Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö ihmistä, joka olisi alkanut yrittäjäksi vasten tahtoaan ja saanut lopulta yrityksen toimimaan?
Ihanloppu
29.01.2018 |
Koen nelikymppisenä, että sukupolveni kävi koulun, joka valmisti ihmisen vakituiseen työsuhteeseen. Kun nyt olen rämpinyt freelancerina vuosikymmenen takki on aivan tyhjä. Jokainen työ pitää myydä. En ole myyntihenkinen, en ole yrittäjähenkinen, enkä koskaan ole suunnitellut elämääni. Pärjäsin alallani (media, mainos, viestintä) eneimmäisen vuosikymmenen pelkällä lahjakkuudella, kunnes 2008 alkanut lama pakotti yrittäjäksi. Tämä toinen puolisko työelämää on vienyt toivon tulevasta, haihduttanut kaikki unelmat, vienyt yöunet ja tehnyt harmaasta olotilasta normaalin. Koen masennusta vain olosuhteiden takia, olen toimintakunnossa, nautin elämästä ystävieni seurassa, mutta en löydä enää tietä valoon. Noidankehästä nään jossain kaukana siintävän tavoitteen, mutta mitään keinoa sinne pääsimiseksi en näe. Ymmärrän, että hyviä asioita lisäämällä, huonot tippuvat pois.
Kommentit (7)
Jos et ole myyntihenkinen, niin yrittäjyys on viimeinen asia mihin kannattaa ryhtyä. Ilman myyntihenkisyyttä yrittäjyydestä ei tule yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa veneessä kuin sinä - sillä erotuksella, että vihdoin monenkin harmaan vuoden jälkeen alkaa olla aika paljon valoisampaa. Kiikun kaakun alkanut nousukausi näkyy jo "tilauskannassani" - ehkä kohta sinunkin!
Etsi itsellesi kumppaneita: yritysverkosto, osuuskunta tai edes yksi saman alan yrittäjäkaveri (jos siis ei jo ole). Hae itsellesi ilmaista apua yrittäjyyteen esimerkiksi Yrittäjäkummit-toiminnasta; rahallakin tietysti saa. Kuulutko yrittäjäjärjestöön tai kauppakamariin? Niissä on verkoistoitumistapahtumia ja koulutuksia tarjolla.
Itselleni oli tärkeä etappi se, kun vuokrasin kahden muun yksinyrittäjän kanssa pienen toimistohuoneen. Silloinkin kun töitä ja rahaa ei ole ollut, olen raapinut vuokran kasaan ja mennyt sinne, että pääsen ihmisten ilmoille ja virkistyn enkä mökkihöperöidy yksin kotitoimistossa.
Auttaisiko nämä jutut sinua?
Ongelma ehkä se, että olen henkisesti humanisti, eikä ympärilläni ole koskaan ollut yrittäjiä. Ei ole minkäänlaista mallia, ei kykyä, eikö halua. Uraohjaajakin nosti kädet pystyyn kanssani. Yrityshautomossa sanottiin, että nyt myyt, puhelin kouraan ja myyt. Mutta kun olen kirjoittaja, ideoija, suollan tekstiä. Olen ollut aina organisaation osa ja sen kynä.
Ainoa halu on tehdä päivittäin ihan mitä tahansa bulk-tekstiä ihan minne vain laadukkaasti. Surullisinta tässä on se, että alkupään CV ennen lamaa oli sitä luokkaa, että siivoaminen ja puhelimyynti olisivat viimeinen niitti itsetunnolle ja koko ihmisyydelle.
Kiitos edelliselle, tutkin noita kummiasioita.
Aptaas kirjoitti:
Ongelma ehkä se, että olen henkisesti humanisti, eikä ympärilläni ole koskaan ollut yrittäjiä. Ei ole minkäänlaista mallia, ei kykyä, eikö halua. Uraohjaajakin nosti kädet pystyyn kanssani. Yrityshautomossa sanottiin, että nyt myyt, puhelin kouraan ja myyt. Mutta kun olen kirjoittaja, ideoija, suollan tekstiä. Olen ollut aina organisaation osa ja sen kynä.
Ainoa halu on tehdä päivittäin ihan mitä tahansa bulk-tekstiä ihan minne vain laadukkaasti. Surullisinta tässä on se, että alkupään CV ennen lamaa oli sitä luokkaa, että siivoaminen ja puhelimyynti olisivat viimeinen niitti itsetunnolle ja koko ihmisyydelle.
Kiitos edelliselle, tutkin noita kummiasioita.
Nyt teet niinkuin minä...senkun alat vaan myymään hengentuotteitasi...Kahvitauolla purat kaiken raivon ja ihmisvihasi..yh mammoihin..provoilet vittuilet...ohjaat keskustelun suuntaa!
VOITTAA TERAPIAN YKS NOLLA!!!
Rakastan teitä jo nyt. Siinä yllä. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen ihminen tarvitsee vaatekaappiin luurangon viereen dominan. Pelkää sen olemassa olo saisi vätyksen liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos CV on ruvella esimerkiksi viimeisen laman takia, on pakko kavaa se yrittäjä itsessään ja sekös on ongelma.
Yrittäjyydestä on tehty Suomessa ihannekuva ja hyve. Kukaan ei tee lehtijuttuja menestyneestä työntekijästä. Työnsankarikäsitettä ei enää tunneta. Tosiasiassa vain aniharva kestää yrittäjyyden paineita tai edes nauttisi siitä.