Haloo!

Haluaisin muistuttaa kaikkia kristittyjä äitejä ja isejä tavoista, joilla puhutte lastenne kuullen toisista ihmisistä.
Varsinkin kristittyjen tulisi kasvaa irti kaikenlaisesta pahan puhumisesta, juoruiluista, toisten mustamaalaamisesta ja tuomitsemisesta. Jos joku näyttää hieman erilaiselta, käyttäytyy jotenkin omiin silmiin poikkeavalta, vaikuttaa ehkä silmissäsi oudolta, se ei ole syy kuiskutteluun tai naureskeluun.
Itse kristittynä äitinä olen usein miettinyt, miten jotkut kristityt vanhemmat kotona tai ystäväporukoissaan puhuvat muista ihmisistä, sillä näiden vanhempien lapset kouluissa harrastavat muiden pilkkaamista ja selän takana naureskelua ns. massasta poikkeaville ihmisille, tai hieman vain erilaisille ihmisille. Oli tämä poikkeavuus sitten ulkoista, tai sisäistä.
Ensimmäinen ajatukseni yleensä on, että mitä aikuiset kotona, sitä lapset koulussa, päiväkerhoissa jne.
Eivät kai kristityt ole sen verran maallistuneita ja maalliseen mukavuuteen ja armoon plössähtäneitä, että hyvät tavat ja lähimmäisen aito kunnioittaminen on jäänyt sivuseikaksi. Kaikki on armoa ja tärkeintä on että seurakunnassa on kivaa ja kavereita. Vähän niin kuin missä tahansa yhdistyksessä, harrastuksessa, kaveriporukassa jne? Vai otetaanko seurakuntiin avosydämin sellainenkin ihminen joka on omissa silmissänne ehkä hieman outo, eikä osaa niitä ns. käyttäytymissääntöjä, mitä te olette oppineet? Nähdäänkö näiden ihmisten eteen vaivaa ja opitaan tutustumaan heihin, vai jätetäänkö yksin seurakunnan penkkiriviin istumaan. Eräs pappi kirjoitti joskus jossain viisaasti, ettei ketään ihmistä saa toinen ihminen tuomita, sillä et voi tietää mikä tämän ihmisen tarina on.
Tiedän, ettemme me ihmiset ole täydellisiä, vaan kristityt tekevät syntiä siinä kuin muutkin ihmiset. Eli ovat hekin vain Armon varaisia. Toivon silti, ettei ansaitsematon Armo tee meistä kristityistä mitään itseään rakastavia pissiksiä, jotka ehkäpä uskovaan perheeseen syntyessään eivät käsitä oman valinnan merkitystä vaan kaikki annetaan äidinkohdussa ikäänkuin valmiiksi pureskeltuina. Me suomalaiset kristityt olemme pääsääntöisesti hyvin toimeentulevia niin kuin suurin osa muistakin pohjoismaalaisista, meillä on uskonnon vapaus ja vapaus tehdä oikeastaan mitä vain.
Herätys alkaa omista seurakunnistamme, omista sydämistämme. Nyt keskitytään vain homokauhisteluun, eikä kauhistella omia kristittyjä sydämiämme, jotka tarvitsisivat kertaalleen kunnon puhdistusta.