Kokemuksia lastenpsykiatriasta?
Mitä siellä tapahtuu? Osaavatko auttaa vai onko haittaa? Leimautuuko lapsi ja perhe lopuksi ikäänsä? Vastailkaa mieluiten sellaiset jotka oikeasti ovat olleet asiakkaina eikä ne joilla on vaan "näkemyksiä" ja "huolilistoja".
Kommentit (11)
Meidän kokemus ikävä kyllä oli, että kaikki on vanhempien syytä. Asperger-piirteinen ja Tourettea sairastava lapsi kyseessä, heillä on normaalistikin mm. pakkomielteitä, neuroottisuutta ja pelkoja. Psykiatrin mielestä nämä taas olivat seurausta rumasti sanottuna paskasta lapsuudesta. Jännä kun meillä on kuitenkin muitakin lapsia eikä heistä yksikään ole oireillut kuten tämä erityinen...no, jonkin aikaa käytiin miehen kanssa siellä haukuttavina, sitten todettiin että eiköhän tämä ollut tässä. Yksi käynti yksityisellä neurologilla oli paljon hyödyllisempi kuin kymmenen käyntiä kunnallisella psykiatrilla.
Kiitos vastauksesta, kolmonen! Onko muita kokemuksia?
Yliopistosairaalan lastenprykiatriasta kokemuksia. Ainakin meitä osasivat ja halusivat auttaa. Ja kun tutkimudtn noin puolivälissä kävi ilmeisesksi, että lapsella on aspergerin oireyhtymä (tai nykyäänhän sanotaan että autismikirjon häiriö) niin aika paljon panostivat juuri siihen, että vanhempia tuetaan uskomaan omaan riittävyyteensä ja että ongelma ei ole heidän syy - vaikka suurin apu siihen tietysti yleensä tulee vanhempien toiminnan kautta.
Mutta tietenkin jos joku diagnoosi tulee, niin kyllä se seuraa läpi elämän. Kun meidän poika oli viime vuonna nilkkaleikkauksessa, niin edelleen epikriisissä paperissa lukee ekalla rivillä, että ”15- vuotias poika, jolla vuonna XXX diagnosoitu aspergerin oireyhtymä”.
Voi voi. Ikäväkseni hain apua lapselleni, joka erittäin haastava lapsi. Kysyy voimavaroja niin
kotona kuin hoidossa. Tekee kaikenlaista ja jatkuvasti vahdittava tyttö. No menimme mieheni kanssa apua hakemaan. No saimmeko apua? No emme todella. Olemme sellaisessakin terapia-psykologi-sosiaalityöntekijä ja ties missä rumbassa, että ei paremnasta väliä. No sehän on vain hyvä että tutkitaan. Ajattelette. No niin olisi, mutta arvatkaapas ketä siellä tutkutaan? No minua ja vaimoani tietenkin. Syyhän on meissä. Vaimo imettänyt liian hetken( 5kk) maito loppui, eikä viitsitty nälässä pitää. Myös kaikinpuolin meitä tutkitaan. Lasta ei "tutkittu"
Juuri lainkaan. Me vaimon kanssa hypätään
terapiasta toiseen. Emme olisi ikinä lähteneet
apua hakemaan, jos olisimme tuon tienneet.
Pari tuttavaa on keronut aivan samoja kokemuksia. Mitään apua eivät saaneet.
Olisin halunnut antaa rohkaisevan tarinan
mutta ikävä kyllä en voi.
Yksi kysymys kutoselle. Olitteko Seinäjoella asiakkaana? Sieltä samanlaisia kokemuksia.
Hyvin on hoidettu. Lasten psyk. pol. oli ensimmäinen paikka, jossa meitä vanhempia ymmärrettiin puolesta lauseesta, kun kerroimme millaista arki lapsemme kanssa on. Pääsimme todellakin ammattilaisten puheille! Lapsi sai avun, perhe sai avun. Vuoden-puolentoista kuluttua hoito siirrettiin kaupungille, koska lapsi ei tarvitse tällä hetkellä erityissairaanhoitoa. Jos tilanne muuttuu, sitten takaisin lasten psyk.polille.
Olisi kiva tietää mistä sairaaloista nämä on.
OYS:sta ei saatu apua eikä diagnoosia, pelkkää syyllistämistä. Asperger-tyttö kyseessä, diagnoosi vasta yksityiseltä.
Kukaan koskaan ollut?