Kertokaa mulle mikä mua vaivaa

No ihan ensimmäisenä oon 16-vuotias tyttö, asun lastenkodissa. Oon aika vetäytyvä ja hiljainen, joten ei mulla mitenkään erityisen paljon ystäviä ole. En mä niitä toisaalta edes kaipaa. Mulle kaveritkin on vaan eräänlainen taakka, koska pitäis olla hauska ja virkistävä, että toisella olis kiinnostusta muhun. Tällä hetkellä mulla on yksi kaveri koulussa ja yksi muhun rakastunut poika, mutta herraa pelottaa että johdattelen tämän Helvettiin. Kirjaimellisesti.

Ainut ilon lähde on varmaankin musiikki, elokuvat ja puhelin. Mutta siinä puhelimessa on semmoinen vähän hämärämpi puoli ohjaajien mielestä, kun kuulema "uppoudun" sinne. Keskiviikkonakin ohjaajista eräs vaaleahko hempsukka vei rakkaan kapulani sillä perustein, että olin katsonut elokuvaa _pimeässä_. No joo myönnän, että puhelin ei tuo oikeanlaista kontaktia muihin kanssaeläjiin ja olisi ihan hyvä tehdä välillä jotain muutakin. Mutta se kapine tuo lohdun.

Mulle on todettu masennus, mitä ei kylläkään ole virallisesti diagnosoitu. Sen sijaan mua vaivaa sekamuotoinen ahdistus ja masennus tila. Se ei taas mun mielestä pidä paikkansa, sillä tein jossain vaiheessa psykologilla testejä, joiden perusteella mulla on normaalit ahdistuneisuus tasot, vähän normaalia enemmän stressiä ja keskivaikeaa/vaikeaa masennusta. Ammattilaisten mielestä oon myös kyllä traumatisoitunut, millä ne selittää itsetuhoisuuden. Mulla on ainakin omasta mielestäni vain lievää ja keskivaikeaa masennusta. Se ilmenee lievillä ja keskivaikeilla masennusjaksoilla (tietenkin). Tällä hetkellä on vain pientä masentuneisuutta. Tulevaisuus vähän mietityttää mua. Mitä mulle käy kun mut potkitaan ulos täältä? Eipä ole sitten enää kukaan huolehtimassa pikku-Vetiksestä. Musta kai tulee isona pieneläinhoitaja. Tai sitten kirjailija, jos osaamista ja malttia riittää (ei riitä).