Suomessa ei arvosteta vanhempien ihmisten elämänkokemusta

Mä en oikeastaan tunne kuin juoppoja vanhempia ihmisiä. Kuuntele niitä sitten?

Mitä tarkoitat? Vanhemmilla ihmisillä ei välttämättä ole kokemusta kuitenkaan monista asioista, vaikka elämää takana onkin. Ennen elämä oli erilaista.

Kyllä jokaisella on oikeus tehdä omat virheensä!

Laittaisiko aloittaja esimerkkejä? Mikä olisi sellaista kokemusta, josta nuorten tulisi oppia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeastaan tunne kuin juoppoja vanhempia ihmisiä. Kuuntele niitä sitten?

Kokeile joskus. Voit yllättyä. Mielellään sillai, että se on selvinpäin.

Fiksu nuori osaa antaa arvoa kunnollisten vanhempien ihmisten elämänkokemukselle, koska edellisten sukupolvien kokemus voi toimia kompassina ja vertailukohtana nuorelle omaa elämänpolkua rakentaessa.

Onko Suomessa sitten paljon tyhmiä nuoria tai epäkunnollisia vanhempia ihmisiä, joita ei voi arvostaa? Mene ja tiedä...

Monet vanhat ihmiset eivät ymmärrä yhtään, minkälaisessa todellisuudessa tämän päivän nuoret aikuiset elävät. "Se nyt vaan on tyhmää asua vuokralla ja maksaa vieraalle, kun voisi itselleenkin maksaa", sanoi äitini - ei osannut sitä ratkaista, miten 29-vuotias pätkätöitä tekevä sinkkunainen voisi saada asuntolainan asuntoon, joka sijaitsee max. puolen tunnin matkan päässä Helsingin keskustasta. 

Jotkut arvostavat, toiset eivät.

Joidenkin elämänkokemusta voi arvostaa, toisten ei.

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhat ihmiset eivät ymmärrä yhtään, minkälaisessa todellisuudessa tämän päivän nuoret aikuiset elävät. "Se nyt vaan on tyhmää asua vuokralla ja maksaa vieraalle, kun voisi itselleenkin maksaa", sanoi äitini - ei osannut sitä ratkaista, miten 29-vuotias pätkätöitä tekevä sinkkunainen voisi saada asuntolainan asuntoon, joka sijaitsee max. puolen tunnin matkan päässä Helsingin keskustasta. 

Todellisuus on valintoja. Äitisi elää omien valintojen todellisuudessa ja sinä omassa. Rakennat omaa elämää suurkaupungin ehdoilla, joihin sun äitisi ei ehkä ole sen kummemmin perehtynyt, mutta hänen elämänkokemuksensa "neuvoo" sinua päästämään vuokralla asumisesta eroon :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhat ihmiset eivät ymmärrä yhtään, minkälaisessa todellisuudessa tämän päivän nuoret aikuiset elävät. "Se nyt vaan on tyhmää asua vuokralla ja maksaa vieraalle, kun voisi itselleenkin maksaa", sanoi äitini - ei osannut sitä ratkaista, miten 29-vuotias pätkätöitä tekevä sinkkunainen voisi saada asuntolainan asuntoon, joka sijaitsee max. puolen tunnin matkan päässä Helsingin keskustasta. 

Todellisuus on valintoja. Äitisi elää omien valintojen todellisuudessa ja sinä omassa. Rakennat omaa elämää suurkaupungin ehdoilla, joihin sun äitisi ei ehkä ole sen kummemmin perehtynyt, mutta hänen elämänkokemuksensa "neuvoo" sinua päästämään vuokralla asumisesta eroon :)

Hänen elämänkokemuksensa on tässä tilanteessa yksinkertaisesti merkityksentöntä. Voisin toki muuttaa johonkin Kajaaniinkin 40 000 euron kaksioon työttömäksi, mutta mieluummin teen töitä (joita on alallani oikeasti melkeinpä pelkästään Helsingissä) vaikka sitten pätkissä kuin en ollenkaan. 

Mummoni sanoi aina minulle: Älä koskaan hanki hanki tietokonetta. Viimeisinä vuosina hän oli älypuhelimiakin vastaan. En ymmärrä edelleenkään mummoni logiikkaa, sillä en pärjäisi päivääkään ilman läppäriä ja luuria.

Eihän täällä muutenkaan enää arvosteta ja kunnioiteta toisia ihmisiä. Itsekkäitä minä-minä-ihmisiä on aivan liikaa.

Sukupolvien välillä on suuri kuilu, ei kaikki haluakaan ymmärtää että vanhoilla ihmisilllä voi olla arvokasta kokemusta elämästä. Joka voi olla arvokasta myös tässä ajassa.

Kyllähän vanhoilla on arvokastakin tietoa, mutta monet vanhukset eivät ymmärrä elämän muuttuneen viimeisten vuosikymmenien aikana ja tyrkyttävät oppeja ajalta jonka nykyihmiset löytävät lähinnä historiankirjoista. Lisänä vielä se, että moni myös aliarvio nuorempien älykkyyttä, aivan kuin aika olisi se älykkyyden ja oikeiden ratkaisujen tae.

Ei nuoret ennenkään ole kuunnelleet vanhempia ihmisiä juurikaan. Jokainen sukupolvi ja jokainen ihminen tekee omat virheensä.

Suurempana ongelmana koen sen, että suomaisessa työelämässä ei arvosteta vanhempien osaamista.

Varsinkin kädentaitoja vaativissa ammateissa pitkän linjan ammattilaisella olisi paljonkina nnettavaa nuoremmille, mutta harvoin kuulemma  kelpaa nuoremmille ja vielä vähemmän työnantajille.

Samoin muissakin ammateissa. Olen itse tällainen vähän iäkkäämpi markkinoinnin  ja myynnin ammattilainen ja on pakko todeta, että vasta ikävuosien myötä olen kyennyt paremmin hahmottamaan kokonaisuuksia, näkemään  seurauksia ja oppinut ihmismielestäkin valtavan paljon.  Olen siis myös parempi "käsittelemään" ihmisiä nykyään kuin nuorempana.

Tanskassa ja Ruotsissa ikääntyvien työntekijöiden tutorina ja mentorina toimiminen koetaan tärkeäksi. Suomessa ihannoidaan vain nuoruutta ja viimeisintä koulutustietoa, joka ei kuitenkaan anna eväitä reaalimaailmaan ja kaikkien vähiten ihmisten johtamiseen.

Minäkin jäin oikein miettimään, mitä on se kokemusperäinen tieto. Enkä keksinyt. Ajat ovat muuttuneet niin huimasti.

Jatkaen vielä kommenttiini (14)

En siis ole titteli, koulutus, tai arvovalta uskovainen. Minut saa vakuuttuneeksi järjelliset perustelut ja kunnioitus tulee ansaita (epäkunnioituksella ansaitsee epäkunnioitusta, alkutilanteessa pyrin olemaan neutraali).

Ettei kukaan vedä hernerokkaa purkillista poskionteloihinsa sanotaan se, että kuuntelen vanhusten puheita mielelläni, mutta järkevät perusteet tulee olla, mikäli minun katsantoani haluavat muuttaa.

"Tanskassa ja Ruotsissa ikääntyvien työntekijöiden tutorina ja mentorina toimiminen koetaan tärkeäksi. Suomessa ihannoidaan vain nuoruutta ja viimeisintä koulutustietoa, joka ei kuitenkaan anna eväitä reaalimaailmaan ja kaikkien vähiten ihmisten johtamiseen"

Sanos muuta. Olen aina kauhulla ihmetellyt kun enemmistö haluaa esim. hankkiutua vastavalmistuneen lääkärin vastaanotolle, koska hänellä on "sitä viimeisintä tietoa", itse en mielellään menis vastavalmistuneen hoidettavaksi, arvostan kokeneita lääkäreitä, joilla on kypsynyt ammattitaito ja ihmistuntemus.