Mitä tehdä kun lapsen ystävä ei mielestäni ole ihan normaali? ov

10-vuotias lapseni tutustui tähän kaveriinsa 3 vuotta sitten. Tuosta ajasta ainakin 2,5 vuotta on ollut tunne että jotain "vikaa" hänessä on. Alussa se oli sellaista että kolmen porukassa leikeistä ei ikinä tullut mitään, se meni siihen että tuo kaveri alkoi kuiskuttelemaan toiselle jotain ja kolmatta juostiin pakoon. Monta kertaa asiasta puhuttiin, silti seuraavalla kerralla sama juttu.
Vähitellen mukaan tuli sellaista että kaveri soittaa ja aikoo tulla meille, meidän lapsi odottaa kotona ja kun kaveria ei ala näkymään, menee kyselemään, tämä olikin löytänyt muita kavereita. Leikeissä piti tehdä niinkuin hän sanoo, tai lähti kotiinsa jos ei tehty juuri niin. Hän päätti leikeistä kaiken, kuka oli missäkin roolissa, mikä oli kenenkin nimi, kaiken. Kaverit ei saanu toivoa synttärilahjaksi samoja tavaroita kuin hänellä, hän ei kuulemma tykkää että muilla on samoja tavaroita. Aikuisiakin komenteli, eikä uskonut vaikka sanottiin että meillä tehdään niinkuin me aikuiset sanotaan, lapset ei määrää. Lopulta piti lähettää kotiinsa.
Viime syksynä selvisi että tuo kaveri on koulussa kiusannut todella vakavasti yhtä luokkakaveriaan, puhunut tappamisesta jne. Kun häneltä oli kysytty miksi teki sellaista, oli pokkana sanonut että oli humalassa. Tuo kiusaamistapaus selvitettiin, mutta viime viikolla selvisi että on alkanut toista luokkakaveria kiusaamaaan.
On ihan tavallisesta perheestä, molemmat vanhemmat töissä ja ainakin aiemmin olen pitänyt heitä ihan normaaleina ihmisinä. Tosin eihän sitä koskaan tiedä mitä kulissien takana tapahtuu.
Mutta siis, onko huoli mielestänne aiheellinen? Ja mitä teen? En halua lapseni olevan hänen kanssaan tekemisissä mutta toisaalta sitä on vaikea estää kun asuu lähellä. Enkä halua lapsellekaan suoraan sanoa että eivät saa olla tekemisissä, koska kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.