Kerro lapsuutesi kokemus, josta kukaan aikuinen ei uskonut että se olisi totta

Kukaan ei uskonut, että näin mökillä, naapurin laiturin vieressä vedenneidon jolla oli kanervan väriset hiukset. Näin aikuisena en taida enää itsekään uskoa :)

Naapurissa yksi poika lukitsi minut leikkimökkiinsä. Tuloksetta yritin varmaan monta tuntia saada ovea auki mutta siinä oli sellainen salpaviritys. Olin silloin joku 4-vuotias. Lopulta tämä poika tuli päästämään minua mökistä pois muttei itsekään saanut sitä viritystään auki ja rikkoi leikkimökin ikkunan. Sitä kautta pääsin ulos mutta poika raahasi minut käsivarresta heidän eteiseensä ja väitti että olin tunkeutunut pihaan ja rikkonut sen ikkunan. Sain syyt niskoilleni ja korvasimme sen ikkunan vaikka vanhempani kyllä uskoivat minua. Olin ns. maailman kiltein lapsi.

Lähitalojen alkoholistiäiti antoi joskus 3-vuotiaan tyttönsä minun vahdittavakseni kun olin 7-vuotias. Leikin tämän tytön kanssa heidän pihallaan ja tämä äiti makasi viltillä lukien lehteä. Yhtäkkiä alkoi kuulua korinaa ja menin herättelemään tätä äitiä mutta hän vaan korisi ja sätki. Ilmeisesti joku sairaskohtaus mutta eihän sitä silloin tajunnut.

Juoksin hädissäni koputtamaan viereisen talon ovea että tulkaa apuun. Oven avasi joku mummu joka tuli kyllä tielle saakka mukana, muttei tullut sinne talon pihalle. Sanoi minulle "Ritvahan se vaan siellä nukkuu, ei sillä hätää ole" Tällä välin joku naapuri oli soittanut ambulanssin ja nainen olisi ilmeisesti kuollut ilman sitä ambulanssia. Jonkin ajan kuluttua tämä pikkutyttö otettiin huostaan.

Kukaan aikuinen ei olisi uskonut jos olisin kertonut että puolet kylän äijistä käpälöi tai muuten ahdisteli kylän tyttöjä siitä lähtien kun olimme 12- vuotiaita. Parista- kolmesta meitä varoiteltiin, sanottiin ettei kyytiin saa mennä tai muutenkaan hankkiutua mihinkään kahden kesken, "kunniallisista" miehistä ei kukaan varoittanut eikä olisi uskonut jos olisimme kertoneet. Siinä vain piti opetella pitämään puoliaan, itse sain hyvää harjoitusta veljien ja serkkujen kanssa tapellessa, tytöt jotka eivät sellaisia omistaneet olivat pulassa...

Minulla oli kolmen kilometrin koulumatka, ja kuljin sen talvella jalan, joskus suksilla.

Samalla luokalla oli tytöt kahdesta naapurista, joten kuljimme yhdessä.

Kyseessä oli pieni koulu ja lapsia oli paljon.  Meillä oli porrastettu koulunkäynti niin, että ainakin jonnekin kolmannelle luokalle asti osa tuli jo aamulla kello 8, toiset sitten kello 12 päivällä ja pääsivät kotiin kello viisi. Lauantait olivat silloin vielä koulupäiviä.

Olimme sitten näitten tyttöjen kanssa siinä myöhäisemmässä vuorossa, eli talvisin oli jo pimeää kun kävelimme kotiin. Meitä oli isompi porukka ensin erääseen tienhaaraan, siitä toiset lähtivät toiseen suuntaan me kolme toiseen.

Tien varrella oli joitakin omakotitaloja, mutta toinen puoli tiestä rajoittui korkeaan kallioon ja metsään sekä peltoihin ennenkuin saavutti taas taajaman jossa asuimme. En muista miten se alkoi, mutta kerran huomasimme että aina kun olimme jääneet kolmestaan, joku mies tuli metsästä ja alkoi seurata meitä. Piti sellaista ehkä kymmenen metrin väliä, ja  jos juoksimme hänkin juoksi. Aloimme huudella  hänelle kaikenlaista. Emme vielä tajunneet pelätä. Mutta kun sama jatkui joka ilta, alkoi pelottaa. Kerroin tästä kotona, mutta kertomaani suhtauduttiin epäillen. Toinen tytöistäkin kertoi kotonaan mutta häntä ei uskottu ollenkaan.

Sitten kun aina vain jatkoin kotona kertomista se ukko seuraa meitä, neljä vuotta vanhempi sisareni tuli meitä siihen kallion ja metsän kohdalle vastaan. Hänkin näki ukkelin, ja nyt meillä uskottiin viimein. Seuraavana iltana isä tulikin jalkaisin meitä vastaan, ja kuinkas ollakaan ennenkuin isä ehti paikalle se äijä ilmestyikin jo tien viereen odottamaan meidän tuloamme! Pelästyi sitten kun huomasi isän tulevan ja pinkoi metsään minkä kintuista pääsi. Sen jälkeen meitä haettiin pitkään autolla kotiin.

En tiedä olisiko se meille mitään uskaltanut tehdä, mutta erittäin epämiellyttävää ja pelottavaa se oli 8-9 vuotiaille tytöille.

Teimme kiusaa jonku ukkelin perunamaalla. Ja innostuttiin, mitä enemmän se suuttui. Viimein se haki aseen sisältä ja latasi sitä.

Emme puhuneet aikuisille, mutta emme myöskään menty perunamaalle.

Porukat ei uskonu että en käytä kannabista. 

Minulla murtui jalka 2. luokalla. Yhtenä päivänä veljeni sai jostain päähänsä valehdella vanhemmilleni, että olin kävellyt koulussa kipsillä. Pelkäsin osuakaan maahan kipsin kanssa, joten väite ei todellakaan ollut totta. Sain haukut ja huudot enkä oikeastaan vieläkään tajua mikä v*tun älynväläys se oli mun veljeltäni mua noin kiusata.

Seksuaalista hyväksikäyttöä ei äiti uskonut. Aikuisena olen ollut monesti psykiatrisella osastolla.