Lapsen mietteitä.. " Isi, olisitsä onnellisempi, kun äiti ei..

Täällä yksi nalkuttamaton, minulla ei olekaan miestä. Arvelen, että nalkuttajat löytävät helpommin kumppanin. Suomalainen mies kaipaa käskyttäjää.

Tottakai lapset huomaa tällaiset ja tuntee pahaa oloa, koska ei ymmärrä tilannetta. Valittaminen kaikesta on tosi epäkunnioittavaa käytöstä. Mun mies on samanlainen, mutta töitä tehdään molemmin puolin että keskustelusävy saadaan neutraaliksi. Tsemppiä!

Täältä löytyy yksi, ja meitä on kyllä lisääkin.

On myös mahdollista saada nalkutus loppumaan avoimen keskustelun avulla. Kerrot vaimolle että tämä tunneilmapiiri vie voimat ja joku muutos on tultava. Ja aina kun nalkuttaa niin sanot ettet ota tuolla äänensävyllä annettua palautetta vastaan, vaan vaadit kunnioittavaa puhetta.

Kumppaniltaan saa ja kuuluu vaatia ystävällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi nalkuttamaton, minulla ei olekaan miestä. Arvelen, että nalkuttajat löytävät helpommin kumppanin. Suomalainen mies kaipaa käskyttäjää.

Nalkuttamaton ja nainen eivät koskaan kuulu samaan lauseeseen. Ei ikinä.

yl

Missä vaiheessa vaimosi aloitti nalkuttamisen? Seurusteluaikoina vai vasta yhteen muuttamisen jälkeen? Miten monta vuotta ehditte olla yhdessä? Jos vaimo ei lähde pariterapiaan, voit mennä sinne myös yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi nalkuttamaton, minulla ei olekaan miestä. Arvelen, että nalkuttajat löytävät helpommin kumppanin. Suomalainen mies kaipaa käskyttäjää.

Nalkuttamaton ja nainen eivät koskaan kuulu samaan lauseeseen. Ei ikinä.

yl

Täälläkin on nalkuttamaton nainen. Mulla tosin on mies, ja hyvä mies onkin. Ei ole mitään tarvetta nalkuttaa, kun tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Toimii molempiin suuntiin.

Lapsi ei ikinä esittäisi tuollaista kysymystä.

Lapsi ei tuollaista sanaa keksi, ellei kotona sitä joku muu ole käyttänyt. Lapsi on kuullut, miten sinä haukut äitiä nalkuttamisesta, ja on nyt huolissaan. Huoli johtuu sinun haukkumisestasi, eikä todista mitään vaimostasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi nalkuttamaton, minulla ei olekaan miestä. Arvelen, että nalkuttajat löytävät helpommin kumppanin. Suomalainen mies kaipaa käskyttäjää.

Nalkuttamaton ja nainen eivät koskaan kuulu samaan lauseeseen. Ei ikinä.

yl

Täälläkin on nalkuttamaton nainen. Mulla tosin on mies, ja hyvä mies onkin. Ei ole mitään tarvetta nalkuttaa, kun tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Toimii molempiin suuntiin.

Eipä ne naiset sitä nalkuttamistaan huomaa kun pitävät itseään niin täydellisenä. Kysy vaikka mieheltäsi ja vaadi rehellistä vastausta. Todellisuudessa hänkin joutuu kestämään nalkutustasi lähes päivittäin.

yl

Keskustelun paikka vaimon kanssa. Kerrot asiallisesti ja syyttelemättä miltä tuo nalkuttaminen vaikuttaa. Jos erehdyt vahingossakaan puhumaan väärällä äänensävyllä niin vaimo heittäytyy marttyyriksi ja suuttuu. Eli tarkkana.

Oma äitini on aina puhunut isällemme pääosin tiuskimalla ja se ei todellakaan ollut eikä ole kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteikäinen lapseni kysyi tänään minulta, että olisinko onnellisempi, jos äitinsä eli vaimoni ei nalkuttaisi jatkuvasti..olin häkeltynyt. Lapsikin huomaa sen jo siis. Mikään ei ikinä riitä. Vaimo valittaa ihan kaikesta. Pahaa ruokaa, astiat pestämään väärin, pyykit pestään väörin, siivotaan väärin. En minäkään enää jaksa. Missä on nainen, joka on oikeasti sellainen, jonka kanssa on helppo ja hyvä elää?

Yksi varteenotettava maa on Filippiinit. Kauniita ja hyväluontoisia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi nalkuttamaton, minulla ei olekaan miestä. Arvelen, että nalkuttajat löytävät helpommin kumppanin. Suomalainen mies kaipaa käskyttäjää.

Nalkuttamaton ja nainen eivät koskaan kuulu samaan lauseeseen. Ei ikinä.

yl

Täälläkin on nalkuttamaton nainen. Mulla tosin on mies, ja hyvä mies onkin. Ei ole mitään tarvetta nalkuttaa, kun tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Toimii molempiin suuntiin.

Eipä ne naiset sitä nalkuttamistaan huomaa kun pitävät itseään niin täydellisenä. Kysy vaikka mieheltäsi ja vaadi rehellistä vastausta. Todellisuudessa hänkin joutuu kestämään nalkutustasi lähes päivittäin.

yl

Kysyin. Vastasi "sanon sitten, jos on aihetta valittaa." Näin minäkin olen toiminut. Meillä on takana 13 vuotta, ja molemmilla parempaa tekemistä kuin nalkutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi nalkuttamaton, minulla ei olekaan miestä. Arvelen, että nalkuttajat löytävät helpommin kumppanin. Suomalainen mies kaipaa käskyttäjää.

Nalkuttamaton ja nainen eivät koskaan kuulu samaan lauseeseen. Ei ikinä.

yl

Täälläkin on nalkuttamaton nainen. Mulla tosin on mies, ja hyvä mies onkin. Ei ole mitään tarvetta nalkuttaa, kun tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Toimii molempiin suuntiin.

Eipä ne naiset sitä nalkuttamistaan huomaa kun pitävät itseään niin täydellisenä. Kysy vaikka mieheltäsi ja vaadi rehellistä vastausta. Todellisuudessa hänkin joutuu kestämään nalkutustasi lähes päivittäin.

yl

Kysyin. Vastasi "sanon sitten, jos on aihetta valittaa." Näin minäkin olen toiminut. Meillä on takana 13 vuotta, ja molemmilla parempaa tekemistä kuin nalkutus.

Pimperon takia se tollain sanoo. Tietää että menee luukut kiinni jos valittaa.

Mutta hei, haluaa silti sinua. Moni voisi valittaa ja käydä sitten vieraissa!

yl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi nalkuttamaton, minulla ei olekaan miestä. Arvelen, että nalkuttajat löytävät helpommin kumppanin. Suomalainen mies kaipaa käskyttäjää.

Nalkuttamaton ja nainen eivät koskaan kuulu samaan lauseeseen. Ei ikinä.

yl

Täälläkin on nalkuttamaton nainen. Mulla tosin on mies, ja hyvä mies onkin. Ei ole mitään tarvetta nalkuttaa, kun tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Toimii molempiin suuntiin.

Eipä ne naiset sitä nalkuttamistaan huomaa kun pitävät itseään niin täydellisenä. Kysy vaikka mieheltäsi ja vaadi rehellistä vastausta. Todellisuudessa hänkin joutuu kestämään nalkutustasi lähes päivittäin.

yl

Kysyin. Vastasi "sanon sitten, jos on aihetta valittaa." Näin minäkin olen toiminut. Meillä on takana 13 vuotta, ja molemmilla parempaa tekemistä kuin nalkutus.

Pimperon takia se tollain sanoo. Tietää että menee luukut kiinni jos valittaa.

Mutta hei, haluaa silti sinua. Moni voisi valittaa ja käydä sitten vieraissa!

yl

:) Tietää, etteivät luukut mene kiinni. Seksihän on loistokeksintö. - Hänen kanssaan ollaan samalla puolella, ei se sen kummempaa ole, onnellisen liiton salaisuus. Ensimmäisellä kierroksella oltiin molemmat sotajalalla silloisten kumppaneiden kanssa.

Miehet ihastuu niihin sanavalmiisiin topakoihin mimmeihin, ne on viihteellä ollessaan niin ihania ja itsevarman oloisia.  Heittelee huulta ja nauraa rätkättää miesten tyhmillekin jutuille, ne on niitä "hyviä jätkiä."  Sitä ne miehet ei tiedä eikä tajua, että se sanavalmius ei iän eikä avioliiton myötä heikkene, vaan lisääntyy ja saa eri muotoja.  Kaikki on arvostelun alla.  Ja kukas se muu arvostelun aihe siinä kotipiirissä voisi olla kuin se toinen aikuinen.

Nainen haluaa osoittaa olevansa kaikessa parempi, siksi miehen kaikki tekoset on arvosteltava ja huonoksi havaittava.  Sehän on varmaan tottakin, että miehet tekeekin eri tavalla asioita, vähän suurpiirteisemmin eikä niin pieteetillä,  siis näitä kotiaskareita.  Siitä sitten mätkätetään.  Ja naiset on siinä kielenkäytössään taitavampia kuin miehet.  Sillä on helppo päteä.

Ei kaikki naiset ole samanlaisia.  Mulle itselleni on ihan vierasta ns. nalkutus.  Opin sen kotoa, äiti oli niitä nalkuttajanaisia.  Haukkui isää mennen tullen (en sano, ettei olisi ollut aihettakin, ei sen puolesta).  Isä suuttui ja leimahti ja seurasi järkyttäviä riitoja, joita joutui sitten jostain nurkassa kyyryssä seuraamaan.  Pelotti vietävästi.  Ajattelin aina, että äiti tahallaan provosoi isää, olisi päässyt paljon helpommalla jos olisi osannut pitää suunsa kiinni sopivassa kohdassa.  Mutta ei, ei pystynyt.  Niin kauan natkutti ja natkutti, että sai toisen raivostumaan.  Minusta tuli siinä aika taitava lukemaan tilanteita, näin aina, milloin oli menossa liian pitkälle.  Vaikka yritin äitiä neuvoakin, että nyt pitää lopettaa, niin ei. 

Minusta itsestäni tuli liiankin mykkä.  Riitatilanteessa osaan kyllä sanoa suuni puhtaaksi, mutta tavallisessa kanssakäymisessä koitan sanoa kaikki mahdollisimman hienovaraisesti, jos jotain tahdon huomauttaa, ja useimmiten olen hiljaa.  Yritän aina asettaa sanani mahdollisimman sovitteleviksi ja hyväksyviksi.  Tästä minua on informoitukin esim. töissä.  Jos joudun opastamaan uutta työntekijää, minun on kauhean vaikea huomauttaa jostakin, mikä on tehty huonosti tai väärin, koitan aina kääntää asian edes jollainlailla hyväksi.  Eikä tulis mieleenkään sanoa miehelle, että siivosit huonosti, jos hän tosiaan siivoaa.  Tärkeintä, että siivosi.  Voin parantaa lopputulosta ihan itse, mitään sanomatta. 

En osaa neuvoa ap:ta.  Liitto voi olla yhtä tahtojen taistelua, mutta valinnat on tehty ja sillä siisti.  Lohtua voi tuoda se, että monet naiset on näitä nakke nakuttajia, mutta on niitä miehissäkin.  Ja mitä hulluinta, niin miehistä voi tulla sellaisia sitten, kun jäävät eläkkeelle ja siihen kotiympyröihin.  Kun ei ole työporukkaa, niin onpahan vaimo, jonka tekemisiä voi alkaa seurata ja niitä arvostella ja niistä nalkuttaa. 

Olen myös samaa mieltä, että tuo ei ihan kuulosta lapsen omalta huomiolta.

Olisiko voinut kuulla keskusteluanne tai riitelyänne, josta poiminut tuon sanan? Lapsihan monesti pyrkii etsimään ongelmaan jonkun helposti lähestyttävän syyn, jonka voisi ratkaista ettei vanhemmat riitelisi tai eroaisi.

Toki lapsi on tuota nalkutusta varmasti kuullut ja se tapa on hänelle teidän välisissä keskusteluissa varmasti sanoitettu.

Sinun täytyy itse rauhallisesti ja syyllistämättä vaatia muutosta. Kysyä onko vaimosi huomannut tällaista puhetapaa itsellään ja kertoa hänelle miltä se sinusta tuntuu.

Pariterapiat on hyvä alku, mutta ihan keskusteleminenkin voi saada ajatukset liikkeelle. Älä säikähdä puolustautumista ja hyökkäävää reaktiota, pysyt vaan rauhallisena itse ja jäät kuulostelemaan jäikö vaimo miettimään asiaa.

Itse en nalkuta, mutta mieheni kyllä. Myös isäni

nalkutti ja sai raivareita mm. siivouksesta. Pohjimmiltaan vikaa oli myös äidissä (ja minussa) joten molempien osapuolten on vaan mietittävä omaa käytöstään.

Joskus on niin ettei yhteistä säveltä löydy, mutta minä ja mieheni olemme hitaasti kehittyneet ihan kotikonstein. Molempien on ymmärrettävä toisen erilaisuus tai sitten eleltävä erillään.

Tsemppiä! Lapsen kanssa kannattaa puhua (jos sellaista siis onkaan).