Lue keskustelun säännöt.
Kuulostaako tämä yölliseltä kauhukohtaukselta?
09.03.2018 |
Lapsella on ollut viime talvesta saakka epämääräisiä yöllisiä kohtauksia, johon on liittynyt voimakasta palelua (joko ihan kuumehorkan kaltaista tai sitten lapsi jännittää itseään voimakkaasti ja tietenkin valittaa että on tosi kylmä ja on kananlihalla). Asiaa tutkittiin viime talvena, mutta jäi selvittämättä.
Viime yönä tuli taas kohtaus. Lapsi nukahti sohvalle ja kun nostin hänet, alkoi valitus että on kylmä ja itsensä jännittäminen. Sängyssä lapsi puhui sekavia, oli siis silmät auki ja istui, mutta valitti ettei kukaan leiki ja käski minua menemään ”sinne”, ei kuitenkaan osannut vastata minne eikä järkevästi muihinkaan kysymyksiin. Kylmyyttä itki, mutta ei osannut pukea yöpukua, vaikka sitä tarjosin, kädet jäivät laittamatta hihoihin ja hetken päästä lapsi riisui yöpuvun vaikka edelleen itki että on tosi kylmä. Oli siis ikäänkuin unessa ja valveilla samaan aikaan ja toimi täysin järjenvastaisesti. Nostin pois sängystä, jonka jälkeen meni vessaan omatoimisesti ja vastaili kysymyksiin normaalisti. Aamulla ei muistanut tapahtuneesta mitään. Lapsi on 7-vuotias. Onko kenelläkään ollut vastaavaa?
Perusverikokeet otettu, sokerit, astma ym tutkittu. Lastenlääkäri totesi että joskus lapsilla on tällaisia erikoisia juttuja, jotka jäävät selvittämättä. Kaikki kohtaukset eivät ole olleet samanlaisia, osaan on liittynyt enemmän hengitykseen liittyvää ongelmaa tai voimakasta tärinää mutta yhteistä on että kohtaus alkaa n.tunnin-pari nukahtamisen jälkeen ja lapsella on aina tosi kylmä, riippumatta siitä että hänellä on aivan normaalisti päällä.
Kommentit (4)
Meilläkin tähän liittyy muuten aina vessassa käyminen ja sitten tosiaan tuo palelu. Mutta tuon palelun yhdistän siihen että herää kesken unien. Ei siis nukkuessaan mitenkään palele, vaan se palelu alkaa kun herää. ”Mukava” kuulla että on jollain muullakin samankaltaista ollut. Meillä tätä oli viime talvena useamman kerran viikossa, sitten kerrat harvenivat ehkä kerran kuussa tahtiin ja nyt oli kuukausia väliä ettei ollut ollenkaan. Pari kertaa ollut tänä talvena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hikoileeko muuten ennen noita kohtauksia?
Mietin vaan, että jos näkee pahaa unta tai se vessahätä hiertää ja on paha olla, saattaa hikoilla sellaista kylmää hikeä ja sittenhän herätessä on ihan hirveän kylmä.
Mulla on ihan aikuisenakin joskus sellaista, että herään jostain pahasta unesta ja lähden peiton alta vaikka vessaan ja palelen ihan horkassa, ihan kuin olisi jumalattoman kova kuume.
Minä jotenkin alkuun aina hätäännyin, että mikä sillä on ja yritin vaan kovasti herättää. Myöhemmin opin, että myötäilee vaan ja yrittää rauhallisesti puhua, että "xx, se on unta, herää, mennään vessaan". Saattoi ensin vastustella, mutta kun määrätietoisesti vaan ohjasi sinne vessaan ja vähän myötäili, niin sitten lähti.
Tyypillistä oli, että noiden jälkeen nukahti aina ihan mielettömän sikeään uneen. Itse kun aina pysyi vähän varpaillaan, että mitähän seuraavaksi.
Tää tyttö on jo lukiolainen, eli noista on aikaa. Vuosikausiin ei tietty tollaista ole ollut, mutta on sellainen sikeä nukkuja ja varsinkin kipeänä puhuu unissaan.
En osaa sanoa hikoileeko, koska nukkuu yleensä omassa sängyssä alkuyön enkä osaa ennakoida kohtausta että voisin tarkistaa. Mutta tosiaan nukkuu kuin tukki tuon jälkeen. Yleensä vieressäni kohtauksen jälkeen eikä käytännössä edes liiku koko yönä enää, vaikka yleensä pyörii ja potkii, kun on vieressä. Palelu on aivan kuin kuumeen noustessa. Näkee, että on todella kylmä. Aluksi luulinkin että kuume nousee kohinalla, mielestäni kuumehorkka kuvaa tätä tilaa täysin. Paitsi ettei ole kuumetta, aamulla ainakaan.
No meillä oli vähän tuon tapaista...
Pohjustuksena, että sai vauvana välillä niitä sellaisia "tyypillisiä" kauhukohtauksia, eli itki ihan hysteerisesti ja just oli jännittynyt ja riuhtoi. Oli valveilla, muttei kuitenkaan ollut. Kävimme tästä lääkärissä ja diagnoosi oli noi kauhukohtaukset. Menikin sitten aika nopeasti ohi.
Mutta piiitkään, oikeastaan koko alakoulun, oli sellaista, että heräsi alkuyöstä ja istui sängyssä itkemässä. Silmät oli auki, mutta selitti ihan jotain sekavia juttuja, että toi sanoi että pitää mennä nukkumaan telttaan. Siis tyyliin tuollaista. Ei tavallaan ollut ollenkaan läsnä. Myöhemmin opin yhdistämään tämän niinkiin triviaaliin asiaan kuin pissahätään. Ei siis koskaan ollut yökastelija, ihan päinvastoin. Mutta kun tuossa tilanteessa sanoi, että käydään pissalla ja kädestä pitäen talutti sinne vessaan, niin sitten olikin ihan kunnon hätä. Lopulta hyvin harvakseltaan näitä oli, eikä alussakaan kuin nyt ehkä parin kuukauden välein.
Ohjeistin esim. leireille lähtiessä ettei saa antaa nukkua yläsängyssä, ettei lähde sieltä haahuilemaan jonnekin "telttaan nukkumaan".
Kuulostaa vähän samalta kyllä teidän juttu. Tuollaista palelemista meillä ei ollut.