Hei Huomenta: Miten on tämän asian suhteen eli luotatteko VAITIOLOVELVOLLISIIN viranomaisiin?!?

Kahvipöytäkeskusteluissa taatusti puhutaan, jos on joku hyvä ja mielenkiintoinen keissi mutta ilman nimeä. Se ei kiinnosta. Kollegojen kanssa puhutaan nimillä mutta kaikki on vaitiolovelvollisia ja se pitää. Muuten saa äkkiä kengänkuvan takapuoleen.

Sanotaanko, että sen verran olen hoitoalan kahvipöytäkeskusteluja kuullut, etten luota ettei se sinne leviäisi. Toisaalta sitten taas luotan, että sitä omaa työyhteisöä pidemmälle ei leviä, joten uskallan kyllä kertoa viranomaisille arkaluotoisetkin asiat.

Hyvä kysymys! En todellakaan luota. Varsinkaan terveydenhoitohenkilökuntaan. Kyllä siellä kahvipöydissä keskustellaan ihan suoraan nimillä potilaista ja omaisista, eikä välttämättä ollenkaan kohteliaaseen ymmärtävään sävyyn. Isäni sairastui vakavasti ja kohta puoli kylää otti osaa äidin nähdessään. Naapurin sairaanhoitaja joka oli sairaalassa ihan eri osastolla töissä, talon toisella laidalla, tuli ensimmäisten joukossa kertomaan. Jos minulle olisi puhunut olisin heti kysynyt että miten SINÄ tästä tiedät?! Myös jos annat terävästi palautetta räikeästä virheestä lapsesi sairaanhoidossa, voit olla varma että  kostotoimet jatkuu vuosikausia, ihan sama millä lääkärillä, hoitajalla, osastolla käyt, kaikki tietävät ja kohtelu sen mukaista.

Olen ollut itse sellaisissa tehtävissä, että en edes vaihtaessani työpaikkaa ole KOSKAAN kertoillut toisten ihmisten asioita, joita olen saanut työtehtävissäni tietooni kenellekään työyhteisön ulkopuolisille, enkä tule kertomaan, mutta tämähän ei takaa sitä, etteikö joku muu kertoisi omia arkaluonteisia asioitani!

Toivottavasti arkaluonteisten ihmisten asioiden parissa työskentelevien suut pysyvät todellakin lukittuina! Toivottavasti!!!!!

On tietysti erittäin loukkaavaa, jos ihminen on puhelias luonnoltaan, ja toimii sellaisessa työtehtävässä, jossa on ehdoton vaitiolovelvollisuus tai työn luonne on ilman muuta sellainen, ettei asiakkaiden asioista saa puhua työpaikan ulkopuolisille henkilöille yhtään mitään, ja sitten muut kuvittelevat, että sellainen "ei niin hiljainen"- henkilö persoonaltaan mukamas ei osaa pitää suutaan kiinni ja mukamas levittelee työpaikkansa kautta tietämiään asioita ympäriinsä.

TOIVON SYVÄSTI, ETTÄ VAITIOLOVELVOLLISEN TYÖSSÄÄN TYÖSKENTELEVÄT KAIKENLAISTA IHMISTEN INTIIMIÄ JA PRIVATASIOITA KUULEVAT PITÄVÄT NE TURPANSA RULLALLA!

Luotan kyllä itseeni, muuten menee pohja ammatillisuudeltani. Ja alalla työskentelevänä sanon, että yleisesti ottaen meitä ei vapaa-ajalla kiinnosta ihmisten asiat yhtään, on omakin elämä elettävänä. Minä en edes muista yksittäisten ihmisten asioita ennenkuin avaa potilaskertomuksen ja tarkistan mitä on puhuttu. Ja kertomuksetkin avataan vain silloin kun tehdään työtä sen asiakkaan parissa. Joskus ihmiset loukkaantuu, kun ne vaikka soittaa ja en osa just siihen heidän asiaan sanoa sillä sekunnilla jotain. Kun juu puoli vuotta sitten viimeksi on nähty ja satoja hoidettuja asiakkaita on siinä välissä.

Kollegojen kanssa voi jutella työyhteisöissä. Seminaareissa voi puhua nimettöminä asioista. Kotona ja kavereille ei puhuta. Nämä on ihan perusasioita jotka opetetaan jo koulussa. Ja joka Työpaikalla kirjoitetaan nimi paperiin vaitiololupaukseen. Niin että juoruilijat on poikkeus. Kyllä, näin on vaikka muutamalla yksittäisellä av-mammalla onkin nyt ihan omakohtainen kokemus toinen.

Rehtorina olen viime vuosina joutunut kahta ihmistä muistuttamaan siitä, että ymmärtäväthän pitää suunsa kiinni työpaikan ulkopuolella. Toinen on vakituinen opettaja (johon en.vaan koe luottamusta henkilökohtaisellakaan tasolla) ja toinen koulunkäyntiavustaja, joka kyseli asioita, jotka eivät hänelle kuulu. Muuten luotan henkilökuntaani.

Töissäkin arkaluontoisimmat tiedot oppilaista keskustellaan suljettujien ovien takana. Muille kerrotaan vaan, että "AnniOskarilla on nyt vaikeuksia, jotka heijastuvat koulunkäyntiin. Kuraattori hoitaa asiaa", jolloin lapsen asioiden tiedetään olevan jonkun hoidossa.

Oppilaista ja heidän ongelmistaan puhutaan tietysti paljon, mutta ei juoruilumielessä. Opettajilla on hyvin usein ihan aito huoli oppilaan tilanteesta ja sitä on pakko purkaa keskustelemalla jonkun muun vaitiolovelvollisen kanssa.

En tietenkään luota.

Työntekijätkin ovat ihmisiä, usein työn rasittamia juuri mainituilla aloilla mukaanlukien erilainen opetushenkilökunta monialayhteistöineen, avautumispakko rasittavista työasioista voi yllättää kenet vaan ja välillä lipsuu jossain kohtaa ketjua. Tottakai sana leviää ja vaikuttaa mm. asenteisiin koko ammattikunnassa ja se taas on omiaan vaikeuttamaan elämää, jossa on siedettävä ko. ammattiryhmien pakollista läsnäoloa.

Avautumisensa ja luotettunsa kannattaakin valita ja rajata huolella.

Itse ihmettelin eräässä työpaikassani menneisyydessäni, jossa käsiteltiin todellakin sellaisia ihmisten asioita, joista ei kylille huudella, ja sinne otettiin näitä peruskoululaisia tet-harjoittelijoiksi, ja huh,huh, siis aivan käsittämättömän sinisimmuista touhua työpaikan esimieheltä ylipäätänsä ottaa alaikäisiä lapsia sen kaltaiseen työpaikkaan näkemään ihmisten todellakin arkaluontoisia ja salassapidettäviä asioita!

Katselin touhua silmät ymmyrkäisinä, koska näitä tet-harjoittelijoita ei kuitenkaan mihinkään joka duunipaikan kahvinkeittäjän hommiin vain pestattu, että edes se työllistetty pitkäaikaistyötön palkkatukilainen olisi saanut hieman huilia moisesta tehtävästään varsinaisten hommiensa lisänä.

Siinähän sivusta seurailin, kuinka silmät kiiluen pikkuteinipimut penkoivat papereista tutuntuttujensa ja naapuriensa nimiä, ja hihittelivät ilmiselkeän vahingoniloisina.

Ikävä kylläkin kuulin myös sellaisen tekaistun jutun eräästä tet-harjoittelijasta, että joku peruskoululaisen tet-harjoittelijan naapurin setä oli panetellut, että naapurin likka olisi levitellyt tet-harjoittelupaikastaan saamiaan tietojaan kavereilleen, vaikka tämä kyseinen likka ei ollut likelläkään vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien ihmisten asioiden parissa harjoittelupaikassaan työskennellessään.

En luota kyllä itsekkään vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien henkilöiden salassapitovelvollisuuden pitävyyteen, sillä valitettavasti kyllä joukosta löytyy aina henkilöitä, joiden kielenkantimet ovat hyvin herkässä, ja saattaapi lipsahtaa suupielistään ihan huomaamatta, mutta se onkin sitten ihan vaan lipsauttelijan kohtalon kysymys, että meneekö tieto arkaluonteisen ihmisen itsensä tietoon, että hänen asiaansa on käsitelty torikokouksen jäsenistön keskuudessa oikein hartaudella.

Työpaikastaan ja maineestaan siis kannattaa pitää kiinni luottohenkilönä, jos meinaa näet välttää kengän anturan kuvan takalistossaan!

Olen ollut seurakunnalla töissä. Siellä ainakin jutut ja juorut levisivät aina nopeasti sekä seurakuntalaisia että toisista työntekijöistä. Tuli sellainen olo, etten ihan heti viitsisi kertoa esim. diakonille huoliani. Nuoremmat työntekijät tuntuivat ottavan vaitiolovelvollisuuden vakavammin kuin vanhemmat.

Itse sairaanhoitajan ja poliisin tyttärenä en koskaan ole kuullut mitään salaisia tietoja edes vahingossa. Äiti on kyllä kertonut yleisellä tasolla minkätyyppisiä potilaita hän on hoitanut ja isä nyt ei juuri edes sitä. Mutta mitään salaista tai lähellekään tunnistettavaa en ole kuullut ikinä. Tästä syystä olen itsekin aina ollut luottavaisin mielin lääkärissä jne.

Vierailija kirjoitti:

Rehtorina olen viime vuosina joutunut kahta ihmistä muistuttamaan siitä, että ymmärtäväthän pitää suunsa kiinni työpaikan ulkopuolella. Toinen on vakituinen opettaja (johon en.vaan koe luottamusta henkilökohtaisellakaan tasolla) ja toinen koulunkäyntiavustaja, joka kyseli asioita, jotka eivät hänelle kuulu. Muuten luotan henkilökuntaani.

Töissäkin arkaluontoisimmat tiedot oppilaista keskustellaan suljettujien ovien takana. Muille kerrotaan vaan, että "AnniOskarilla on nyt vaikeuksia, jotka heijastuvat koulunkäyntiin. Kuraattori hoitaa asiaa", jolloin lapsen asioiden tiedetään olevan jonkun hoidossa.

Oppilaista ja heidän ongelmistaan puhutaan tietysti paljon, mutta ei juoruilumielessä. Opettajilla on hyvin usein ihan aito huoli oppilaan tilanteesta ja sitä on pakko purkaa keskustelemalla jonkun muun vaitiolovelvollisen kanssa.

Sori, ei oikein liity tähän keskusteluun mutta pakko sanoa omasta kokemuksesta että tuo lause loukkasi minua syvästi aikoinaan koululaisena. Olin jotain 8v kun opettaja sanoi minusta näin toiselle opettajalle. Pysähdyin katsomaan opettajaani ja vieläkin muistin miten ajattelin että ei ne ongelmat minulla ole vaan vanhemmillani. Minä vain reagoin niihin näin. Oli alkoholismia perheessä. Olen jo 50v ja muistan tuon kuin eilisen. Ei mulla muuta, jatkakaa :)

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelin eräässä työpaikassani menneisyydessäni, jossa käsiteltiin todellakin sellaisia ihmisten asioita, joista ei kylille huudella, ja sinne otettiin näitä peruskoululaisia tet-harjoittelijoiksi, ja huh,huh, siis aivan käsittämättömän sinisimmuista touhua työpaikan esimieheltä ylipäätänsä ottaa alaikäisiä lapsia sen kaltaiseen työpaikkaan näkemään ihmisten todellakin arkaluontoisia ja salassapidettäviä asioita!

Katselin touhua silmät ymmyrkäisinä, koska näitä tet-harjoittelijoita ei kuitenkaan mihinkään joka duunipaikan kahvinkeittäjän hommiin vain pestattu, että edes se työllistetty pitkäaikaistyötön palkkatukilainen olisi saanut hieman huilia moisesta tehtävästään varsinaisten hommiensa lisänä.

Siinähän sivusta seurailin, kuinka silmät kiiluen pikkuteinipimut penkoivat papereista tutuntuttujensa ja naapuriensa nimiä, ja hihittelivät ilmiselkeän vahingoniloisina.

Ikävä kylläkin kuulin myös sellaisen tekaistun jutun eräästä tet-harjoittelijasta, että joku peruskoululaisen tet-harjoittelijan naapurin setä oli panetellut, että naapurin likka olisi levitellyt tet-harjoittelupaikastaan saamiaan tietojaan kavereilleen, vaikka tämä kyseinen likka ei ollut likelläkään vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien ihmisten asioiden parissa harjoittelupaikassaan työskennellessään.

Muistanpa itse vuodelta miekka ja kirves kun olin Postissa tetissä, aikana jolloin postilla oli omia myymälöitä joka kylässä. Esimiehen alkupalaverista jäi mieleen vain se että meillä on vaitiolovelvollisuus, kellekään ei kerrota mitä paketteja ja kirjeitä kulkee talon kautta. Sen olen pitänyt mielessäni, 25v myöhemminkin, kun Postilla olin töissä. Miten lie tänä päivänä postisalaisuuden kanssa? Jaetaan miten sattuu, kenelle sattuu ja joskus ei jaeta ollenkaan, mihin sitten päätyvät? paketteja säilytetään asiamiesposteissa kassajonojen vieressä ja jonottaessa kuka vain voi lukea lähettäjien ja vastaanottajien tiedot. Postia ei kiinnosta eikä työntekijöitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehtorina olen viime vuosina joutunut kahta ihmistä muistuttamaan siitä, että ymmärtäväthän pitää suunsa kiinni työpaikan ulkopuolella. Toinen on vakituinen opettaja (johon en.vaan koe luottamusta henkilökohtaisellakaan tasolla) ja toinen koulunkäyntiavustaja, joka kyseli asioita, jotka eivät hänelle kuulu. Muuten luotan henkilökuntaani.

Töissäkin arkaluontoisimmat tiedot oppilaista keskustellaan suljettujien ovien takana. Muille kerrotaan vaan, että "AnniOskarilla on nyt vaikeuksia, jotka heijastuvat koulunkäyntiin. Kuraattori hoitaa asiaa", jolloin lapsen asioiden tiedetään olevan jonkun hoidossa.

Oppilaista ja heidän ongelmistaan puhutaan tietysti paljon, mutta ei juoruilumielessä. Opettajilla on hyvin usein ihan aito huoli oppilaan tilanteesta ja sitä on pakko purkaa keskustelemalla jonkun muun vaitiolovelvollisen kanssa.

Sori, ei oikein liity tähän keskusteluun mutta pakko sanoa omasta kokemuksesta että tuo lause loukkasi minua syvästi aikoinaan koululaisena. Olin jotain 8v kun opettaja sanoi minusta näin toiselle opettajalle. Pysähdyin katsomaan opettajaani ja vieläkin muistin miten ajattelin että ei ne ongelmat minulla ole vaan vanhemmillani. Minä vain reagoin niihin näin. Oli alkoholismia perheessä. Olen jo 50v ja muistan tuon kuin eilisen. Ei mulla muuta, jatkakaa :)

No, ei tuohon nyt ihan vakilausetta ole. Joskus sanon myös, että tämän lapsen kotona on nyt vaikea tilanne ja kuraattori/erityisope/terveydenhoitaja/... hoitaa asiaa koulun puolelta.

Lähinnä idea on siis se, että opet tietää, että jotain on (osaa vähän huomioida eikä esim.lähde huomauttelemaan keskittymättömyydestä tms) ja toisaalta, että asiaa hoidetaan, eikä open tarvitse pohtia, että pitääkö asiaa lähteä selvittämään hänen toimestaan.

Nuokaan lauseet ei ole tarkoitettu oppilaan itsensä (saati tietenkään muiden oppilaiden) korville.

Usein muut oppilaat tai huoltajat saattavat puhua/ihmetellä/olla huolissaan toisen oppilaan asioita. Niihin en koulussa koskaan ota muuta kantaa, kuin sanon että asia on hoidossa.

Luotan siihen, että voin vetää jutun oikeuteen ja vaitiolovelvollinen menettää työpaikkansa.

Ootteko huomannu, että se on ainase wt-osSto, jota kohdellaan väärin:D

Ihmetelty että vuotaako terveys asemien tai työkkärin tai Kelan henkilökunta juttuja juorulehteen ja someen kun julkkisten asioista kovasti on tietävinään ihmiset jotka ei niitten kanssa tekemisissä.Kaikki julkiksetkaan kun ei ole somessa.