Onko niin että jos parisuhteessa on ongelmana toisen haluttomuus, ongelmaa on parasta lähteä ratkomaan siten että sovitaan ettei seksiä ole lainkaan?

Kaveri ei halunnut seksiä, mutta sitten alkoi ihmetellä, kun mies alkoi laihduttaa ja kävi useammin työmatkoilla kuin ennen. Klassinen tapaus. 

On vähän vahingossa testattu. Ei toimi tai siis toimiihan se kauankin, jos niin sovitaan mutta järkeä siinä ei ole. Mielenterveys siinä on koetuksella.

Meillä kun on ollut tuota haluttomuutta vuosiakausia, kivaa se ei ole. Olisi niin ihanaa tuntea joskus itsensä rakastetuksi tai että olisi joku jota rakastaa. Että oikein voisi pussailla ja halailla välillä. Olisi hienoa olla se joka saa toisen innostumaan. Kyllä minä kaipaan sitä. 

Eiköhän se toinen osapuoli ole jo sopinut niin. Meillä ainakin minä olen ilman kun toinen ei halua. Eikä asiat ole vuoteen siitä muuttuneet.

Itse olen se haluton osapuoli ja täysin hormonien ja väsymyksen takia. Olen aivan piipussa ihan itseaiheutetusti (pienet lapset ja työ sekä harrastukset) silti pidän oikeutenani pitää huolta kunnostani ja olla aikuinen (=käydä töissä) ja nukkua ne ruhtinaalliset 6 tunnin unet. Tällä hetkellä pitää vaan jaksaa odotella parempia aikoja. Reiluna en tätä pidä mutta en osaa/jaksa asialle mitään tehdä..

Joku fiksu voi varmaan kertoa kuinka tämä korjataan..?