Kuinka tulla iloiseksi ihmiseksi?

Olisiko jollain kokemuksia aiheesta?

Samaa olen itsekin pohtinut tässä viimeaikoina. Sairastuin noin kaksi vuotta sitten masennukseen ja elämä tuntuu aika kauhealta. Kaikki energia menee opiskeluun ja jokainen päivä on edellistä raskaampi.

Onko elämässäsi intohimoa? Minä rakastan intohimoisesti musiikkia ja se saa minut iloiseksi joka päivä, vaikka muuten menisi kaikki penkin alle. Uskon, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla joku intohimon kohde.

Mäkin haluaisin tietää... elämä vituttaa niin että naamaan koskeen.

Huijaamalla aivoja. Hymyileminen (vaikka olisi tekohymy) saa aivot uskomaan, että on iloinen ja onnellinen.

Tämä on tutkittu juttu. Vastaavasti myrtsin ilmeen aivot tulkitsevat v*tutukseksi ja olo on sen mukainen.

Masennus on sairaus eikä asennevamma joten siihen tarvitsee hoitoa ja toipumisaikaa eikä kikkakolmosia. Mutta siinä määrin kun tauti antaa periksi, niin positiivista ajattelua voi tietoisesti harjoitella. Esim. oivamieli.fi sivuilta löytyy harjoituksia miten päästää irti omassa päässä vellovasta negatiivisesta äänestä. Itsetuntemuksen lisääminen, omien tunteiden ja niiden "aiheellisuuden" tunnistaminen, kiitollisuuspäiväkirja. Kieli! Sillä on väliä miten puhut pääsi sisällä, mihin suuntaan ajatuksilla on mahdollisuus rullata. "Onpa paska ja ankea keli, jopas on perseestä" -> "Kas onpa harmaa sää... oikeastaan aika veikeän laikukas tuo taivas... ja ihanalta muuten tuoksuu tämä ilma."

Sarkasmi voi onnistua paremmin kuin leikkisyys, huumoria sekin 👍

Omalle perusluonteelle ei voi mitään, onko siis pääpiirteissään sangviininen, koleerinen, melankolinen vai flegmaattinen tai jokin näiden yhdistelmä. Melankolinen ihminen katsoo maailmaa vähän synkkien lasien läpi on muita enemmän perusnegatiivinen. Ei osata iloita pienistä asioista, joita tulee vastaan, koska ne ovat niitä pieniä arkiasioita jotka vaan tapahtuvat eivätkä välttämättä tuota mitään kummallisia fiiliksiä tai hetkellisiä onnentunteita. Esim. aurinko paistaa, olet terve ja elämän perusasiat ovat kunnossa. 

Positiivista ajattelua ja iloitsemista voi vähän opetella. En yhtään ihmettele että netti on täynnä blogeja ja instagrampäivitykset täynnä vain niitä hienoja asioita, onnistumisia, onnenhetkiä, uusia tavaroita, matkoja ja reissuja. Niihin on varta vasten koottu asioiden hyvät ja kauniit puolet. Jokainen voi perustaa omaan päähänsä sen oman elämänsä blogin ja alkaa etsiä asioiden hyviä ja kauniita puolia ja pitää niistä kirjaa vaikkapa vain iselleen. 

Minä olen melankolinen ja lisätään siihen vielä flegmaattisuutta mukaan, ei siis mikään mieltä ylentävä yhdistelmä olla synkkä ja vähän laiska ja saamaton. Toisinaan ihan varta vasten mietin asioitten ja oman elämän valoisia puolia, kun on pari viikkoa kyrsinyt ja masentanut. Olin aikoinani masennuslääkityksellä, joten aika pohjalla olen käynyt. Pitkään masennuskauteen eivät toki mitkään ajattelupoppakonstit auta, mutta se voi auttaa silloin, kun ei ole ihan pohjalla. 

N42

Millainen lapsuus sinulla oli, koitko turvaa ja tulitko hyväksytyksi sellaisena kuin olet?

Kokeile mindfullnessia.