Sinkkuna en harrastaisi kimppakivaa, mutta suhteessa se on ihanaa – miksi ihmiset pitävät sitä tuomittavana?

Jos pariskunta kertoo että heillä on avoin suhde tai että he harrastavat kimppaa tai parinvaihtoa, varsinkin näillä palstoilla ja medioiden kommenteissa ihmiset tuomisevat, että "ei voi todella rakastaa kumppania, jos haluaa panna jotain muuta" tai "hyi helvetti, miten kukaan vois ikinä katsoa kun rakas kumppani on toisen kanssa?! yök!" jne. Ihmettelen tätä suuresti. Mielestäni kaikenlainen hassuttelu, kokeilut ja vaihtelu on parasta kumppanin kanssa, jota rakastaa ja johon luottaa. Sinkkuna en ikinä lähtisi esimerkiksi ryhmäseksiin, se tuntuisi liian pelottavalta – enkä oikeastaan juurikaan harrastanut edes yhden yön suhteita. Mutta kun vieressä on ihana monivuotinen kumppani joka tekee olon ihanaksi ja eroottiseksi, ja on samalla turvana seikkailuilla, se kaikki tuntuu hauskalta ja helpolta. Emme harrasta (tietääkseni) syrjähyppyjä, vaan täydenämme kokeilunhaluamme yhdessä.

Toki ymmärrän että kaikki ei vaikkapa parinvaihdosta välitä. Mutta tuota tulkintaa rakkauden "oikeellisuudesta" tai "valheellisuusta" verrattuna tavanomaiseen yksiavioituuseen en tajua. Olen joskus kertonut luottamuksellisesti muutamalle ystävälle puuhistamme ja he ikäänkuin huolissaan aina varmistelevat, että onko meillä TODELLA kaikki hyvin ja vieläkö me sellaista, ja "hienoa JOS se on sulle ihan OK".

Siis: Oletko harrastanut kumppanisi kanssa kimppaa, kinkyilyä, parinvaihtoa, orgioita? Tekisitkö niin yksin? Entä toisinpäin? Jos olet sitä mieltä että tuollainen ei voi kuulua rakkaudelliseen suhteeseen, miksi näin?