Miten kukaan voi kyetä olemaan onnellinen

No itse en ole erityisen kaunis enkä älykäs, mutta onnistunut elämään aika huolettoman elämän. Ei oo ollut mitään kovin isoja murheita ikinä. Joten koen että olen aika lailla onnellinen. Ja ihan köyhästä duunari-avioero-perheestä oon ponnistanut korkeakoulutuksen kautta kohtalaisen hyvään elintasoon, eli en oo mitenkään kultalusikka suussa syntynyt.

Asennekysymys. Persoona ja synnynnäinen temperamentti vaikuttanevat hyvin vahvasti kykyyn tuntea onnellisuutta tai ajatella asioista positiivisesti.

Itse olen onnellinen, vaikka olen kokenut todella ikäviä asioita.

Helposti. Kun haaveilee vain sellaisista asioista, jotka on realistista saavuttaa, näkee vaivaa saavuttaakseen ne ja on tyytyväinen saavutettuaan ne, on helppoa olla onnellinen. 

Aloittaja on sekoittanut median ja populaarikulttuurin mallit ja oikean elämän keskenään.

Onko parempi olla onnellinen sika vai onneton Sokrates?

Vierailija kirjoitti:

tässä maailmassa. En vaan ymmärrä. No ehkä ne jotka ovat kauniita, älykkäitä, rikkaita ja joilla on perhe ja ystäviä ja ei ole ollut ikinä mitään ongelmia. Vituttaa myös ne eräät jotka märisevät kun ovat muka niiiiin yksinäisiä vaikka heillä on seurustelukumppani, vanhemmat ja jopa muutama ystävä.

N35

Ongelmia ja lähes katastrofeja oli nuoruudessa riittämiin: Auto-onnettomuus, jossa kuolivat vanhemmat, ystävä vähän ennen sitä. Lähisukulaisen itsemurhayritys. Opiskelin väärään ammattiin. Mies jäi kiinni syrjähypystä. Olin lähes yksinhuoltaja miehen työmenojen vuoksi. Rahat olivat todella tiukilla.

Mutta ongelmista on mahdollista päästä yli. Olisin voinut tietysti jäädä rypemään niihin, mutta valitsin toisin. Tätä nykyä voin sanoa olevani kaikkea sinun mainitsemaasi; kauneudesta en niin tiedä, mutta ihan ok näköinen kuitenkin.

Ei pidä haaveilla nuorista miljonäärihughgranteista ja range rovereista jos ei riitä rahkeet siihen elämäntyyliin. Silloin on helppoa olla onnellinen.

Onnellisuus lähtee ihmisestä sisältäpäin, kauneinta on sisäinen kauneus. Ulkoiset muuttujat harvoin tuovat todellista onnea.

kyl mä oon täl hetkel aika onnellinen vaik oon ollu (oikeesti) syrjäytyny ja kärsiny ahistushäiriöstä aikasemmin :)) ei mul oo ku vaa mun sisko jonka kaa oon ain ollu hyvis väleis

opettelen sosiaalisesti taitavammaksi tuloa 😅 ihan hyvin se menee kunhan hyväksyy mokat ja osaa rauhottua. Harrastukset ja uusien asioiden kokeilu auttaa!!

Vierailija kirjoitti:

tässä maailmassa. En vaan ymmärrä. No ehkä ne jotka ovat kauniita, älykkäitä, rikkaita ja joilla on perhe ja ystäviä ja ei ole ollut ikinä mitään ongelmia. Vituttaa myös ne eräät jotka märisevät kun ovat muka niiiiin yksinäisiä vaikka heillä on seurustelukumppani, vanhemmat ja jopa muutama ystävä.

N35

Kyllä sä ymmärrät kun saat vähän viisautta. Ei onnellisuuteen tarvita kauneutta ja rikkautta, sen verran älyä (tai  viisautta) kylläkin että osaa erottaa tärkeän vähemmän tärkeästä. Sulla on siihen vielä  hieman matkaa.

Vierailija kirjoitti:

tässä maailmassa. En vaan ymmärrä. No ehkä ne jotka ovat kauniita, älykkäitä, rikkaita ja joilla on perhe ja ystäviä ja ei ole ollut ikinä mitään ongelmia. Vituttaa myös ne eräät jotka märisevät kun ovat muka niiiiin yksinäisiä vaikka heillä on seurustelukumppani, vanhemmat ja jopa muutama ystävä.

N35

Se onni katsos löytyy ihmisen sisältä. Ei se raha, parisuhde ja muu ulkoinen ole avain onneen. Yritä aluksi kartoittaa että mitkä ovat tärkeitä arvoja sinulle ja ala elämään niiden mukaan, sano muut mitä sano. Lupaan että tulet paljon varmemmin välttämään onnettomuutta ja pahaa oloa. Ja unohda se ulkoinen habitus. Kaunis ulkonäkö on vain kuori joka rupsahtaa mutta sielu elää ikuisesti ja sen kauneuteen kannattaa panostaa. Näin mä ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Asennekysymys. Persoona ja synnynnäinen temperamentti vaikuttanevat hyvin vahvasti kykyyn tuntea onnellisuutta tai ajatella asioista positiivisesti.

Itse olen onnellinen, vaikka olen kokenut todella ikäviä asioita.

Aika ristiriitanen vastaus. Jos se on persoonasta ja synnynnäisestä tempperamentistä kiinni niin miten niin se on asennekysymys? Kysynpähän vaan.

Loppujen lopuksi onni lähtee sisimmästä. Ei siitä, että vertaa itseään muihin. Aina on eri asioissa itseä kykenevämpiä yksilöitä. Onni ei tule pysyvästi tavarasta. Asenne, että on tyytyväinen itseensä missä tahansa tilanteessa, ratkaisee. Kun löytää merkityksen itselleen, elämälleen, on onnellinen.

Itsensä kehittäminen oman elämän aikana on kaiken a ja o. Jääkö vastoinkäymisissä (joita ihan kaikilla on!) sellaiseksi, joka uhriutuu vai kasvaako niistä kokemuksista.

Se asennekin on lahja, ei sitä voi itse noin vain valita.

Siis asenne onnellisuuteen. Vähänkö typerää asennoitua, että on onnellinen, jos oikeasti on paha olla.

Asenne! kirjoitti:

Itsensä kehittäminen oman elämän aikana on kaiken a ja o. Jääkö vastoinkäymisissä (joita ihan kaikilla on!) sellaiseksi, joka uhriutuu vai kasvaako niistä kokemuksista.

Sä et tiedä mitään, ei tuollaista esim. alle 4-vuotias päätä. Elämä vaan menee menojaan miten menee. Kaikkia asioita ei voi kutsua edes vastoinkäymiksiksi, vaan ne ovat jotain pahempaa.

Mitä olen seurannut, melkein jokainen onnelliseksi ilmoittautunut huijaa itseään joissain asioissa. Yleensä siinä, mitä omat valinnat vaikuttavat muihin. Kehdataan vain olla itsekkäitä, niin voi olla onnellinen.