Akateemiset: Onko teillä fokus siirtynyt asoiden syvällisestä ymmärtämisestä rahan ansaitsemiseen kun siirryitte työelämään?

On.

Sitten voi vaan tehdä töitä ja havannoida sisältäpäin sitä yhteiskunnallista ja sosiaalista riistoa, jonka osa nykyään on.

Ei. Palkka on kyllä noussut uran ja aseman myötä, mutta fokus on kuitenkin asioissa. ja muutamista vanhemmista ihmisistä olen huomannut ettei mikään raha ole tarpeeksi jos työtään alkaa inhota. Innolla ja energialla eläkkeelle asti on mottoni.

Ei mulla ainakaan ole siirtynyt, edelleen haluaisin tutkia ja selvitellä asioita perusteellisesti, ymmärtää.

Ilmankos olenkin taas työttömänä. Tuntuu että työelämässä pärjää parhaiten ne jotka osaa tehdä hommat hutaisten, mennä yli siitä mistä aita on matalin.

Ja toisekseen en minä niin paljon rahaa edes tarvitse. Mieluummin työ jossa saan ajatella ja käyttää oppimaani kun rahakas täysin aivoton duuni, tai mikään pukupellet verkostoituu -tyyppinen.

Ei sitä rahulia oikein tule näissä hommissa jos ei osaa hommiaan ja ymmärrä asioita syvällisesti. Väittäisin että konsulttina joudun ymmärtämään asioita laajemmin ja syvällisemmin kuin mitä jouduin proffana/tutkijana. En ymmärrä miksi elintaso ja asioiden ymmärtäminen olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

Ei. Tosi monet akateemiset tuttuni ovat tavalla tai toisella kutsumusammateissaan, eikä se välttämättä korreloi korkean palkan kanssa. Yllättävän moni on jäänyt tutkijoiksi, mutta osa on myös vaihtanut alaa, tosin kukaan ei mihinkään isopalkkaiseen hommaan vaan esim. valokuvaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä rahulia oikein tule näissä hommissa jos ei osaa hommiaan ja ymmärrä asioita syvällisesti. Väittäisin että konsulttina joudun ymmärtämään asioita laajemmin ja syvällisemmin kuin mitä jouduin proffana/tutkijana. En ymmärrä miksi elintaso ja asioiden ymmärtäminen olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

No ei välttämät sulje toisiaan pois. Mutta pystyykö kaikki fokusoimaan molempiin? Uskoisin että ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä rahulia oikein tule näissä hommissa jos ei osaa hommiaan ja ymmärrä asioita syvällisesti. Väittäisin että konsulttina joudun ymmärtämään asioita laajemmin ja syvällisemmin kuin mitä jouduin proffana/tutkijana. En ymmärrä miksi elintaso ja asioiden ymmärtäminen olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

No ei välttämät sulje toisiaan pois. Mutta pystyykö kaikki fokusoimaan molempiin? Uskoisin että ei pysty.

Sorry, en edelleenkään ymmärrä mitä ajat takaa. Elintaso tulee siitä että osaa hommansa, ei toisinpäin, edellyttäen että teet sellaisia valintoja joilla mahdollistat elintason (esim. nostat kytkintä yliopistohommista). Fokus on asioiden osaamisessa, se kaikki muu seuraa asioiden osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä rahulia oikein tule näissä hommissa jos ei osaa hommiaan ja ymmärrä asioita syvällisesti. Väittäisin että konsulttina joudun ymmärtämään asioita laajemmin ja syvällisemmin kuin mitä jouduin proffana/tutkijana. En ymmärrä miksi elintaso ja asioiden ymmärtäminen olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

No ei välttämät sulje toisiaan pois. Mutta pystyykö kaikki fokusoimaan molempiin? Uskoisin että ei pysty.

Sorry, en edelleenkään ymmärrä mitä ajat takaa. Elintaso tulee siitä että osaa hommansa, ei toisinpäin, edellyttäen että teet sellaisia valintoja joilla mahdollistat elintason (esim. nostat kytkintä yliopistohommista). Fokus on asioiden osaamisessa, se kaikki muu seuraa asioiden osaamisesta.

Ei se nyt ihan noin mene. Tietyssä uraputkessa voi edetä esim. sosiaalisten taitojen avulla korkeaan asemaan, jos tavoittelee puhtaasti urakehitystä ja hyvää palkkaa egoistisin perustein. On vähän eri asia, jos pyrkii aidosti ymmärtämään asioita oman kiinnostuksen kohteiden perusteella. Tosin myös jälkimmäisessä tapauksessa seurauksena voi joskus olla hyvä urakehitys mutta ei aina välttämättä. Siis kyse on paljolti siitä, että mikä on primääri "draiveri" ihmisen elämässä? Sisällöllinen mielenkiinto vai ulkoiset menestyksen merkit tai tietyn elintason saavuttaminen.

Tietyllä tavalla on. Olen kyllä yhä kiinnostunut, mutta kyllä se päälimmäinen ajatus on nykyisin, että tästä saa rahaa ja raha on kiva asia, koska sillä maksaa asuntolainan. Varmaan taas kunhan lainan summa ei oo sellainen, että itkettää niin se mielenkiinto palaa vielä enemmän.

Opiskeluaikana halusin tosiaan oppia ja ymmärtää asiat syvällisesti, mutta työelämässä lastentarhanopettajana tärkeintä on yrittää selvitä työviikko jotenkuten hengissä, jotta jaksaisi viikonloppuna olla läsnä omillekin lapsille (arkiviikkona ei tahdo onnistua, kun on niin väsynyt työpäivästä).  Lasten kehitys ja oppiminen on edelleenkin tavattoman kiintoisaa, olisi hienoa, jos olisi enemmän paukkuja kehittää toimintaa ja kokeilla erilaisia asioita lasten kanssa. Tärkeintä on kuitenkin pitää itsestä ja omasta jaksamisesta kiinni rajattomassa työelämässä. Ja kuten jokainen tietää, omaa taloutta saa todellakin miettiä, lähinnä miten elää säästeliäästi ja järjevästi, jotta näillä palkoilla pystyy isossa kaupungissa elellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä rahulia oikein tule näissä hommissa jos ei osaa hommiaan ja ymmärrä asioita syvällisesti. Väittäisin että konsulttina joudun ymmärtämään asioita laajemmin ja syvällisemmin kuin mitä jouduin proffana/tutkijana. En ymmärrä miksi elintaso ja asioiden ymmärtäminen olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

No ei välttämät sulje toisiaan pois. Mutta pystyykö kaikki fokusoimaan molempiin? Uskoisin että ei pysty.

Sorry, en edelleenkään ymmärrä mitä ajat takaa. Elintaso tulee siitä että osaa hommansa, ei toisinpäin, edellyttäen että teet sellaisia valintoja joilla mahdollistat elintason (esim. nostat kytkintä yliopistohommista). Fokus on asioiden osaamisessa, se kaikki muu seuraa asioiden osaamisesta.

Ei se nyt ihan noin mene. Tietyssä uraputkessa voi edetä esim. sosiaalisten taitojen avulla korkeaan asemaan, jos tavoittelee puhtaasti urakehitystä ja hyvää palkkaa egoistisin perustein. On vähän eri asia, jos pyrkii aidosti ymmärtämään asioita oman kiinnostuksen kohteiden perusteella. Tosin myös jälkimmäisessä tapauksessa seurauksena voi joskus olla hyvä urakehitys mutta ei aina välttämättä. Siis kyse on paljolti siitä, että mikä on primääri "draiveri" ihmisen elämässä? Sisällöllinen mielenkiinto vai ulkoiset menestyksen merkit tai tietyn elintason saavuttaminen.

Ehkä yleisellä tasolla mutta ainakin allekirjoittaneen hommissa sitä urakehitystä ei tule ellei tosissaan osaa hommiaan. Ja tässä oli kai kyse akateemisen uran vaihtamisesta rahakkaampiin hommiin. Puhutaan siis aika erikoistuneista asiantuntijoista ja/tai konsulteista ja niissä/näissä tehtävissä ei feikkiosaamisella pärjää eikä ketään kiinnosta vaikka kuinka yrität kiivetä jos ei substanssia ole. Väitän siis edelleen että on alueita joissa mennään substanssi edellä ja muu seuraa perässä.

Kyllä asioiden ymmärtäminen ja uuden oppiminen innostaa minua yhä eniten. Nuorempi minäni kyllä ihmettelisi, millaisista asioista nykyään olen kiinnostunut 😁 Mutta tästä saa rahaa ja työ on sentään melko yleishyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä rahulia oikein tule näissä hommissa jos ei osaa hommiaan ja ymmärrä asioita syvällisesti. Väittäisin että konsulttina joudun ymmärtämään asioita laajemmin ja syvällisemmin kuin mitä jouduin proffana/tutkijana. En ymmärrä miksi elintaso ja asioiden ymmärtäminen olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

No ei välttämät sulje toisiaan pois. Mutta pystyykö kaikki fokusoimaan molempiin? Uskoisin että ei pysty.

Sorry, en edelleenkään ymmärrä mitä ajat takaa. Elintaso tulee siitä että osaa hommansa, ei toisinpäin, edellyttäen että teet sellaisia valintoja joilla mahdollistat elintason (esim. nostat kytkintä yliopistohommista). Fokus on asioiden osaamisessa, se kaikki muu seuraa asioiden osaamisesta.

Ei se nyt ihan noin mene. Tietyssä uraputkessa voi edetä esim. sosiaalisten taitojen avulla korkeaan asemaan, jos tavoittelee puhtaasti urakehitystä ja hyvää palkkaa egoistisin perustein. On vähän eri asia, jos pyrkii aidosti ymmärtämään asioita oman kiinnostuksen kohteiden perusteella. Tosin myös jälkimmäisessä tapauksessa seurauksena voi joskus olla hyvä urakehitys mutta ei aina välttämättä. Siis kyse on paljolti siitä, että mikä on primääri "draiveri" ihmisen elämässä? Sisällöllinen mielenkiinto vai ulkoiset menestyksen merkit tai tietyn elintason saavuttaminen.

Ehkä yleisellä tasolla mutta ainakin allekirjoittaneen hommissa sitä urakehitystä ei tule ellei tosissaan osaa hommiaan. Ja tässä oli kai kyse akateemisen uran vaihtamisesta rahakkaampiin hommiin. Puhutaan siis aika erikoistuneista asiantuntijoista ja/tai konsulteista ja niissä/näissä tehtävissä ei feikkiosaamisella pärjää eikä ketään kiinnosta vaikka kuinka yrität kiivetä jos ei substanssia ole. Väitän siis edelleen että on alueita joissa mennään substanssi edellä ja muu seuraa perässä.

Kyse oli oikeastaan siitä kun on ihan akateeminen opiskelija verrattuna sitten työelämään. Oli se työelämä sitten missä tahansa paikassa.

Työskentelen akateemisessa ympäristössä, ja useimmiten se "syvällisyys" on suomeksi sanottuna loputonta hiusten halkomista. Vähän jo kyllästyttää. Joitakin upeita poikkeustilanteita toki on.

Raha ei kiinnosta kummemmin, koska ei sekään näytä mitään sen suurempaa auvoa elämään tuovan. 

Kyllä organisaation asettamat tavoitteet ohjaavat vahvasti toimintaa. Meillä arvostetaan tuloksentekokykyä.

Vielä pahempaa: minua ei kiinnosta se rahakaan juurikaan, eikä myöskään enää muut asiat. It-alalla tässä on tullut parikymmentä vuotta raadettua, yhä kovenevassa työelämässä. Työ imee aivoista mehut niin täysin, että kaikki ajattelu työajan ulkopuolella on vastenmielistä - kaipaan täysin aivotonta viihdettä vaan. Eikä se rahakaan enää ihmeemmin inspiroi: ymmärrän että on kiva että on ok palkka eikä tarvi pihistää mistään, mutta ei ole mitään tavoitteita kalliista asioista, enkä olisi kiinnostunut esim. saamaan isoa rahavoittoa. En vaan tiedä mitä sellaisella tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä rahulia oikein tule näissä hommissa jos ei osaa hommiaan ja ymmärrä asioita syvällisesti. Väittäisin että konsulttina joudun ymmärtämään asioita laajemmin ja syvällisemmin kuin mitä jouduin proffana/tutkijana. En ymmärrä miksi elintaso ja asioiden ymmärtäminen olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

No ei välttämät sulje toisiaan pois. Mutta pystyykö kaikki fokusoimaan molempiin? Uskoisin että ei pysty.

Sorry, en edelleenkään ymmärrä mitä ajat takaa. Elintaso tulee siitä että osaa hommansa, ei toisinpäin, edellyttäen että teet sellaisia valintoja joilla mahdollistat elintason (esim. nostat kytkintä yliopistohommista). Fokus on asioiden osaamisessa, se kaikki muu seuraa asioiden osaamisesta.

Ei se nyt ihan noin mene. Tietyssä uraputkessa voi edetä esim. sosiaalisten taitojen avulla korkeaan asemaan, jos tavoittelee puhtaasti urakehitystä ja hyvää palkkaa egoistisin perustein. On vähän eri asia, jos pyrkii aidosti ymmärtämään asioita oman kiinnostuksen kohteiden perusteella. Tosin myös jälkimmäisessä tapauksessa seurauksena voi joskus olla hyvä urakehitys mutta ei aina välttämättä. Siis kyse on paljolti siitä, että mikä on primääri "draiveri" ihmisen elämässä? Sisällöllinen mielenkiinto vai ulkoiset menestyksen merkit tai tietyn elintason saavuttaminen.

Ehkä yleisellä tasolla mutta ainakin allekirjoittaneen hommissa sitä urakehitystä ei tule ellei tosissaan osaa hommiaan. Ja tässä oli kai kyse akateemisen uran vaihtamisesta rahakkaampiin hommiin. Puhutaan siis aika erikoistuneista asiantuntijoista ja/tai konsulteista ja niissä/näissä tehtävissä ei feikkiosaamisella pärjää eikä ketään kiinnosta vaikka kuinka yrität kiivetä jos ei substanssia ole. Väitän siis edelleen että on alueita joissa mennään substanssi edellä ja muu seuraa perässä.

Kyse oli oikeastaan siitä kun on ihan akateeminen opiskelija verrattuna sitten työelämään. Oli se työelämä sitten missä tahansa paikassa.

OK, ehkä menin vähän asian sivuun, mutta kai jatko-opiskelijakin on akateeminen opiskelija. Ehkä oikeastaan aidommin akateeminen kuin perustutkinnon suorittaja. Palstalla käytetään termiä akateeminen aika epämääräisesti.

Omalla kohdallani leipäännyin post-doc -vaiheessa. Ei se mielenkiinto aiheeseen mihinkään kadonnut mutta alkoi miettimään että haluaako tosiaan olla nälkäinen tutkija vai haluaako että viivan alle jää muutakin kuin puoliksi syöty lyijykynä. Fokus jäi mutta tein valintoja joilla sain kehittää osaamistani niin että talouteni oli kuitenkin turvattu. Eli edelleenkään ei olla joko-tai -valinnassa. Mutta nyt alan kuulostaa niin aspergeriltä että parempi vaihtaa aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Onko moni huomannut itsessään, että opiskeluaikana oli oikeasti kiinnostunut monista asioista, mutta työelämässä jotenkin fokus on siirtynyt enemmän tienaamiseen ja tietyn elintason saavuttamiseen? Vai pystyttekö jotenkin työelämässä säilyttämään "akateemisen" kiinnostuksen asioihin?

Vuosien työttömyys opetti rahan merkityksen. Kun sitten ihan hyvän työn löysin, lensi se niin sanottu akateeminen innostus ensimmäisten joukossa ulos ikkunasta. Pidän kyllä työstäni, mutta raha on se ehdoton motivaatio, ja enemmänkin sitä pätäkkää saisi tulla.