Onko sinulla ollut elämänkriisejä ja miten olet selvinnyt niistä?

Kenelläpä ei olisi ollut? Ne kuuluu elämään oleellisena osana.

Mun ehkä vaikein kausi elämässä oli 6kk jolloin äitini sairastui vakavasti, erosin suuresta rakkaudestani, muutin lasten kanssa uuteen kotiin, vaihdoin työtä ja äitini kuoli. Hoidettavaksi jäi sureva isä ja 3 lasta. Eipä siinä omalle surulle ollut tilaa, oli vain mentävä eteenpäin ja hoidettava homma.

Mulla ei koskaan ollut mahdollisuutta masentua tai jäädä murehtimaan, toiset olivat riippuvaisia minusta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei koskaan ollut mahdollisuutta masentua tai jäädä murehtimaan, toiset olivat riippuvaisia minusta.

Et taida ihan oikeasta masennuksesta nyt puhua, se sairaus ei paljoa kysele, että onko siihen mahdollista sairastua juuri nyt vai vasta sitten, kun on sopivasti aikaa tms.

Lapseni kuolema on ollut pahin. Ei siitä pääse yli koskaan. Pikkuhiljaa tulee muuta täytettä päiviin ja muuta ajateltavaa. On vain pakko elää eteenpäin. Vaikka minulla on kaksi elävää lasta, keskimmäinen on myös lapseni, vaikkei häntä enää ole.

Alle kolmikymppisenä ajattelin, että olenpa päässyt vähillä murheilla elämässä, kun mitään isoja vastoinkäymisiä ei siihen ikään mennessä ollut ehtinyt eteen sattua. No kolmenkympin jälkeen onkin sitten koeteltu tämän naisen kestävyyttä, niin henkistä kuin fyysistäkin. Aviomies petti, se oli iso kriisi josta selvisimme yhdessä, mutta se koetteli toden teolla parisuhdetta sekä omaa naiseuttani ja itsetuntoani. Saimme myöhemmin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen joka toden totta hitsasi meidät tiiviimmin yhteen. Elämä erityislapsen kanssa on työtä 24/7 mutta ihmeellistä huomata kuinka paljon voimaa voi itsestään löytääkään, kun on taisteltava leijonaemon lailla lapsensa puolesta. Olen myös itse sairastunut vakavasti ja elämä sairauden kanssa on vaatinut henkisesti paljon. Silti kaikesta huolimatta, koen että elämä kantaa ja antaa, vaikka välillä ottaakin. Voin sanoa selvinneeni näistä elämänkokemuksista, eikä korsi ole katkennut vaikka on taipunut. Elämänkokemukset ovat rikkautta ja koen olevani aiempaa viisaampi ja vahvempi tällä hetkellä, enkä pelkää tulevaa.