Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun luet, näetkö lukemasi tapahtumat kuin elokuvana mielikuvituksesi silmin?
18.02.2018 |
Itselläni esim. kirjan tapahtumien visualisointi pään sisällä on tosi vahva. Samoin hahmojen mielentiloihin samastun täysillä.
Sen vuoksi en jaksa lukea kaikenlaista kirjallisuutta, koska kaiken "näkeminen" ei ole miellyttävää ja jos henkilöhamot ovat tyhmiä tai epämiellyttäviä, tai jollen näe heidän toiminnassaan oikein järkeä, niin lukukokemus raastaa hermoja.
Kommentit (11)
Sama. En lue väkivaltaisia kirjoja juuri tuosta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä vaan ikään kuin itse olisin päähenkilö jos tarina on minä-muodossa kirjoitettu. En siis yritä ulkopuolisena kuvitella vaikkapa päähenkilön ulkonäköä.
Hyvin harvoin asetun päähenkilön ruumiiseem, mutta joskus kyllä. Usein sitä katselee ulkoapäin.
Tuon takia en voinut lukea Nesboa ekaa lukua pidemmälle. Tunsin tappo-omenan suussani, kellarin, pelon hajun. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos luen esimerkiksi raiskauksesta, saatan yöllä täristä ikään kuin minut olisi raiskattu.
Joskus luin kirjaa jossa mies hakkasi vaimoaan. Oli hyvin kirjoitettu. Oma mies oli silittämässä poskenani niin hyppäsin metrin kauemmas silmät lautasina. Mies käski lopettaa ko kirjan lukemisen 😀
Elokuvat ei ikinä vaikuta näin.
Toki joskus. Mutta minä harvemmin luen tuollaista kertovaa kirjallisuutta. Laatukirjallisuudessa juoni ei ole se olennaisin pointti, joten semmoinen tv-sarjavideo ei niin pukkaa päälle. Minusta sitä paitsi on nimenomaan hauska lukea kirjoja, joiden henkilöt ovat minulle vieraita, koska haluan oppia ymmärtämään ihmisiä, jollaisia en tunne IRL.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki joskus. Mutta minä harvemmin luen tuollaista kertovaa kirjallisuutta. Laatukirjallisuudessa juoni ei ole se olennaisin pointti, joten semmoinen tv-sarjavideo ei niin pukkaa päälle. Minusta sitä paitsi on nimenomaan hauska lukea kirjoja, joiden henkilöt ovat minulle vieraita, koska haluan oppia ymmärtämään ihmisiä, jollaisia en tunne IRL.
Millaisia laatukirjoja tarkoitat, voitk okertoa?
Kun luin Rikoksen ja rangaistuksen nuorena niin jollain lailla samastuin Raskolnikoviin tosi vahvasti. Niinpä sitten kun hän meni tekemään rikoksensa ja ahdistui jälkikäteen hulluuteen asti, niin lukeminen oli rankanpuoleista. Muutenkin pystyn samastumaan varsin hyvin hahmoihin, jollaisia en tunne tai jollainen en ole, jos hahmo on psykologisesti uskottava.
Joissain kirjoissa taas ympäristön kuvaus on se mikä imaisee mukaansa, vaikka henkilöt eivät olisi kovinkaan kiinnostavia tai samaistuttavia. Juuri sen vuoksi, että on niin kiva katsella kaikkea sitä mitä kirjoittaja kertookaan.
Se huono puoli tuossa on, että jos jostain lukemastani kirjasta tehdään elokuva, niin minun on vaikea hyväksyä, miten kaikki on niin erilaista kuin millaiseksi sen itse olin kuvitellut.
Vierailija kirjoitti:
Toki joskus. Mutta minä harvemmin luen tuollaista kertovaa kirjallisuutta. Laatukirjallisuudessa juoni ei ole se olennaisin pointti, joten semmoinen tv-sarjavideo ei niin pukkaa päälle. Minusta sitä paitsi on nimenomaan hauska lukea kirjoja, joiden henkilöt ovat minulle vieraita, koska haluan oppia ymmärtämään ihmisiä, jollaisia en tunne IRL.
Esimerkkejä laatukirjallisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pornokirjallisuuden kanssa noin tuppaa kyllä tapahtumaan.
Alue: Aihe vapaa
Voiko muullakaan tavalla lukea? Jos, olisi kiinnostavaa tietää.