Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa teinin halveksuntaa?
Äitee
11.03.2018 |
Miten te muut jaksatte teiniä, joka on pahantuulinen, katsoo nenän vartta pitkin, tuhisee halveksien, on mykkä, puhuu alentavasti pikkuveljeä ja on tietenkin koko ajan omassa huoneessaan ja somettaa.
Tämä myrkyttää koko perheen ja oman mieleni. Muuttaispa jo.
Pitää olla hyvä itsetunto, että jaksaa tota halveksivaa asennettava kovin kauan.
Kommentit (27)
Tilanne on vähän eri keskustelu pöydässäkin, jos toinen on varautunut tilanteeseen ja levittää toisen sanomaa tietoa eteenpäin. Vastapuoli osaa olla juuri silloin erilainen kuin normaalisti ja vetää jotain roolia. Mutta se on täysin eri mitä se on normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla niitä kaks...Teinien kans tulee jotenkin toimeen kun antaa olla mahdollisimman paljon omissa oloissaan. Eiköhän se elämä opeta niitäkin vielä
Vierailija kirjoitti:
Mulla niitä kaks...Teinien kans tulee jotenkin toimeen kun antaa olla mahdollisimman paljon omissa oloissaan. Eiköhän se elämä opeta niitäkin vielä
Tilanne on varsin hankala siinä vaiheessa, jos omilla vanhemmilla on koulu vielä kesken samaan aikaan, kun yrittää opettaa omia lapsiaan.
Joissakin tapauksissa adoptio voi olla se paras vaihtoehto. Johonkin hyvään ja rakastavaan perheeseen kun pääsee niin kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kiinni kasvatuksesta. En minä vanhempiani halveksi tai näytä heille, jos he ärsyttävät minua. Perheenjäseniä kohtelen kuin ketä tahansa muitakin ihmisiä, en koskaan kiukuttelisi esimerkiksi kaverille tai opettajalle, joten en tee sitä myöskään vanhemmilleni. Angstaan sitten omassa huoneessani rauhassa.
T. 14-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ei tarvitse hyväksyä huonoa ja alentuvaa käytöstä. Kun lapselta edellytetään ja hänelle opetetaan hyviä tapoja jo pienestä ja kun koko perhe niitä myös noudattaa alusta asti, niin silloin teinikin osaa olla ihmisiksi.
T. Yhden teinin ja kahden esiteinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kiinni kasvatuksesta. En minä vanhempiani halveksi tai näytä heille, jos he ärsyttävät minua. Perheenjäseniä kohtelen kuin ketä tahansa muitakin ihmisiä, en koskaan kiukuttelisi esimerkiksi kaverille tai opettajalle, joten en tee sitä myöskään vanhemmilleni. Angstaan sitten omassa huoneessani rauhassa.
T. 14-vuotias
Meillä saa kiukutella kotona, eikä tarvitse yksinään angstailla. Koulussa ei opettajille kiukuttele. Itse olin aikoinaan ihan samanlainen ja kotona sai kiukutella.
Miehen kotona taas ei saanut, hänen murrosikänsä tulikin sitten kotoa muuton jälkeen.
Näyttäkää niille teineillenne kaapin paikka, eli palauttakaa perheen valtasuhteet sellaisiksi mitä ne ovat vuosisatoja olleet. Lukuunottamatta muutamaa viime vuosikymmentä, jolloin lapsista on tullut perheen hallitsijoita ja vanhemmista lapsiensa kavereita ja viihdyttäjiä :-)
Jos itseltänne puuttuu auktoriteettia, antakaa jonkun perheen ulkopuolisen takoa järkeä teinin päähän. Enkä tarkoita ammattihymistelijöitä ja kaiken suvaitsijoita, vaan joku ihminen jolla on kyky antaa ne käskyt tavalla jota totellaan tai itketään ja totellaan.
En itse jaksaisi vuosikausia olla omien lasteni kusitolppana ja vittuilun kohteena.
Molemmille osapuolille on parempi ja selkeämpi vaihtoehto kerta rutina kuin ainainen kitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koe mitään tarvetta kiukutella, asiani ovat hyvin eivätkä vanhemmat ole syyllisiä minun ongelmiini. Miksi siis raivoaisin heille, jos itse epäonnistun? Kyllä kai minä kiukuttelisin vanhemmille, jos he tekisivät jotain väärin, mutta kun teen itse ne virheet ja olen vastuussa niistä.
T. 14-vuotias
Taidan jättää lapset tekemättä, teiniä en kestäisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en koe mitään tarvetta kiukutella, asiani ovat hyvin eivätkä vanhemmat ole syyllisiä minun ongelmiini. Miksi siis raivoaisin heille, jos itse epäonnistun? Kyllä kai minä kiukuttelisin vanhemmille, jos he tekisivät jotain väärin, mutta kun teen itse ne virheet ja olen vastuussa niistä.
T. 14-vuotias
Jossain vaiheessa se voi olla sullakin edessä, se kun kuuluu kasvuun.Olet vasta 14, joten vielä on aikaista sanoa, mitä aika tuo tullessaan.Toisilla on tasaisempi luonne, toisilla teini-ikään kuuluu enemmän räiskyntää.Se kapinointi kuuluu psykologisessa mielessä siihen aikuiseksi kasvamiseen, tuskin kaikesta olet vanhempiesi kanssa samaa mieltä?Vaarallisemmalta se omaan korvaan kuulostaa, jos teinissä ei näy mitään merkkejä teini- ikäisen normaalista kehityksestä. Myös kasvatetut kapinoivat, sillä ei ole mitään tekemistä huonon vanhemmuuden kanssa.Lähinnä mieleen tulee liian tiukka kasvatus, joka tukahduttaa kehityksen.Enkä tätä nyt sano sillä, että kyse sinun kohdallasi olisi tästä, mutta yleisellä tasolla monesti vedotaan huonoon kasvatukseen, kun teinin käytöstä taivastellaan, ja osassa tapauksissa taatusti syy löytyy vanhemmista ja kasvatuksesta, mutta ei lähellekään aina.
Ei saa jättää kasvatusta kesken.
Mitä te teitte silloin, kun lapsi taaperona teki väärin? Otitte oletettavasti heti asian puheeksi, sanoitte, ettei noin saa tehdä vaan pitää tehdä näin. Jos taapero kiukutteli ja heitti tavaroita suutuspäissään, te varmaankin siinä kohtaa otitte lapsen syliin ja sanoitte, että te ymmärrätte että on tosi paha mieli mutta ei saa heitellä tavaroita vaan jos kiukuttaa, voi vaikka hyppiä tasajalkaa. Jos muksu päästi suustaan liudan kirosanoja, te sanoitte, että ei saa sanoa xyz vaan harmituksen koittaessa voi sanoa åäö.
Miksi ihmeessä ette saa yhteyttä lapseenne teini-iässä? Heti huonon käytöksen alkaessa täytyy opastaa, mikä on oikea tapa ilmaista pahaa mieltä.
Tärkeää on katsoa lasta silmiin, kun puhutte hänelle. Katsokaa häntä silmiin ihan joka päivä.
Älä jätä. Itsekin pelkäsin lapseni teini-ikää, mutta se on oikeen mukava 16-vuotias! Monet tutut sanoo samaa omistaan. Tytöt kai ovat helpommin hankalia, itsekin taisin olla, mutta silloin nuoruus oli “hurjempaa”. Nykynuoret tuntuvat olevan tosi kunnollisia.
Monissa kulttuureissa ei tunneta ollenkaan ajatusta hankalasta teinistä, mutta onhan niitäkin tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Pidä sille puhuttelu.
Ylimieliselle ja itserakkalle teinille ei auta vaikka pitäisi sata puhuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Kotona ei tarvitse hyväksyä huonoa ja alentuvaa käytöstä. Kun lapselta edellytetään ja hänelle opetetaan hyviä tapoja jo pienestä ja kun koko perhe niitä myös noudattaa alusta asti, niin silloin teinikin osaa olla ihmisiksi.
T. Yhden teinin ja kahden esiteinin äiti
Kuule, on edellytetty ja on opetettu omallani esimerkillä mutta aina löytyy tapauksia, joilla mikään ei mene perille.
pahantuulinen...ehkä vähän masentunut, mutta hyvä sosiaalinen kasvatus auttaa asiassa.
tuhisee halveksien...aika vähän, se on ennemminkin seurausta pitempiaikaisesta huonosta olosta
äh en jaksa enempää :)
pikku veljeä on kohdeltu ihan hyvin. Omassa huoneessa joo, mutta se on meidän perheen tapa. Samoin kun se vähättely tms. narsistinen käytös.