Mitä mieltä olette kavereideni määrästä ja laadusta, olenko yksinäinen reppana? Usein tunnen itseni yksinäiseksi. :(

Omaan perheeseen kuuluu mieheni sekä kaksi teini-ikäistä lasta. Kaikkiin on hyvät välit ja pystyn olemaan oma itseni. Teemme asioita koko perheen kanssa ja teen juttuja myös erikseen lasten/miehen tai joskus yhden lapsen kanssa.

Äitiini mulla on läheiset välit ja hänelle voin puhua avoimesti ja hän jaksaa kuunnella.
Isääni etäisemmät mutta ihan ok.
Soittelemme äitini kanssa viikoittain, näemme joskus viikoittain, joskus parin viikon välein.
Isääni näen yleensä samalla kuin äitiäkin.

Yksi serkuista on erityisen rakas ja oli yksi bestiksistäni lapsena. Hän vaan asuu satojen km päässä ja näemme parin vuoden välein.
Tätiäni/kummitätiäni näen noin vuoden välein.
Toista serkkua ja pikkuserkkuani näen ehkä kerran vuodessa, välit ei ole niin läheiset mutta rupatellaan niitä näitä.

Mieheni veljen perhe on läheinen, näemme ehkä kerran kuussa. Käymme toistemme lasten synttäreillä ja käyn myös mieheni veljen vaimon järkkäämissä tyttöjenilloissa ja yhdessä miehen kanssa juhlimassa hänen veljen perheen kanssa.

Mun siskoon on läheiset välit myös, mutta hän asuu melko kaukana. Näemme kuitenkin vaihdellen noin pari kertaa kuussa. Olemme kertoneet toisillemme myös erittäin arkaluontoisia asioita.

Kaksi työkavereistani on lähempiä käytännön syistä, koska asuvat lähellä ja tekevät tiiviimmin samaa työtä. He ovat mua kuitenkin reilusti vanhempia ja tykkäävät ilmeisesti jollain lailla tehdä nokkimisjärjestystä selväksi eli piikittelevät ja tiuskivat mulle jonkin verran ja teettävät töitään mulla. Itse taas olen vähän varpaillaan, aina ystävällinen heille. Kuitenkin joskus, pari krt vuodessa nähdään vapaa-ajallakin... Esim. menemme yhdessä työpaikan illanistujaisiin tai kahvittelemme töiden jälkeen.

Lapsuuden/nuoruuden kavereissa on paljon niitä, joita näen ehkä kerta vuodessa... Elämä on vienyt erilleen, muistellaan vanhoja ja päivitetään kuulumiset.

Tästä läheltä olen saanut yhden hyvän kaverin, jonka kanssa nähdään ehkä kerta kuussa ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Hän on mukava, mutta ihan sydänystävätasolla emme kuitenkaan ole.

Somessa (esim. FB) on runsaasti niitä, joiden kanssa tykkäämme toistemme päivityksistä ja viestittelemme "yritetään joku kerta nähdä livenäkin" mutta yleensä se jää...

Harrastuskavereita on, mutta heitä en ole nähnyt harrastusten ulkopuolella.

Kuulostaako ihan kuolleelta?

Olen nelikymppinen.