Olen traumataustainen, ns. miellyttäjä-kynnysmatto-nainen. Psykoterapiaa takana 6kk ja nyt seksiongelma miehen kanssa siksi,

Mies on todella itsekäs ja joutaa vaihtoon jos ei kykene kanssasi etsimään seksin muotoja joista sinäkin oikeasti nautit. Ja eikö nyt olisi miehen vuoro alkaa erityisesti miellyttää sinua?

Yksi välikysymys, kun en oikein hiffannut: siis pidätkö esimerkiksi anaaliseksistä vai et? Jos nyt vaikka sanottaisiin, että et tule sitä enää ikinä saamaan syystä X, niin olisiko se hyvä asia?

Mitäänhän ei pidä vasten tahtoaan tehdä. Mutta nuo on niin arkisia asioita (no, ehkä oikeaa aitoa syväkurkkua lukuunottamatta) niin satunnaisissa kuin parisuhteissakin, että jotenkin en usko, että paranemisesi varsinaisesti riippuisi teetkö niitä vai et. Parisuhde kieltämättä voi ottaa osumaa, jos seksi näistä asioista kärsii - tai vaatii ainakin hyvän ja tilannetta avaavan keskustelun miehen kanssa. Pahinta olisi että selittämättä vaan seksuaalinen käytös muuttuisi isosti.

Vierailija kirjoitti:

koska olen tajunnut koko aikuisikäni yrittäneeni miellyttää miehiä myös seksissä tekemällä kaikkia asioita mm. anaaliseksiä, syväkurkkuilua jossa nielen siemenet jne ja uskottelin myös itselleni että pidän niistä. Terapia on ollut raskas kokemus ja avannut jo nyt silmäni monen asian suhteen itsessäni; nyt tuntuu etten halua tehdä enää noita em. asioita ja mies ihan ihmeissään. Tietenkään hän ei ole kanssani pelkästään seksin takia, mutta kukapa nyt helpolla ns. saavutetuista eduista luopuisi. Meidän suhde on (tai ainakin kuvittelen niin) nyt ihan kriisissä tämän takia. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten kävi?

Mun ex ja huom EX alkoi höpöttää samankaltaista että nyt ei enää kakkoseen eikä kurkkupanoja. No sanoin että selvä ja jätin samantien. Yritti vielä pyydellä anteeksi ja että hän vain mietti mutta mulle se riitti syyksi jättää. Nykyään onnellisesti suhteessa ihanan nuoremman tytön kanssa joka osoittaa himonsa ja rakkautensa seksissä kaikin mahdollisin tavoin