Lue keskustelun säännöt.
Kannustusviesti yli 3-kymppisille työnhakijoille!
06.10.2007 |
Oma tarinani: olen ollut elämässäni ainoastaan osa-aikatöissä (joista tosin monta vuotta omaa alaa sivuavia hommia). Minulla on kaksi lasta ja yliopisto-opiskelut (ala humanistinen, ei mihinkään ammattiin valmistava) kesti kaiken kaikkiaan 13 vuotta.
Viime kesänä sain gradun puristettua ja aloitin aktiivisen työnhaun. Täällä palstalla minut haukuttiin lähes lyttyyn ja työnantajat kirjoittelivat, etteivät ikinä palkkaisi näin saamatonta, jolla 33-vuotiaana ei ole kunnon työkokemusta ja opinnot venyneet noin kauan jne.
Syyskuun alusta olen kuitenkin ollut mieleskiintoisessa alaani vastaavassa työssä, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä vakinaistetaan koeajan jälkeen.
Eilen juttelin pomon kanssa siitä, miksi juuri minut valittiin, vaikka hakijoita oli pilvin pimein. Pomo kertoi, että suuri syy oli IKÄNI! Sanoi, että monet hakijat olivat n. 25-vuotiaita, jotka tekevät kauheasti työtä ja stressaavat + ovat vielä kovin sidoksissa yliopistomaailmaan. Hänen kokemuksensa mukaan palavat usein loppuun tai etsivät vielä paikkaansa ja hakevat uusia töitä. Se, että minulla on perhe auttaa hnen mukaansa jaksamaan, koska työn ulkopuolellakin on elämää, eikä työstä tule ainut elämänsisältö. Lisäksi arvostivat elämänkokemusta.
Sanoi, toki, että vaikutin myös hyvältä ja luotettavalta tyypiltä.
Tämä on toki vaan yksi esimerkki, mutta halusin kirjoittaa, jos joku täällä on samassa tilanteessa kuin minä kesällä ja ajattelee olevansa ihan luuseri.
Olin muuten kaikein kaikkiaan kolmessa työhaastattelussa, eikä missään kysytty, miksi opinnot olivat venyneet niin kauan. Enemmänkin keskitytiin tulevaisuuteen, mitkä ovat suunnitelmani, mitä voisin työllä antaa, kehittää jne.
Kommentit (11)
Tosin itse halusin tehdä gradun loppuun ennen kuin esikoinen syntyi (meni täpärälle, sain sen valmiiksi viikkoa ennen laskettua aikaa...) ja siinä vaiheessa mulla oli jo vakituinen työpaikkakin. Olen muutenkin tehnyt aina töitä ja/tai harrastanut kaikenlaista opintojen ohessa, ihan peruskoulusta asti.
Väitän silti ymmärtäväsi pointtisi, koska koen olevani nyt kahden lapsen kolmikymppisenä äitinä paljon kypsempi ihminen kuin vielä parikymppisenä ennen lapsia (esikoiseni syntyi, kun olin 25v). Olen huomannut saman monissa ystävissäni, lapset todellakin kasvattavat! Lisäksi perhe tehostaa ajankäyttöä töissä: on kiire kotiin, joten haluaa tehdä kunnolla työnsä ennemmin kuin roikkua turhissa ylitöissä. Ehkä myös osaa priorisoida paremmin ja tosiaan näkee työn vain (vaikkakin tärkeänä) osana elämäänsä, ei koko elämänsisältönä. Toisaalta toki perheen ja työn välillä tasapainoilu kyllä tuo myös omat haasteensa, sitä ei käy kieltäminen. Silti väitän olevani parempi työntekijä nyt kuin ennen lapsia. Ja palkkaisin tällä kokemuksella itsekin helpommin niitä kolmikymppisiä äitejä kuin vielä kymmenen vuotta sitten ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret pyytävät aina liikaa liksaa, aivan pöyristyttävän isoja palkkapyyntöjä. Ja ne ovat hakemuksen hylkäyskriteereitä. Palkkapyynnöt pitää olla kohdallaan. Toiseksi olivat varmaan kyllästyneet työpaikan läpikulkeviin nuoriin. Jos palkka työpaikassasi on huono, joku nuori voi tehdä sitä saadakseen työkokemusta, mutta eivät ole aikeissakaan jäädä noin huonostipalkattuun hommaan. Iäkkäät tykkää mielummin siitä, että työ on mielekästä, mitäs sillä palkalla.
Tuo ikäkuvaus on nyt täysin kohteliasta jargonia.
Terv. Rekrytoija
Työyhteisönkin kannalta on fiksua ja rikastusttavaa, että töissä on erilaisia ihmisiä: nuoria ja kokeneita (sekä iältään että työhistorialtaan) ja sekä miehiä että naisia. Itselleni ehkä kammottavin mielikuva syntyy paikasta, jossa on
pelkästään
+/-25-vuotiaita uraansa aloittelevia naisia... Voin vain kuvitella juorujen ja pyrkyrimäisyyden määrää :-/
" Rekrytoija" :
Iäkkäät tykkää mielummin siitä, että työ on mielekästä, mitäs sillä palkalla. Tuo ikäkuvaus on nyt täysin kohteliasta jargonia.
En ole samaa mieltä. Ja itse teen sentään päätoimisena työnäni enimmäkseen juuri rekrytointia... Iälläkin on merkitystä, vaikka henkilökohtaiset ominaisuudet ja koulutus vaikuttavatkin enemmän. Meillä alle kolmikymppisen pitää kyllä osoittaa erityistä kypsyyttä tullakseen valituksi, samoin yli viisikymppisen perustella, miksi hakeutuu eri alalle/firmaan. Kaikenikäisiä olemme rekrytoineet toki, mutta ei 30-40-vuotiaiden vahvuus todellakaan ole pelkästään alempi palkkapyyntö - monilla on tuossa iässä päinvastoin kovat vaatimukset, jos takana on paljon työkokemusta.
Sekin on totta, että moni nuori kuvittelee itsestään liikoja. Myös tuon palkkapyynnön suhteen. Silti en muista tehneeni yhtään rekrytointia, jossa palkka olisi noussut ratkaisevaksi kysymykseksi.
työntekijää. Työnkuvan vuoksi on tärkeää, että voi sitoutua hommaan pidemmäksi kuin esim. vuodeksi tms. ehkäpä siksikin ajattelivat, että vanhana olen aika " varma nakki" .
Palkka on humanistin palkaksi ihan ok. Tämän tyyppisistä töistä ei muuallakaan makseta enempää, joten tuskin se on ollut syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyselemässä. olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että jos 33-vuotiaalla ei ole kunnollista työkokemusta, on hän luuseri. Sinä nyt satuit saamaan työpaikan, mutta se ei muuta asiaa miksikään, mikä ennen olit.
Ehkä ilmaiseksi vois saada työtä, mutta kuka oikeasti tekee työtä ilman palkkaa??? Jos niin, polkee taas työssäkäyvien oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on pitkä työura takana. Joitakin vuosia sitten hän (monien asioiden summana) päätti vaihtaa alaa ja lähti opiskelemaan. Vajaassa neljässä vuodessa oli maisterinpaperit taskussa ja ei kun työnhakuun. Kymmeniä hakemuksia hän on lähettänyt, yhtään haastattelukutsua ei ole vielä tullut.
Ja eiköhän osa aikaisemmassa ammatissa hankituista taidoista ole siirrettävissä tähän uuteenkin työhön?
Ja ap.:lle onnittelut! Hyvä, että työantajasi osaa arvostaa työkokemuksen lisäksi myös elämänkokemusta ;-) Työyhteisöihin tarvitaan monenlaisia tyyppejä. Ei kaikkien tarvitse tulla samasta suoraviivaisesta koulutusputkesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saan unelmien työpaikkoja vaikka on pieniä lapsia kotona:) 1,5 vuotta sitten vaihdoin viimeksi ja nyt on tarjolla vielä parempi. Eka haastattelu ohi ja uutta kutsua odottelen. Tehollista työaikaa jäljellä vielä toistakymmentä vuotta....
En ole ihan samassa tilanteessa, mutta sen olen kyllä huomannyt, että nyt päälle 30-vuotiaana stressaan paljon vähemmän, mutta mielestäni saan aikaan enemmän. Turha hermoilu on kadonnut ja osaan keskittyä paremmin olennaiseen. Joo, palkkaisin itseni, jos olisin rekrytoimassa:D