Poika lakkasi puhumasta kahdeksan vuotta sitten ihmisten ilmoilla

Selektiivinen mutismi on Suomessa vielä melko tuntematon. Muualla maailmalla tämä on diagnosoitu jo kauan.

Kyseessä on eräs ahdistuneisuushäiriön muoto. Itse muistan luokaltani (oltiin ala-asteella) tytön joka ei suostunut puhumaan luokassa. Ei opettajalle eikä kenellekään muulle. Ulkona sitten kyllä pystyi kommunikoimaan varsin normaalisti!

Myös tyttärelläni oli luokkakaveri joka kärsi tästä. Nyt aikuisia ovat ja tämäkin tyttö kahden lapsen äiti ja menestyy elämässä. 

Tämä on kai yleisempää tytöillä kuin pojilla, ja Suomessa tätä tuntuisi olevan diagnosoimattomana todella paljon! Ei ihme, kun suomalaiset ovat niin ahdistunut kansa.

Olsi hyvä tutkia tätä enemmän ja opetella ymmärtämään syitä ja seurauksia. Onneksi hyvin usein menee ohi teini-iässä/ varhais aikuisuudessa. 

Sukulaiseni kärsi samasta kuuden vuoden ajan. Oli hiljainen tyttö, mutta kotioloissa sentään puhui vähän. Koulussa kieltäytyi kategorisesta sanomasta mitään. Silloin 80-luvulla sitä katsottiin sormien läpi monta vuotta. Lopulta opettajien meni hermot ja jättivät luokalleen pitkälti tuosta syystä muistaakseni kuudennella luokalla. Se oli erinomainen ratkaisu, olisi pitänyt tehdä jo ekalla luokalla. Näin pääsi samalle luokalle ulospäinsuuntautuneen pikkusiskonsa kanssa ja alkoi puhua koulussa myös. Meni lukioon ja kirjoitti hyvät yo-paperit. Arkuuden takia on kyllä alisuorittanut koko ikänsä sittemmin. Ei oikein uskaltanut haaveilla kuin lähikadulla olevasta kauppiksesta ja päätyi siivoojaksi, vaikka siihen aikaan olisi merkonomina voinut hakea parempaakin työtä. On kuitenkin elänyt ihan hyvää elämää: on perhe ja ystäviä. Edelleen semmoinen nössö, mutta saanut asiansa kuitenkin hoidettua elämässään.

Mua koskettaa jutut mutismista kärsivistä lapsista ihan erityisen syvästi, koska itse kärsin siitä lapsena ja nuorena, se jatkui pitkään koska sille ei tehty mitään. Ihan kuin olisi ollut muka normaalia, että en puhu. Muistot on vieläkin tuskallisia, ja ahdistusta on välillä, koska en ole saanut puhumattomuutta kunnolla käsiteltyä ikinä. Muuten pärjään ihan hyvin. Hoitamattomana mutismi aiheuttaa masennusta, syrjäytymistä ja sosiaalista eristäytymistä. Ihana huomata, että tästä puhutaan nykyään enemmän.