Lue keskustelun säännöt.
Vaikea saada aitoja ystäviä, aitoja ihmisiä aikuisena
19.03.2018 |
Vaikka on lapsen kautta tavannut pari-kolme vuotta jotain ihmistä ja ollut oma itsensä, huomaa jälkikäteen että en ollut kyseiselle ihmiselle yhtään tärkeä. Samoin aika monet ihmiset teeskentelee. Jostain syystä heille on tärkeää näyttää onnistuneensa ihmisenä ja elämässään. En ymmärrä mitä pahaa on siinä että sanoo että väsyttää tai on huono kausi parisuhteessa. Se on elämää ja huonoja juttuja tapahtuu kaikille. Aidot ihmiset ovat ihania, muutaman sellaisen tunnen mutta tuntuu että aika moni juoksee oravanpyörässä ja on tärkeää toteuttaa niitä ihanteita joita yhteiskunta antaa. Siinä ei ole tilaa haavoittuvuudelle, toisten kohtaamiselle, epäonnistumisille jne.... :(
Kommentit (7)
Eikä näitä oravanpyörämenestyjiä (tai "-menestyjiä") kiinnosta tutustua henkisesti avartuneeseen, elämäänsä tyytyväiseen ihmiseen, joka on hypännyt pyörästä pois.
Enpä ole minäkään onnistunut löytämään yhtään oikeaa (= avointa ja rehellistä) ystävää. Pikkuhiljaa olen karistanut kaikki teennäiset ihmisetja -suhteet.
Olen niin onnellinen, että eilen nukkumaan mennessäni huomasin hymyileväni leveästi siellä peiton alla. Ihan vain hyvää oloani ja elämäni leppoisuutta. :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni haluaisi hypätä oravanpyörästä pois, mutta ei koe siihen olevan mahdollisuuksia. Varsinkaan, jos on perhe ja iso asuntolaina.
Oikeesti näin. Välillä tuntuu, että haluaisin olla tekemättömissä jopa omien sukulaistenkin kanssa. Nautin oikeastaan yksin olemisesta vapaa-aikoinani ja jos jonkun kanssa pitää olla tekemisissä, niin siihen kyllä kelpaa järkevät työkaverit. Sukulaisista ja lapsista en ole kovin paljoa myönteisiä tuntemuksia saati iloa saanut. Pikemminkin päinvastoin.
Huh, en voisi edes kuvitella elämääni ilman hyviä ystäviäni. Tänäänkin olen jutellut yhden kanssa 2,5 tuntia puhelimessa ja puheenaiheet olivat aika ajoin hyvin henkilökohtaisia.
Miten sinä voisit muuttua ollaksesi parempi ystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, en voisi edes kuvitella elämääni ilman hyviä ystäviäni. Tänäänkin olen jutellut yhden kanssa 2,5 tuntia puhelimessa ja puheenaiheet olivat aika ajoin hyvin henkilökohtaisia.
Miten sinä voisit muuttua ollaksesi parempi ystävä?
Niin, no tietysti olen tätä pohtinut. Koska minulla kuitenkin on kourallinen - tosin ympäri Suomea olevia ystäviä, en usko olevani ainakaan täysin epäkelpo. Kaikki kuitenkin elää ns ruuhkavuosia, joten hyvin harvoin tapaamme. Olen asunut uudella paikkakunnalla 8 vuotta, täältä en ole yhtään aitoa ystävää saanut. Ensinnäkin lähes kaikki on menossa aamusta iltaan, ensin töissä, sitten omissa ja lasten harrastuksissa, jopa klo 21-22 asti arkisin. 2-4 vuoden tuttavuuksia minulla on ja olen itse ollut oma itseni, ja luullut että meistä on tulossa ehkä ystäviä, mutta olen tajunnut myöhemmin että se on ollut vain ”pintaa”.
Ymmärrän mistä puhut. :( Tuntuu, että olen ihan pihalla koko työyhteisöstäni, koska en lähde siihen isottelukisaan mukaan. Työpaikalla on aika iso vaihtuvuus, ja joskus siellä on hetken käynyt joku aitoon vuorovaikutukseen kykenevä, mutta he eivät koskaan pärjää siinä maailmassa. Kaikki elämäni aidot ihmiset olen tavannut jo vuosia sitten, valtaosan silloin, kun olin peruskoulussa. Olen kyllä huomannut, että miehen kaverit pystyvät olemaan minulle aitoja. Minuun on varmaan helpompi luottaa, kun mies on siinä vierellä tasoittamassa.