Opettaja! Mitä ajattelet jos näet ruokalassa tietyn laihan oppilaan juovan aina vain yhden lasillisen vettä?

Tulen surulliseksi. Mahdollisesti saatan myös keskustella oppilaan ystävien kanssa, onko kyseisellä oppilaalla kaikki kunnossa. Mutta oikeasti meillä opettajilla on todella pienet mahdollisuudet vaikuttaa tuollaisiin asioihin, siis jos yläaste- ja lukioikäisistä puhutaan. Yläasteellakin ruokailu on oppilaille vapaaehtoinen.

Asia on aikaa sitten viety eteenpäin ja tetveydenhuoltoihmisten hoidossa.

Ajattelen ansaittua kesälomaa.

Minä en opiskelupaikassani harrasta ruokailuja, koska minulle tulee huono olo jos joudun syömään lämpimän ruoan niin aikaisin kun lounas yleensä kouluilla on. Tosin olenkin jo lähemmän 30, ja saan päättää tällaisista asioista ilman että ketään kiinnostaa. Ja olen hoikassa kunnossa. Mutta hyvähän se on kysyä, jos lapsesta kyse, että millainen on suhde ruokaan ja itseensä.

Surua, ihmetystä, huolta, empatiaa,

Totta kai siinä on jotain ongelmaa, joko nirsoutta tai anorektisuutta. Toisaalta en osaa olla huolissani. Itsellä oli äärimmäisen hankala suhde ruokaan enkä todellakaan syönyt koulussa mitään. Elin kouluajan parilla leivällä päivässä. Olin laiha. Nyt olen 50-vuotias ja edelleen hengissä. Aika lihavakin. Nou hätä siis.

En ole opettaja mutta lukiossani yksi todella laihatyttö aina söi ison lautasellisen salaattia. Varmaan kuvitteli sillä huijaavansa muita syövänsä enemmän. Siinä lautasessa oli maksimissaan 150 kaloria. Jos ei ottanut salaattia niin joi vain teetä.

Lukion viimeisenä vuonna kyseinen tyttö kyllä sai lisää painoa joten uskon hänen yrittäneen parantua selvästä syömishäiriöstään. Olen siis entinen syömishäiriöinen niin tunnistan kyllä anoreksian merkkejä