Toisten antamat kasvatusneuvot...

Olen elämäni aikana törmännyt useampaankin tomeraan lastenkasvatusneuvojaan, joiden jutuissa ei ole mielestäni mitään järkeä. En ymmärrä esimerkiksi sitä, miksi lapselle pitäisi huutaa ja rähistä? Oma lapseni on ujo ja rauhallinen ja hän on aina aivan jähmettynyt kun näkeekin räyhäävän ihmisen vaikkei se ihminen räyhäisikään hänelle.

Toinen juttu on lapsen pelotteleminen. Että lasta pitäisi karaista pahaan maailmaan säikäyttelemällä häntä karjahtelemalla yllättäen selän takana tai läpsäyttämällä käsiä yhteen korvan juuressa. Lapsi alkaa itkemään mukana kun neuvojan lapsi alkaa itkemään pelotellessa. Näin anonyymisti voin tunnustaa, että pidän pelottelijavanhempaa epätasapainoisena ihmisenä.

En ymmärrä myöskään aikuista, joka kuvittelee että pitää huutaa ja komentaa lapsia. Suurin osa lapsista ymmärtää rauhoittua ihan puheen voimalla vaikka he telmisivätkin kovasti.

Voi olla, että olen päässyt helpolla kun meille rauhallisille ihmisille on tullut rauhallinen lapsi. Sitä en ymmärrä, miksi tuollaisia kasvatusneuvoja pitää jakaa? Ainakin tuo pelottelu on jo enemmän siellä henkisen väkivallan puolella minun mielestäni.

Ymmärrän vanhempien huutamisen ja hermostumisen jos lapsi on esim. vaarallisessa tilanteessa.