Voiko lasta kasvattaa ilman mitään kiintymystä?

Käy juttelemassa asiasta esim. neuvolassa. Siellä ne opastaa vuorovaikutuksen löytymisessä ym mahdollisessa masennuksessa sua.

Loppuraskaus voi tuntua tylsältä ja yhdentekevältä. Parhaassa tapauksessa lapseen ihastuu muutaman päivän sisällä synnytyksestä, mutta jos kiintymys ei tunnu muodostuvan, kannattaa todellakin puhua ammattikorvalle.

Lasta voi kasvattaa ilman kiintymystä ja jopa lasta vihaten, mutta se rikkoo lapsen sisimmän ja aiheuttaa elinikäiset traumat. Olen itse vsnhempieni vihaama ja väkivaltaisesti kaltoinkohtelema, ja totisesti toivon että olisivat antaneet adoptioon. Lapsi vaurioituu rakkaudettomuusesta. Kyllä minäkin elämässä pärjään (koulutus, työ, perhe jne) mutta lapsuus ja kamalat vanhempani vaivaavat ja ahdistavat jatkuvasti.

Taidat olla masentunut. Onko mitään todettua mt-ongelmaa?

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että siitä voi parantua. Ja kyllä lasta voi kasvattaa ilman kiintymystä, mutta kyllä suurimmalla osalla masentuneista ja vastaavista kiintymys tulee jossain vaiheessa kuvioon mukaan. Odota, että se lapsi syntyy ja katsele sitten rauhassa.

Todella surullista silti. Harmi, ettei aborttia voi enää tehdä, koska lapselle sijoitus/adoptio on myöskin traumaattista. Toivottavasti alat rakastaa lastasi myöhemmin syntymän jälkeen, ja kyse oli vain jostain ohimenevistä hormonien heittelystä. Ja se masennus aiheuttaa juuri tuollaisia tunteita ja on tosi yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Lasta voi kasvattaa ilman kiintymystä ja jopa lasta vihaten, mutta se rikkoo lapsen sisimmän ja aiheuttaa elinikäiset traumat. Olen itse vsnhempieni vihaama ja väkivaltaisesti kaltoinkohtelema, ja totisesti toivon että olisivat antaneet adoptioon. Lapsi vaurioituu rakkaudettomuusesta. Kyllä minäkin elämässä pärjään (koulutus, työ, perhe jne) mutta lapsuus ja kamalat vanhempani vaivaavat ja ahdistavat jatkuvasti.

Itselläni vähän samanlaisia kokemuksia. Itse olisin kyllä mielummin jäänyt syntymättä kuin että joutunut johonkin vieraaseen adoptioperheeseen. Huonoja vanhempia on paljon myös adoptioperheissä, vaikka psykologin haastattelut läpäisisivätkin. Vieraaseen lapseen on aina kuitenkin keskimääräisesti vaikeampaa kiintyä kuin omaan.

Ap, asian voi korjata kunhan vain rehellisesti kertoo ajatuksistaan ja on valmis vähän tekemään töitä oman ja lapsensa hyvinvoinnin eteen. Jos antaisit lapsen sijoitukseen, se takuulla masentaisi lisää jossain vaiheessa. Nuo ajatukset voivat johtua myös omista lapsuuden kokemuksistasi, jotka usein myös osittain alitajuisesti pyrkivät pintaan etenkin ennen ekan lapsen saamista.