Keitä te olitte ennen kuin maailma käski teitä muuttumaan

Runkkareita.

Viaton, iloinen ja ystävällinen luonnonlapsi, vähän taiteellinen ja boheemi.

Tuli avioliitto holtittoman miehen kanssa ja työ virkamiehenä. Ja paineet olla täydellinen äiti.

Ehkä boheemistyn taas eläkkeellä kirjaviin neuleisiin ja miesten kirpparivaatteisiin

Viattomia ja herkkäuskoisia hölmöjä.

Lapsenomaisia, hyväuskoisia tanhupalloja me kaikki on oltu. Sitten tulee joku joka sanoo että pöljäkö olet kun uskoit, valehtelin.

Muistan itsekin millainen olin mutta en tunnista itseäni nykyään ... Näytän ulkoisesti samalta mutta sisäisesti olen eri ihminen, negatiivisella tavalla

Muhun ei  ulkopuolinen painostus ole koskaan tehonnut. Siks en tajua  tätä aloitusta.Kato  ap se on aina oma päätös taipuuko vaiko  ei.

Lapsi joka leikki ilman vastuita eikä tehnyt töitä. Nyt olen yhä itseni mutta huolehdin ja murehdin lapsista ja niiden tulevaisuudesta sekä raadan töissä vaikka haluaisin olla perheeni kanssa.

Sikiöitä.

Ympäristö alkaa muokata lasta heti tämän synnyttyä. Tajutonta uusromanttista hölönpölöä kuvitella, että meitä edes OLISI OLEMASSA ilman yhteiskunnan ja maailman meihin aiheuttamia ominaisuuksia. Ihminen on perimän ja ympäristön vaikutuksen summa.

Olin tasa-arvoa kannattava , lämpine arvoineen ja nyt olen täydellinen elämämkoululainen ja natsi hakaristeineen. Suomi for suomalaisille fk yeahh!! 

Olin hauska, rento, iloinen ja auttelias nainen ennen kuin elämä iski ja kovaa. Tosin tein itse päätöksen olla katoamatta jäljettömiin joten minusta muuttui totinen, vakava, hiljainen, epävarma ihminen joka ei oikein tunne mitään aitoa iloa.

Minä olin oikeastaan isänmaallinen ja harkitsin jopa armeijaan menemistä vaikka olenkin nainen. Sitten kun tarvitsin apua vaikeaa elämäntilanteeseen liittyen ja sitä apua ei ollutkaan - ja sillä tavalla se on jatkunut tähänkin asti - niin kaikki isänmaallisuus kariutui. En ollutkaan tärkeä eikä panokseni ja luottamukseni yhteiskuntaan merkinnyt mitään. Niistä puhutaan kunnon suomalaisina jotka eivät alkujaan tarvitse yhteiskunnan apua, mutta menestyvät ja yhteiskunta ottaa kunnian itselleen.

Kaikille ystävällinen, kaikki mukaan ottava. Ennakkoluuloton. Optimistinen. Sellainen kiltti ja kohtelias kaikkien kaveri. En kerännyt huomiota itseeni, vaan nostin ikään kuin muita esiin. Halusin aina, että kaikilla on mukavaa ja hyvä olla.

Maailma talloi jalkoihinsa ja totesi, että olisi pitänyt olla kova ja itsekäs. Ei täällä heikot pärjää.

Ikää alle 30 v, työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi.

Setämies

Ei niinkään yhteiskunta käskenyt muuttumaan vaan enemminkin yhteiskunta muutti.

Tunnistan olleeni samanlainen naiivi hyväksikäytettävä hölmö. Sen vaiheen päättyminen kesti pitkään. Lopussa olin lähes tunteeton jo niitä ihmisiä kohtaan, joille itse olin opettanut olevani aina käytettävissä. Yksi tällainen ns ystävyys kaatui, ja eniten tunsin suurta helpotusta. Nyt on itsetutkiskelu- ja aikuistumisvaihe menossa. Elämä on opettanut että itsekkyys on terveellistä. Ja kannattaa pysyä poissa muiden ongelmista. Jos on aina auttamassa niin se autettava ei ota vastuuta ongelmistaan, ja ne ongelmat siirtyvät mulle.

Olen myös miettinyt onko se läheisriippuvuutta, mutta kuitenkin sain tarpeeksi kaikesta siitä enkä enää elä sillä tavalla.

Poikamaisempi, painotin enemmän älyä ominaisuuksissani ja panostin koulumenestykseen.

Yläasteella tuli kovat paineet, koulukiusaaminen ja isän kritiikki. Sukupuoliroolit.

Nyt olen pakosta naisellinen, panostan nyt taas koulumenestykseen vuosien jälkeen. Pakotin itseäni vuosia suhteisiin poikien ja miesten kanssa vaikka en tahtonut. Halusin sopia joukkoon ja olla rauhassa.

N18

Neitsyt

En koe että maailma olisi käskenyt minua muuttumaan. Tiedän kyllä, mitä ap. tarkoittaa, mutta olen kokenut sen ennemminkin siten, että en kelpaa ja uutta mahdollisuutta (=käskyä muuttua) ei ole. Tällä on se positiivinen seuraus, että ei ole maailman takia tarvinnut yrittää muuttua. Toki sitä on muuttunut kokemusten myötä, mutta se on taas eri asia.