Lue keskustelun säännöt.
Lapseni päiväkotikaverin äiti inhoaa minua
tyrmistynyt
04.02.2018 |
Enpä olisi uskonut aikuisista ihmisistä, mutta näinkin voi siis olla:
Eräänä päivänä hakiessani lapseni tarhasta, hän kertoi minulle erään ryhmässään olevan lapsen sanoneen, että hänen äitinsä inhoaa minua. Olimme juuri äskettäin kutsuneet tuon tytön ja hänen äitinsä lapseni syntymäpäiville lasten huvipuistoon, jonne he myös tulivat syömään ja juomaan meidän piikkimme. (Huolimatta siitä, että tuo kutsuttu lapsi oli ollut omaani kohtaan melkoisen ilkeä jokin aika takaperin, kutsuimme hänet myös tutustumis/ystävystymismielessä, kuten muitakin päiväkotiryhmän lapsia. Ei nyt vielä kai voi tuossa iässä suoranaisesta kiusaamisesta puhua, mutta jotain sinnepäin tilanteita on ollut, enkä käsittänyt, että taustalla ehkä olisi jotain tällaista.) Kun sitten jälkeenpäin saa sitten tosiaan kuulla, että tuon lapsen äiti inhoaa minua(tuntematonta ihmistä) ja en kuitenkaan ole milloinkaan puhunut kyseisen ihmisen kanssa kasvotusten kuin muutaman sanan, niin jäin miettimään: Onko tällainen tavallista ns. aikuisten ihmisten kesken, miten tähän pitäisi suhtautua? Juhliin kutsutulla lapsella on käsittääkseni ollut jonkinlaista häiriökäyttäytymistä päiväkodissa muutenkin, mutta en tiedä onko omani ainoa "kohde"? Asia on jäänyt vaivaamaan minua, vaikkei ehkä pitäisi antaa tuollaisen loukata, ehkä olen yliherkkä, en tiedä, mutta mieleni pahoittui lapseni puolesta kyllä. Pahanpuhujia ja ilkeitä ihmisiä on toki ollut maailman sivu, mutta jos ei pidä jostakusta ihmisestä, voisihan sitä ehkä vaikka kohteliaasti kieltäytyä kutsusta? En pysty kohtaamaan tuota ihmistä nyt enää ja tiedän myös joidenkin muiden juoruavan minusta selkäni takana. Paikallista huvitustako, kun oma elämä on niin käsittämättömän mitäänsanomatonta ja tylsää? En enää uskalla yrittääkään tutustua ihmisiin, aina sama juttu, mietin paikkakunnan vaihdosta ennen lapseni kouluikää. Lapsellani ei oikein ole kavereita muualla kuin päiväkodissa ja myös siksi tällainen tuntuu todella pahalta. Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään? Ja jos tarkoitus on vain kääntää veistä haavassa, älä vaivaudu kommentoimaan, kiitos.
Kommentit (15)
En ehdi nyt enemmän kirjoittamaan mutta sympatiat sinne, täällä samantyylinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseinen äiti on sosioekonomisessa asemassa sinua alempana, asialla ei ole mitään väliä. :)
Joo me ollaan miehen kanssa tosi varovaisiaettei puhuta oman tarhaikäisemme kuullen hänen kavereiden vanhemmista yhtään mitään ettei mene lavertelemaan. Me ei ketään inhota mutta välillä jotkut asiat ihmetyttää ja niistä miehen kanssa puhumme. Jos lapsemme nämä jutut kuulisi niin voisu hyvin sanoa jotain vastaavaa kavereilleen tarhassa vaikka ei pitäisi paikkaansa.
Ei ehkä ap kannata tosta välittää. Itsetunto paremmaksi!
Lasten kavereiden äitien kanssa tekemisissä oleminen on joskus todella raskasta, aiheuttaa mulle valtavasti stressiä. Itse luulen monesti ainakin että minua inhotaan mutten ole oikeasti varma asiasta.
Olen samaa mieltä ekan vastaajan kanssa siitä, että et voi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä lasten höpinöiden takia. Varsinkin jos kyseisellä lapsella on ollut jotain kiusaamusjuttuja omaa lastasi kohtaan, niin voi taatusti myös lällätellä että "ja mun äitikään ei tykkää sun äidistä" -tyyliin. Ja onpa se oma lapsesikin voinut keksiä koko jutun. Toinen asia sitten on, jos kyseinen äiti käyttäytyy suoraan huonosti sua kohtaan. Kyllä sen vaistoaa, jos toinen on tarkoituksella kylmäkiskoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta vaihda paikkakuntaa, mikäli tällainen mahku teillä on.
Selkeä merkki mitä tulossa ja mikä meininki ja mentaliteetti.
Paikkakunnilla ON eroja, kuten niissä asuvissa perheissä muksuineen.....
Lapsesi kiittää jos nostatte kytkintä---
sillä tokko tuo ainoa pikkupiru päiväkodissa pahansuopine äiskineen....
pikkupaikkakunnat on kaukana pieni talo preerialla idyllistä.
Itse pyrin välttämään lapseni kavereiden vanhempien kanssa kaveraamista.
Jotkut osaa olla rasittavia, ja tehdä numeroa itsestään ja kutsua ties mihin..
Minusta riittää kun synttäreille kutsutaan ja muuten voivat leikkiä päiväkodissa.
Odotelkoo siihen asti, että liikkuvat itsenäisesti ja vierailkoon missä haluavat.
Ei tuon päiväkodin jälkeen muutenkaan paljoa aikaa jää perheen kesken, niin tarvitseeko siihen vielä kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nyt vähän vainoharhaista? Tai jos joku ventovieras vihaa ap:ta niin varmaan ymmärrät ettei tällaisella ihmisellä ole kaikki ihan kunnossa. Ei normaali ihminen ala vihata ketään puolituttua. Anna olla ja koita unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ekan vastaajan kanssa siitä, että et voi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä lasten höpinöiden takia. Varsinkin jos kyseisellä lapsella on ollut jotain kiusaamusjuttuja omaa lastasi kohtaan, niin voi taatusti myös lällätellä että "ja mun äitikään ei tykkää sun äidistä" -tyyliin. Ja onpa se oma lapsesikin voinut keksiä koko jutun. Toinen asia sitten on, jos kyseinen äiti käyttäytyy suoraan huonosti sua kohtaan. Kyllä sen vaistoaa, jos toinen on tarkoituksella kylmäkiskoinen.
Lapset suodattaa suoraan ja siivilöi itsensä kautta kodin ilmapiiriä.
Näin se kuulkaas on.
Äiskän ja iskän ennakkoluulot ja kuittaukset toitotetaan ennen pitkää suoraan kohteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ekan vastaajan kanssa siitä, että et voi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä lasten höpinöiden takia. Varsinkin jos kyseisellä lapsella on ollut jotain kiusaamusjuttuja omaa lastasi kohtaan, niin voi taatusti myös lällätellä että "ja mun äitikään ei tykkää sun äidistä" -tyyliin. Ja onpa se oma lapsesikin voinut keksiä koko jutun. Toinen asia sitten on, jos kyseinen äiti käyttäytyy suoraan huonosti sua kohtaan. Kyllä sen vaistoaa, jos toinen on tarkoituksella kylmäkiskoinen.
Lapset suodattaa suoraan ja siivilöi itsensä kautta kodin ilmapiiriä.
Näin se kuulkaas on.
Äiskän ja iskän ennakkoluulot ja kuittaukset toitotetaan ennen pitkää suoraan kohteelle.
Varmaan näinkin, mutta mikä helkutan motiivi jollain on vihata jotain randomia päiväkoti tuttua, jota näkee vilaukselta silloin tällöin? Aika voimakas ilmaisu tuo vihata. Jos puolitutut herättää vihan tunteita, niin ei taida kailki olla ihan kunnossa pääkopassa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kavereiden äitien kanssa tekemisissä oleminen on joskus todella raskasta, aiheuttaa mulle valtavasti stressiä. Itse luulen monesti ainakin että minua inhotaan mutten ole oikeasti varma asiasta.
Voi hyvää päivää. Alan ymmärtää miksi joidenkin lasten vanhempien kanssa on niin raskassoutuista. Itse ajattelen, että olisi hyvä jos lasten kavereiden vanhempien kanssa oltaisiin tuttuja ja löytyisi puheyhteys. Lapset tarvitsevat vielä paljon tukea sosiaalisiin suhteisiin, kun tulee esim. kiusaamista tai joku jää porukan ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyrmistynyt kirjoitti:
Paikallista huvitustako, kun oma elämä on niin käsittämättömän mitäänsanomatonta ja tylsää? En enää uskalla yrittääkään tutustua ihmisiin, aina sama juttu, mietin paikkakunnan vaihdosta ennen lapseni kouluikää. Lapsellani ei oikein ole kavereita muualla kuin päiväkodissa ja myös siksi tällainen tuntuu todella pahalta. Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään? Ja jos tarkoitus on vain kääntää veistä haavassa, älä vaivaudu kommentoimaan, kiitos.
Paikaillista huvitusta. Nimenomaan juuri sitä.
Vihamielisissä pikkupaikoissa , kun ei mitään tapahdu tai omassa elämässä ei ole riittävästi mielekästä sisältöä, kun smata naamat pyörii ympärillä päivästä toiseen, niin haetaan jänskyyttä elämään juoruilulla ja pahansuopuudella.
Me muutimme pois ahdistavasta pikkukaupungista ja ai ihanuutta en olisi ikinä uskonut että elämä voi tuntua näin hyvältä ihmisten keskellä, jotka elävät omaa elämäänsä ehtimättä kiinnittämään liikaa muihin.
Suosittelen lämpimästi, jos on mahdollisuus vaihtaa maisemaa. Kaikilla ei ole- ja sekös niitä harmittaa kun joutuvat jäämään keskenään tylsiä juttuja duunaamaan....
Kiitos vastauksista. Sosioekonomisesti alempiarvoinen? Toinen ihminen? Aivan. Eipä ole ihme, että kasvavan sukupolven asenteet ja arvot ovat koventuneet. Tällaisen ajatusmaailman kannattajille soisi hiukan enemmän elämänkokemusta ja paljon vähemmän rahaa. Minä satun itse olemaan se "sosioekonomisesti alempiarvoisen rodun" edustaja, syistä, joihin en itse juurikaan voi vaikuttaa. Tiedän kokemuksestani myös sen, mitä on kulissielämä rahakkaassa avioliitossa, yritykset, autot, talot, ulkomaanmatkat, kaikki viimeisen päälle upeaa kulissia...Ja se paskanpuhumisen, teeskentelyn, perseennuolijoiden ja valehtelun loputon määrä! Kaikki voivat henkisesti pahoin, kaikki kuitataan lopulta rahalla. Minun luonteelleni se arvomaailma vain ei sopinut, otin eron enkä ole katunut päivääkään, vaikka menetin aineellisesti kaiken tiettyjen ihmissuhteiden lisäksi. Olen ihme kyllä onnellisempi näin juuri tällä hetkellä; täältä mato-perspektiivistä kun näkee oikein hyvin sen kaiken ällöttävän, mihin kaikkeen julmuuteen itseään erinomaisina pitävät "sosioekonomisesti huipulla olevat" ihmiset kykenevät. En voi ainakaan omaa lastani kasvattaa noin "rotuhygieeniseen" maailmankatsomukseen. Selviytyäkseen on varmasti jokaisen kyettävä pitämään puolensa, mutta miten vaikkapa yksinäinen, heikko ja sairas ihminen sen tekee? Onko köyhällä Suomessa enää varaa moraaliin tai ihmisarvon kunnioitukseen? Kommentin kirjoittaja ei toivottavasti ole ainakaan hoiva-alalla töissä ja sääliksi käy tällä tavalla ajattelevan ihmisen lapsia. Todella. Menipä sivu aiheesta, mutta tämä asenne menee minulla aina suoraan tunteisiin, niin usein tuohon on saanut törmätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoisin tuohon, ettei kiinnosta kaveerata lasten päiväkotikavereiden vanhempien kanssa. Ei minuakaan erityisesti kiinnosta, mutta alueellamme on vain yksi iso koulu ja tulevat koulukaverit ovat nykyisiä päiväkotikavereita. On valtava etu tuntea edes osa oman alueen vanhemnista. Heiltä saa tietoa opettajista, luokista, kiusaamisesta jne. Jos eristäytyy yhteisöstään niin tekee itselleen ja lapselleen elämän vaikeammaksi.
Tarhaikäinen lapsihan voi keksiä tuon päästään vain kiusatakseen.