Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä äitiäni vaivaa? Aina jos kehun lastani hänen pitää "saada palauttaa maan pinnalle"
15.03.2018 |
Jos kehun, että Maija osaa jo lukea! (Lukee esim. lyhyitä sanoja kuten kala tms.) Niin äidin täytyy sanoa, että ei se oikein vielä osaa lukea. No ei ihan kaikki sanat toki taivu!
Tai jos Ville tuo kotiin kokeen josta on saanu 9 ja siitä iloitaan. Niin myöhemmin kun koe on jo allekirjoitettu ja palautettu opelle, aloittaa epäilyn, että olikohan se sittenkin 5/9 ja poika vaan luuli sitä ysiksi.
(Ja enhän minä itsekään enää siinä vaiheessa muista, että miten se oli. Muistan et ope oli kirjoittanut kokeeseen, että hienoa ja muistan nähneeni numeron yhdeksän mutta en enää 100% varmasti muista, että miten sen nyt oikeasti oli. Mutta koen turhaksi ryhtyä enää spekuloimaan asialla kun tiedän että poika aina välillä tuo kotiin ysin koetuloksia. Toki mukaan on mahtunut joskus jokunen seiskakin.)
Mutta mikä tarve tuolla on lytätä omia lapsenlapsiaan :/ Vie ilon kaikesta.
Kommentit (14)
Äitisi on varmaan sitä sukupolvea, joka on kasvatettu uskomaan, että lapsi ylpistyy liiasta kehumisesta. Yritä puhua hänelle asiasta ja kerro, miten lapsia kehotetaan nykypäivänä kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kyllä ankeaa ja junttimaista. Todennäköisesti asenteen voisi johtaa äitisi lapsuuden kokemuksiin tai sitten ei. Ainakin itse olen toteuttanut vanhemmuutta hyvin erilailla kuin lapsuuden kokemukset olisivat määrittäneet. Tuskin äitiäsi on vuolaasti lapsuudessa kehuttu ja nyt olisi päättänyt että ei, se ei ollut kivaa ja hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on varmaan sitä sukupolvea, joka on kasvatettu uskomaan, että lapsi ylpistyy liiasta kehumisesta. Yritä puhua hänelle asiasta ja kerro, miten lapsia kehotetaan nykypäivänä kasvattamaan.
Jolla onni on, sen kätkeköön. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Rumat ne vaatteilla koreilee. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä äidistäsi, mutta minusta on aina ollut rasittavaa kuunnnella, jos joku ihminen koko ajan pätee lapsillaan.
"Piia teki kakan pottuun... oppi lukemaan... pääsi hyvään lukioon... valmistui yliopistosta... sai hyvän työpaikan... eteni urallaan... ja plaa plaa". Tulee mieleen, että kenen kautta tuo ihminen elää? Miksei puhu vaikka itsestään mieluummin?
Tää on kyllä ärsyttävää. Mun yks tuttu kertoo aina ummet ja lammet lastensa kyvyistä ja uusista taidoista. Ei ihan oikeasti kiinnosta osasiko se ville valtteri nimetä 20 eri eläintä tai muuta yhtä maata mullistavaa.
Toki omat lähisukulaiset on eri juttu. En ymmärrä, jos mummo lyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä äidistäsi, mutta minusta on aina ollut rasittavaa kuunnnella, jos joku ihminen koko ajan pätee lapsillaan.
"Piia teki kakan pottuun... oppi lukemaan... pääsi hyvään lukioon... valmistui yliopistosta... sai hyvän työpaikan... eteni urallaan... ja plaa plaa". Tulee mieleen, että kenen kautta tuo ihminen elää? Miksei puhu vaikka itsestään mieluummin?
Tää on kyllä ärsyttävää. Mun yks tuttu kertoo aina ummet ja lammet lastensa kyvyistä ja uusista taidoista. Ei ihan oikeasti kiinnosta osasiko se ville valtteri nimetä 20 eri eläintä tai muuta yhtä maata mullistavaa.
Toki omat lähisukulaiset on eri juttu. En ymmärrä, jos mummo lyttää.
Ehkä ulkopuolisille tuota voi tosiaan rajoittaa, mutta lasta pitäisi kehua paljon (kun on aihetta). Saa sitten kotoa hyvän itsetunnon jolla ponnistaa maailmalle. Mummon toivoisi tekevän samoin.
Onko äitisi kenties 40-50-luvulla syntynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta kuuluu kehua hänelle itselle, ei toisille ihmisille, se on kiusallista jopa lapselle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä äidistäsi, mutta minusta on aina ollut rasittavaa kuunnnella, jos joku ihminen koko ajan pätee lapsillaan.
"Piia teki kakan pottuun... oppi lukemaan... pääsi hyvään lukioon... valmistui yliopistosta... sai hyvän työpaikan... eteni urallaan... ja plaa plaa". Tulee mieleen, että kenen kautta tuo ihminen elää? Miksei puhu vaikka itsestään mieluummin?
On normaalia, että ihminen ilahtuu lastensa saavutuksista. Niitä ei tosiaan tarvitse kaikille työkavereillle ym. tilittää, mutta olettaisi että lapsen mummo olisi se ihminen, jolle voisi.
Esi. Mun keskimmäistä kehuttiin juuri tosi paljon päiväkodin hyve-keskustelussa, ja kyllä tulin siitä iloiseksi ja ylpeäksi ja halusin jakaa asian jonkun kanssa joten kerroin kehut lapsen molemmille mummoille ja he iloitsivat kanssani. En uneksisikaan kertovani tuosta kenellekään muulle, mutta mummot nyt yleensä haluavat kuulla kehuja lapsenlapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menet itsekin hämillesi ja äitisi saa sinut epäilemään muistiasi, älyäsi jne.
Onkohan hän mahdollisesti narsisti?
Hyvin vaikea havaita varsinkaan lapsen, mutta narsisti on taitava saamaan toiset epäilemään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Lasta kuuluu kehua hänelle itselle, ei toisille ihmisille, se on kiusallista jopa lapselle itselleen.
Juuri näin! Hyvin asioiden sanominen lapselle itselleen on ehdottoman tärkeää, oman lapsen saavutuksilla kerskailu on taas oman itsensä pönkittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äitisi vaaka horoskoopissa? Mulla on useampi vaaka kaverina ja heillä on joku pakottava tarve tuoda aina se toinenkin puoli asioista esille. Esimerkiksi, jos kauhistelen jotain raiskaaja-murhaajaa, he alkavat puhua kuinka tyypillä on voinut olla kauhea lapsuus jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta kuuluu kehua hänelle itselle, ei toisille ihmisille, se on kiusallista jopa lapselle itselleen.
Juuri näin! Hyvin asioiden sanominen lapselle itselleen on ehdottoman tärkeää, oman lapsen saavutuksilla kerskailu on taas oman itsensä pönkittämistä.
Kyllä! Olympialaisissakin kun haastatellaan urheilijoiden läheisiä niin en ymmärrä miks ne ei sano voitasko puhuu jostain muusta vaik siitä mitä ne meistä ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta kuuluu kehua hänelle itselle, ei toisille ihmisille, se on kiusallista jopa lapselle itselleen.
Juuri näin! Hyvin asioiden sanominen lapselle itselleen on ehdottoman tärkeää, oman lapsen saavutuksilla kerskailu on taas oman itsensä pönkittämistä.
Kyllä! Olympialaisissakin kun haastatellaan urheilijoiden läheisiä niin en ymmärrä miks ne ei sano voitasko puhuu jostain muusta vaik siitä mitä ne meistä ajattelee.
Tuo nyt on eri asia, jos sinulta kysytään miltä tuntuu kun Masa sai kympin kokeesta tai olympiavoiton, silloin tietenkin vastataan miltä tuntuu ja ylipiä olen kun se meirän Masa sillä lailla ryss.n voitti. Mutta ei sitä Prisman kassalla leuhkita, minäpä oon sen olumpiavoittaja Masan äiti, jos et tiiä, no, nytpä tiiät.
Kusipäisyys sitä vaivaa. Mun äidillä on sama oire, sama sairaus.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä äidistäsi, mutta minusta on aina ollut rasittavaa kuunnnella, jos joku ihminen koko ajan pätee lapsillaan.
"Piia teki kakan pottuun... oppi lukemaan... pääsi hyvään lukioon... valmistui yliopistosta... sai hyvän työpaikan... eteni urallaan... ja plaa plaa". Tulee mieleen, että kenen kautta tuo ihminen elää? Miksei puhu vaikka itsestään mieluummin?