Menettääkö siinä jotain, jos ei ole naamakirjassa?

ei

Mä en jaksa enää peukuttaa puolituttujen kesävarpaita, kuohislaseja ja uutta profiilikuvaa.

Ei voi stalkata exien kuvapäivityksiä.

Poistuisin facebookista jos siellä ei olisi niitä ihania ryhmiä. Missä muualla somessa sulla on kivoja harrastusryhmiä, jotka jakaa auliisti osaamistaan ja neuvoja ja vinkkejä. Olen useissa neule ryhmissä, sieltä saa ilmaiseksi ihania ohjeita esim lapasiin. Olen puutarha ryhmissä, saan niin paljon inspiraatiota pihaani sieltä. Kotiruokaryhmästä keksin päivän aterian jos en muualta. Myös muissa "hömppö" ryhmissä olen ja nautin omanlaisestani seurasta yksin kotona. Ihanaa!

Omien kavereiden tai sukulaisten takia en facebookissa ole, en julkaise siellä ikinä mitään. Ainoastaan ryhmien takia.

Ite en oo ees kirjautunu moneen kuukauteen.

Mua ärsyttää kun siellä on yksi tosi hyvä vanhan tavaran esittely- ja myyntipaikka jota käytän miehen kautta kun ei yhtään kiinnosta kumminkaan liittyä faceen vaan sen takia.

Laitoin vuodenvaihteessa somet kiinni enkä ole kyllä katunut! Hemmetin vääristävä ja epätodellinen maailma! Jengi kyttää kaverilistansa suuruutta suosion toivossa ja luulossa,vaikka tosiasiassa niistä monesta sadasta korkeentaan muutamalla kymmenellä on sun puhelinnumero ja yhteyksiä pidetään säännöllisesti. Myöskin huvittaa tuo kuvien manipulointi,tajuu kuin feikkiä ne kuvat on kun näkee samoja ihmisiä kadulla ihan livenä. Plus turha juoruilu on varmasti moninkertaistunu kun jengi jauhaa päivät pitkät maksuttomissa ryhmissään näiden sovellusten ansiosta. Eli suosittelen ainakin kokeilemaan elämää ruudun live puolella :) miinuksena ollut ainoastaan että itseä kiinnostavista aiheista ja yhdistyksistä on vaikeampi saada tietoon uusimpia uutisia, eli kaikki toimijatkin vois elävöittää oikeita nettisivujaan pelkkien facepostauksien sijaan

Facebookin suosio on mun käsittääkseni hiipunut, nyt on enemmän isntagram ja snapchat. Snapchatin suosio taas laski ton uuden paskapäivityksen takia.

En ole koskaan ryhtynyt fb- käyttäjäksi enkä tunne jääneeni mistään paitsi. Muutamat kaverini ovat ihan koukussa siihen ja tuijottelevat ja päivittävät omaa profiiliaan kaiken aikaa sekä laskevat tykkäyksiä milloin mihinkin kommenttiin, omalla kohdallani en moista aikasyöppöä edes harkitse. Kyllä ystävien kanssa kuuluu soitella ja viettää aikaa yhdessä eikä vain tykkäillä heidän uudesta kynsilakastaan.

Lopetin facessa olemisen monta vuotta sitten. En usko menettäneeni mitään.

Valokuvat on kyllä huvittavia.

Jotkut kaventaa naamaansa niin että silmät on ohimoilla.

Ja kohta kuvat otetaan varmaan kohtisuoraan ylhäältä: näkyy päälaki, korvat ja nenä.

Mä vietin siellä ihan kauheasti aikaa, päätin laittaa itseni kaikille sieltä.

Huomasin että kaverit piti muhun silti yhteyttä. Edelleen pyydettiin mukaan jos mihin? Mutta pyynnön tuli tekstareilla tai soittamalla, samoin kuulumisien kanssa.

Eli koen että en jäänyt "yksin".

Nyt kuitenkin olen siellä taas, syy on fasebookin ryhmät. Mulla on eräs sairaus ja on kiva kun saa vertaistukea samaa sairautta potevilta.

Siitä kyllä jäi paitsi kun oli tauolla.

Et menetä oikeastaan mitään. Samat palvelut ja kontaktit saat muualtakin.

Mulla on kavereita n. 60, ei ketään vieraita, vaan kaikki perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä ja tuttuja harrastepiireistä tms. Mulle face on päiväkirja, eli se on mulle henkilökohtainen, ja siksi en ota kavereiksi ketä tahansa, ja poistankin sellaisia jotka ei koskaan kommentoi mitään ja joiden päivitykset ei mua niin kiinnosta. Ryhmissä olen kymmenissä, niissä on paljon mielenkiintoista. Sisustus, puutarha, käsityöt, myyntiryhmät, sukututkimus, työjuttuihin liittyvät, paikkakuntaan liittyvät, mammat ryhmä, lemmikkiryhmät... siellä on ihan kaikkiin asioihin oma ryhmä.

En tiedä ketään joka tykkäyksiään laskeskelisi, aika samanlaisia on jotkut kaverit kuin minä ja jotkut ei laita omalle seinälleen juuri koskaan mitään, eli ei mitään tyrkkyjä ole kukaan.

Aion tilata kirjat jotka on tehty jokaisesta vuodesta, pysyisi tallessa hyvät jutut ja kuvat. Jos facea ei olisi, en muistaisi mitä hauskaa lapset on sanoneet koskakin vuosien varrella, ikinä en olisi niitä muuten kirjoittanut ylös, faceen on helppo laittaa, ja sen näkee sitten kaukana asuvat kummit, isovanhemmat ja tädit ja sedät ja muut perhetutut, harvoin nähdään niin pysyy kuitenkin träillä mitä menee kenelläkin elämässä.

Luulen että todella monet jotka siellä ei ole, eivät tiedä siitä mitään, vaan luulevat tietävänsä.

Nuorempi siskoni ei ole ollut kuin muutaman vuoden vasta, ei halunnut tulla aluksi kun sanoi että se on teinien paikka, nykyään se on vanhempien ihmisten paikka, siellähän on lähes kaikki viis-kuuskymppiset.