Lapsi ei enää halua olla kotona

Isovanhemmat hakevat lapsen aina luokseen kun lapsella on vapaata koulusta, kaikki lomat ja viikonloput menee mummolassa. Jos lapsella on harrastus tai kaverin synttärit niin mummo suuttuu jos sen takia lapsi haluaakin perua mummolaan menon.

Kyllä meitä harmittaa se, että lapsi sinne mielellään menee koska mummolassa kaikki on hauskempaa. Lapsi saa heiltä aivan kaiken mitä keksii pyytää. Jos lapselta särkyy jotain niin sekin korvataan heti uudella. Herkkuja tietenkin on mummolassa jokaiselle päivälle ja ne kotityöt mitä kotona on, niin niitä ei tietenkään mummolassa ole. Kaikki nämä asiat saa lapsen haluamaan olla mielummin mummolassaan kuin kotona. Ei isovanhemmat kuitenkaan aikaansa anna, lapsi touhuilee siellä pääasiassa yksin (lapsi on itse kertonut).

Isovanhemmat myös kysyvät lapselta että etkö olekin mielummin mummolassa kun kotona ja lapsi vastaa että joo. Sitten yhdessä naureskelevat meille miten lapsi viihtyy heillä paremmin.

Ei tähän mitään muutosta saa enää mitenkään. Lapsi haluaa mennä sinne jatkuvasti ja isovanhempien mielestä lapsen kuuluu olla heillä kaikki vapaat. Jos se kielletään niin sitä pidetään rangaistuksena heille ja lapselle. Lähtiessä lapselle sanovat että enää sen ja sen verran öitä kun tullaan taas hakemaan, koita jaksaa siihen asti.

Erikoista on että oman lapsensa kanssa epäonnistuivat täysin ja se aika oli täynnä viinaa, tappelua ja pettämistä. Onko tämä nyt sitä että halutaan uusi tilaisuus näyttää miten lapsia kasvatetaan vai mikä on. Jokatapauksessa itse en jaksa enää tapella asiasta. Oikeastaan en tunne enää itseäni lapsen vanhemmaksi, kun mummo tekee kuitenkin kaiken paremmin ja eri tavalla. Kun lapsi on kotona niin joka asiaan kuuluu vastaus "ei mummolassakaan" tai "kyllä mummokin".