsaa ja karkkia. Vaan eipä asia enää houkutellutkaan, kun se hetki vihdoin koitti, vaan yritin kovasti todistaa itselleni ja muille, että pärjään omillani ja osaan tehdä hyviä valintoja.
Minulla paino rupesi nousemaan jo armeijassa. Söin joka ilta sotkussa 4 munkkia.
Tuttu juttu. Ennen olin kokoa 42 ja nyt kokoa 56. Tästä syystä opetan lapselleni että hyvää saa syödä vaikka joka päivä kunhan on kohtuus kaikessa
Varmaan aika monella käy noin. Tiedän monia jotka eivät lapsuuden kodissa saaneet esim karkkia lähes koskaan, tyyliin kerran viikossa vanhemmat ostivat yhden karkkipussin. Sitten kun pääsi muuttamaan yksinään, karkkia kului todella paljon ja myös kiloja tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin menee, kun saa oman jääkaapin ja alkaa jo kaupassa suunnitella mitä sinne hankkii. Että lihoo.
Moni oppii lapsuudenkodissa vain noudattamaan orjallisesti kodin sääntöjä, muttei oikeasti hallitsemaan syömistään ja muodostamaan oikeasti tervettä suhdetta ruokaan. Siksi nämä "karkkipäivä kerran viikossa" ym. rajoitukset ovat minusta päättömiä. Ne opettavat vain sen että kun kerrankin makeaa saa niin pitää mättää hulluna kun sitten taas ei pitkään aikaan saa muruakaan. Paljon järkevämpää olisi opettaa lapsille että joka päivä voi syödä jotain pientä hyvää osana terveellistä ruokavaliota. Herkuista ei saisi tulla "kiellettyjä".
Terveisin hysteerisen kurin alla kasvanut joka ei vielä 28-vuotiaanakaan osaa syödä makeaa kohtuudella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni oppii lapsuudenkodissa vain noudattamaan orjallisesti kodin sääntöjä, muttei oikeasti hallitsemaan syömistään ja muodostamaan oikeasti tervettä suhdetta ruokaan. Siksi nämä "karkkipäivä kerran viikossa" ym. rajoitukset ovat minusta päättömiä. Ne opettavat vain sen että kun kerrankin makeaa saa niin pitää mättää hulluna kun sitten taas ei pitkään aikaan saa muruakaan. Paljon järkevämpää olisi opettaa lapsille että joka päivä voi syödä jotain pientä hyvää osana terveellistä ruokavaliota. Herkuista ei saisi tulla "kiellettyjä".
Terveisin hysteerisen kurin alla kasvanut joka ei vielä 28-vuotiaanakaan osaa syödä makeaa kohtuudella
Karkkipäivä pitää yllä perisuomalaista tyyliä, josta Happoradiokin Taviksissa laulaa: "aina kohtuus, paitsi lauantaina liikaa". Sitä sitten aikuisena jatketaan esimerkiksi päihteiden suhteen.
Mulla kävi juuri päinvastoin. Kun lähdin opiskelemaan ja sain itse päättää mitä söin paino tippui...
Meillä ei ollut mitenkään tiukkaa kontrollia syöminen kotona. Kohtuudella syötiin kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, semmosta se on kun aikuinen ihminen ei osaa yhtään kontrolloida omaa elämäänsä. Myös rahan kanssa tuli ongelmia arvaan?
Eikö sulle ollut kukaan kertonut, minkä takia niitä syömisiä pitää vahtia? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laihduin muutettuani omaan kotiin.
Lapsuuden kodissa oli aina keksiä, pullaa, sipsiä, karkkia, pakastepitsoja, eineshampurilaisia, mehua ja limpparia. Aina painostettiin ottamaan lisää ruokaa ("eikö muka taas kelpaa?!" "Ootko sä joku syömishäiriöinen kun et syö kunnolla!" "Ei voi pelkkää kahvia juoda, kyllä otat leivän/pullaa/keksiä kanssa!")
Oli kiva tunne, kun sai ensimmäistä kertaa rauhassa syödä kanawokkia ilman, että joku valitti vieressä miten se "ei ole kunnon ruokaa".
Vierailija kirjoitti:
Niin, semmosta se on kun aikuinen ihminen ei osaa yhtään kontrolloida omaa elämäänsä. Myös rahan kanssa tuli ongelmia arvaan?
Mulle kävi noin. Paino lisääntyi, raha hupeni, elämä meni perseelleen, tuli velkaa. Kotona ei oltu opetettu mitään yhteiskuntataitoja ja vanhemmat eivät antaneet aikuistua, koska olin perheen kuopus. Kotoa muuttaessani mulla ei ollut mitään hajua miten esim. vuokra maksetaan tai miten saada opintotuki riittämään. Oma hajamielinen ja lapsellinen persoonallisuuteni hoiti loput.
Elämä opetti sittemmin ja nyt kolmekymppisenä on hallussa sekä paino että rahat, vaikka köyhäksi jäänenkin. On sentään työ jota rakastan ja tasapainoinen, onnellinen elämä.
Että siinähän irvailet. Ihmiskohtaloita on monenlaisia ja jokainen pieleen mennyt elämä on monen asian summa. Kiitä onneasi että sinulla oli toisenlaiset lähtökohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olin kotoa pois muuttaessa 170/58 mitoissa. Hoikka siis.
Sitten muutin tosiaan maaseudulta kaupunkiin. Äidin tekemä kotiruoka vaihtui opiskeluaikana nuudeleihin ja monesti tuli käytyä pitsalla; ei sellaista herkkua ollut tarjolla kotipitäjässä. Opiskelubileiden myötä myös alkoholi maistui todella usein aiempaan verrattuna. Makuuni oli lähellä jne.
Saldo; vuodessa 14kg lisää ja totaalijärkytys.
Sitten teinkin korjausliikkeen. Ryhdyin syömään paremmin. Meni jopa hieman överiksi yhteen väliin. Jätin syömättä ja join sen sijaan, kun tuli syötyä paljon oksensin. Laskin kaloreita. Paino laski melko pian 56kg.
Sitten tuli tasaantumisvaihe. Paino nousi hieman, mutta on nyt viimeiset kymmenen vuotta pysynyt lasten jälkeen 170/62-65 kohdilla. Ihan ookoo. Lihasta on enemmän kuin nuorena, käyn salilla säännöllisesti 4x/vk ja todella harvoin tulee enää alkoholia käytettyä ja pitsatkaan ei enää maistu ollenkaan. Aerobinen kunto on parempi kuin koskaan. Nuoruudessa en jaksanut esim. juosta 12min Cooperia kertaakaan välillä kävelemättä. Nykyään juoksen helposti tunninkin maltillisella sykkeellä. Lapsille pyrin tekemään monipuolista ruokaa - jota syön itsekin. Oksentamisesta ja orjallisesta kalorien laskemisesta olen päässyt aika hyvin eroon.
En tuijottele oikeastaan vaakaan enää ollenkaan. Peili kertoo enemmän ja se puristaako vaatteet vai ei. Se, että kroppa toimii (ei turvota, ummeta, ole hermokipuja jne) on nykyään hyvin tärkeää.
Et siis ole ainoa, jolle noin on käynyt.
Minulla nousi paino vasta 50 vuotiaana. Olen vain ollut niin väsynyt, että olen kait mättänyt kaikkea paskaa suuhun.
Ja olin myös niin väsynyt ja huolia täynnä, etten edes huomannut lihoneeni, ennen kuin talvitakki ei mahtunut päälle.
Sellaista sattuu.