Kelpasin ystävälle vaikeina aikoina, nyt kun kaikki hyvin niin eipä ole aikaa

Semmoista kutsutaan tuttavaksi.

Itsekäs ystävä

Itsekeskeinen ja itsekäs. Minullakin on kokemusta valitettavasti.

Ihan sama tilanne täällä ja mietin ihan samaa juuri.

Eipä kuulu ystävästä nyt, kun on taas kaikki ok, mutta toista se oli vähän aikaa sitten, kun elämä tuntui hänellä potkivan ja kovasti...

Ja mun ongelmiin ei toki reagoi juuri mitenkään.

Mitäpä jos tilanne onkin toisin ? Hyvinä aikoina jaksaa seurustella, huonoina ei. Vaan ei kerro totuutta.

En välttämättä käyttäisi sanaa ystävä. Tuttava, kaveri...

Minulle on käynyt niin, että on ollut sellainen ystävä, joka on ystävä silloin kun minulla on vaikeaa, mutta kun ei ole mitään ongelmaa, ei häntäkään kiinnosta. Varmaankin halusi vain tuntea itsensä tärkeäksi auttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt niin, että on ollut sellainen ystävä, joka on ystävä silloin kun minulla on vaikeaa, mutta kun ei ole mitään ongelmaa, ei häntäkään kiinnosta. Varmaankin halusi vain tuntea itsensä tärkeäksi auttamalla.

Minä olen kyllä ollut ystävä sekä hyvinä että huonoina aikoina. Nyt taannoin olikin kiva kuulla, että ei ole aikaa nähdä MINUA. Kuitenkin kun nähtiin niin kauheat selitykset kun ollut sen ja sen kanssa siellä ja täällä ja kuinka elämä on nyt niin hauskaa. Tuli sellainen kiva fiilis.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt niin, että on ollut sellainen ystävä, joka on ystävä silloin kun minulla on vaikeaa, mutta kun ei ole mitään ongelmaa, ei häntäkään kiinnosta. Varmaankin halusi vain tuntea itsensä tärkeäksi auttamalla.

Omalla kohdallani tässä on kyse siitä, etten missään nimessä ole halunnut että ihminen jolla on vaikeaa tuntisi itsensä hylätyksi jolloin olen saattanut venyttää omia rajojani, pistänyt tärkeimmäksi ystävän tukemisen vaikka olisin ollut itse väsynyt tai olisi ollut menoja. Kun kaikki on hyvin niin saan taas itse levätä tai puuhata omia asioitani hyvällä omalla tunnolla kun tiedän ystäväni taas pärjäävän