Mummo ostaa vaatteita, joita lapsi ei tarvitse

Voi, voi, tuskin hän sitä ilkeyksissään ja pahansupaisuudessa tekee, vaan kokee antamisen iloa. Sinuna arvostaisin elettä ja kiittäisin kauniisti ja opettaisin sen myös lapselle.

Pidät lapsellasi niitä vaatteita, mitä haluat ja viet loput kierrätykseen.

Itse saan työssä paljon lahjoja - suklaata, kukkia, villasukkia jne. ja eikä tulisi koskaan mieleen sanoa lahjan antajalle, etten tarvitse niitä, vaan olen ottanut ne suurella ilolla ja kiitollisuudella vastaan ja laitan hyvän kiertämään, lahjoittamalla ne eteenpäin.

Yleistä ja tavallista. Säilytä ne vaatteet kunnes käyvät pieniksi, eihän sitä koskaan tiedä mitä voi sitten kumminkin tarvita. Ja lapsenkin vaatemaku voi muuttua, ja legginsit sun muut tuleekin sitten käyttöön. Voithan sitten laittaa ne vaatteet kiertoon kun eivät enää mahtuisi. Turhaan ärsyynnyt minusta.

Sanoin anopille 5 vuotta sitten, että meille ei tuoda mitään. Ei koriste-esineitä, ei tyynyjä, kynttiläkippoja, lapselle vaatteita, leluja jne. Anoppi on tämän hyväksynyt.

Joskus kyllä kaihertaa, kun näkee, miten anoppi kantaa tyttärensä lapsille pomdeluxin tai minirodinia, mutta itsepä valitsin tämän linjan.

Meillä anoppi ostelee myös paljon vaatteita ja joo, tykkään siitä kyllä ja oon kiitollinen. Mut vauva on 10kk niin ärsyttää kun välillä pussi tolkulla jotain tosi epäkäytännöllisiä mekkohaalareita ja muita ihme härpäkkeitä joiden kanssa esim. Vaipan vaihto on yhtä rubiikin kuutiota :D tietää nykyään aina että nää ei ainakaan käyttöön tule...

Koska tiedät, että mummi ostaa mielellään vaatteita lapselle, mitä jos kertoisit, mitä te tarvitsette? Tämä on auttanut meillä.

Osasin varautua siihen, että vauvan myötä mummi sekoaa ja olen alusta saakka selvästi kertonut, mitä me milloinkin tarvitaan. Nykyään se osaa jo soittaa, kun on kaupassa ja näkee jotain ostettavaa. Kerron puhelimessa, että ei ei, älä osta sitä toppapukua, se on liian pieni koko / väärä väri / väärä malli.

Jos se joskus sitten erehtyy tuomaan jotain, mistä en tykkää, sanon vaan eteisessä että ok, mutta ei kiitos tällä kertaa. Sanon, että vie mummilaan varavaatteiksi. (Koska lapsi on usein siellä.)

Joo meillä sama homma. Nykyään sentään kyselee mitä tarvitaan, mutta tuo silti aina vaan sitä mitä itse haluaa ostaa. sukkikksia on yhtä kokoa varmaan kymmenet, niitäkään ei ole kaikkia ehditty käyttää jalassa ja kohta taas jäävät pieniksi. Rumia (minun mielestäni) printti-t-paitoja on myös tusinan verran, siis niiden kahdenkymmenen kivan lisäksi. Epäkäytänöllisiä mekkoviritelmiäkin on lukuisia "juhlia varten". Kukaan ei vaan järjestä tarpeeksi niitä juhlia, että nuo ehtisi kaikki käymään päällä edes kerran.

Ei saisi valittaa. Mutta olisin halunnut pukea lapsiani vähän eri tavalla.

Kurahousut ovat ihan tarpeelliset keväällä ja syksyllä, sillä ei ole olemassakaan veden kestäviä haalereita. Kangas voi olla veden kestävä, mutta saumat ei, muuten haalari pitäisi olla pullo.

Vierailija kirjoitti:

Yleistä ja tavallista. Säilytä ne vaatteet kunnes käyvät pieniksi, eihän sitä koskaan tiedä mitä voi sitten kumminkin tarvita. Ja lapsenkin vaatemaku voi muuttua, ja legginsit sun muut tuleekin sitten käyttöön. Voithan sitten laittaa ne vaatteet kiertoon kun eivät enää mahtuisi. Turhaan ärsyynnyt minusta.

Ei meillä ole säilytystiloja ylimääräisille vaatteille, joita tulee muovikassillinen kuukaudessa. Niille tarvitsisi pian kokonaan oman vaatehuoneen, jos niitä alkaisi säilyttää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska tiedät, että mummi ostaa mielellään vaatteita lapselle, mitä jos kertoisit, mitä te tarvitsette? Tämä on auttanut meillä.

Osasin varautua siihen, että vauvan myötä mummi sekoaa ja olen alusta saakka selvästi kertonut, mitä me milloinkin tarvitaan. Nykyään se osaa jo soittaa, kun on kaupassa ja näkee jotain ostettavaa. Kerron puhelimessa, että ei ei, älä osta sitä toppapukua, se on liian pieni koko / väärä väri / väärä malli.

Jos se joskus sitten erehtyy tuomaan jotain, mistä en tykkää, sanon vaan eteisessä että ok, mutta ei kiitos tällä kertaa. Sanon, että vie mummilaan varavaatteiksi. (Koska lapsi on usein siellä.)

No, kun ei tarvita niitä vaatteita. Ostetaan itse vaatteita vain oikeaan tarpeeseen ja tuollainen kerskakuluttaminen vaan ärsyttää. Ja haluan, että lapsi saa päättää tarvitsemiensa vaatteiden ulkonäön itse eikä mummo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kurahousut ovat ihan tarpeelliset keväällä ja syksyllä, sillä ei ole olemassakaan veden kestäviä haalereita. Kangas voi olla veden kestävä, mutta saumat ei, muuten haalari pitäisi olla pullo.

Saumat ne on kurahousuissakin. Lapsi on pysynyt kuivana ja lämpimänä ilman kuravaatteita jo monta vuotta. Ap

Ihme kakara sulla kun on aina metrin pätkä, muiden lapset kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi, voi, tuskin hän sitä ilkeyksissään ja pahansupaisuudessa tekee, vaan kokee antamisen iloa. Sinuna arvostaisin elettä ja kiittäisin kauniisti ja opettaisin sen myös lapselle.

Pidät lapsellasi niitä vaatteita, mitä haluat ja viet loput kierrätykseen.

Itse saan työssä paljon lahjoja - suklaata, kukkia, villasukkia jne. ja eikä tulisi koskaan mieleen sanoa lahjan antajalle, etten tarvitse niitä, vaan olen ottanut ne suurella ilolla ja kiitollisuudella vastaan ja laitan hyvän kiertämään, lahjoittamalla ne eteenpäin.

Ei kyllä ole minusta ihan normaalia kantaa kassikaupalla vaatteita, joita ei tarvita. Ihan sama, vaikka ei olisi pahansuopa niin ei se järkevääkään ole. Vaatteita ei sitä paitsi voi käytännössä ikinä edes käyttää, kun ovat aina n. 20cm pidemmälle lapselle tarkoitettuja. Ap

Pelastusarmeijaan ne joita et käytä.

Jos tuo muovipussissa on helppo kipata koko pussi roskikseen.

Meilläkin mummo kantoi aikanaan aina tullessaan mukanaan useampaa vaatetta. Erityisen ikävää oli se, että alkavana muistihäiriöisenä ei koskaan muistanut lapsen kokoa ja koska hänen mielestään me ei olla sen arvoisia, että meille voisi soittaa ja kysyä kokoa, niin kysyi aina myyjältä, että mikäköhän se koko olisi suunnilleen - ja koska myyjät ei ole telepaatteja, niin toi aina vähintään numeroa liian pieniä. Ja ei todellakaan ostanut kirppareilta tai jostain Tokmannilta näitä vaatteita, vaan maksoi niistä aika isoja summia, jotka sitten näin tulonsiirtona menivät kirppareille joitakin muita ilahduttamaan, kun meidän lapselle ne vaatteet eivät sopineet. Asiasta sanottiin nätisti ja lopulta vähemmän nätisti monta kertaa, mutta ei mennyt perille. Lopulta kiellettiin kokonaan ostamasta meille mitään, joka vähensi sitä ostelua, mutta ei kyllä kokonaan lopettanut. Onneksi on saanut nyt muitakin lapsenlapsia, niin se paine kantaa meille tavaraa on vähentynyt (toi myös kaikenlaista tarpeetonta tilpehööriä, koska ei tosiaankaan koskaan ole ollut kiinnostunut siitä, mitä täällä tarvittaisiin tai mistä lapsi pitää, vaan tykkäsi vain ostella omasta mielestään kivaa roinaa). Ollaan saatu lapset myöhäisellä iällä eikä olla mikään nuori, varaton perhe, mitään taloudellista tukea ei ole tarvittu, kaivattu eikä pyydetty eikä noista mummon ostoksista siis ollut meille mitään hyötyäkään. Itseäni otti päähän se, että mummo heitti käytännössä rahansa hukkaan, olisi ostanut ennemmin jotain itselleen - ja ekologisessa mielessäkin touhu oli järjetöntä, turhan tavaran maailmaan lisäämistä. Itse olisin mieluummin ottanut edes niitä liian isoja vaatteita, mutta ymmärrän kyllä senkin, että säilytystilaa ei ole kenelläkään loputtomiin.

Minun äiti oli samanlainen. Äiti oli yrittäjä ja paikkasi sillä sitä, että ei ehtinyt olla lapsen kanssa. Ei nyt jo aikuiset lapset muista häntä ollenkaan, ainoastaan vanhempi muistaa hämärästi vain hautajaiset, oli silloin vähän alle nelivuotias ja nuorempi kaksi. Sekä muutakin kuin vaatteita, sellaista minkä olisi halunnut ehdottomasti itse ostaa ja kokeilla lapsen kanssa, kuten polkupyörä - kaksi vuotiaalle viisivuotiaalle tarkoitettu pyörä yms. Yleensä löysi näitä tarjouksista.

Minä säilytin niitä aikansa kyllä ja odotin että lapsi kasvaa. Polkupyörä oli sellainen, ettei lapsi oikein tykännyt siitä, ei vain sopinut hänelle mittojen puolesta missään vaiheessa, oli vain erilaiselle lapselle tarkoitettu, apupyörät lonksuivat ja runkomitta jotenkin korkea. Ostettiin itse parempi. Möin sen kirpparilla halvalla pois. Joistakin vaatteista tuli lapsen lempivaatteita. Meiltä suurin osa vaatteista meni miehen siskon vähän nuoremmille lapsille ja osa meni heille käyttämättömänä ja saattoi heillä sitten jäädäkin kovaan käyttöön. Esim. punaisia poika ei suostunut päälleen laittamaan isompana, mutta serkkulikka sai jostain puserosta lempivaatteen. Mikä ei heille kelvannut, meni kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Kurahousut ovat ihan tarpeelliset keväällä ja syksyllä, sillä ei ole olemassakaan veden kestäviä haalereita. Kangas voi olla veden kestävä, mutta saumat ei, muuten haalari pitäisi olla pullo.

Vettäpitävässä laadukkaassa haalareissa saumat ovat liimatut tiiviiksi ja päälikangas hengittää.

Tämäkin ongelma on hyvin helppo ratkaista. Sanot vain että sisään et pääse vaatepussin kanssa! Eiköhän hän pian ala uskomaan että "ei näille parane vaatteita antaa koska en pääsisi muuten sisään". Ja jos hän pahastuu niin antaa pahastua. Jos ei sovittuja asioita ymmärrä niin antaa olla!

Heittää vaan kaikki suorilla kierrätykseen. Turhaa vaatetavaraa on hölmöä hautoa kaapeissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo muovipussissa on helppo kipata koko pussi roskikseen.

Jos nyt kuitenkin vaatekeräyslaatikkoon kauppareisulla.