Lue keskustelun säännöt.
Kulissiliitot
12.02.2018 |
Kuinkahan monet suomalaiset elävät ulospäin onnellista perhettä vaikka todellisuudessa ollaan yhdessä lasten takia, tottumuksesta tai yhteiskunnan odotuksista. Ja en siis tarkoita etteikö yhteiset lapset saisi olla syy olla eroamatta. Itse elin vuosia mieheni kanssa vaikka välillämme ei ollut rakkautta eikä intohimoa. Nyt muutama kuukausi sitten otin eron kun tuntu että olen menettänyt itseni ja koko minuuteni. Huono omatunto koska meillä yhteinen lapsi. Teinkö väärin? En vain pysty kuvittelemaankaan että eläisin loppuelämäni miehen kanssa jota en rakasta ja joka ei rakasta minua. Olen vähän yli kolmekymppinen.
Kommentit (3)
Suhteet ovat erilaisia. Eivät kaikki kärsi pinnallisemmastakaan suhteesta, jos arki yhdessä on mukavaa ja tavoitteet samansuuntaisia. Lapsille se on mittaamaton arvo, että vanhemmat ovat yhdessä (jos arki on hyvää). Sekin on eri asia, onko rakkautta sinällään vai tarkoitatko rakkaudettomuudella sitä, että välinne olivat huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että aika moni. Kyllä mä veikkaan, että lukuisat ystäväpiiriemme parit olisivat eronneet ilman lapsia. Mekin. Meillä hyvä kumppanuus, arvostamme toisiamme ja meillä on hauskaa yhdessä. Intohimo kuitenkin laantunut ja uskon, että intohimo olisi tosi tärkeä juttu, jos lapsia ei olisi. Siis sen puute tekisi elämästä tyhjää, jos oltais vaan kaksistaan. Mutta, kun on perhe, työt ja harrastukset, ei ehdi ajatella seksiä. En tiedä sit, kun jäädään kaksistaan. Mutta se on sen ajan murhe se. Ja ovatpahan lapset sitten jo aikuisia, jos ero tulee.
Mutta miksi pitää näyttää onnelliselta jos ei ole onnellinen sitä en ymmärrä. Itsellä ainakin sellainen olisi jo itsessään niin kuluttavaa että en kestäisi.