HALUAISITKO aloittaa elämän uusiksi 20-vuotiaana eli nuorentua?
itse kyllä, elämässä ei ole ollut mitäään jännää 15 vuoteen, masennusta , alkoholia, yksinäisyyttä, ikää jo 45 v, haluaisin elämäni menetetyt vuodet takaisin ja aloittaa ihan alusta about 20-vuotiaana, en kuitenkaan 15-vuotiaana koska silloin ihminen on vielä tyhmä
nyt aloittaisin urheilun ja musan soittamisen tosissani
voisin saada nuoria ystäviä ja puolison sekä lapsia ehkä jonkun ammatin
nyt työtön paska, ei jaksa tehdä mitään, ei ystäviä ei jaksa harjoitella mitään, elämä pilalla, enää ei kannata mikään
Kommentit (18)
No en :D
PS. Mikään noista ei ole mahdotonta.
No jos et nyt jaksa, niin miten muka, jos oisit 20?
Ikä on vain numeroita. Asenne ratkaisee, jos haluat muutosta tosissaan, niin alat muuttua. Olit nuorena yhtä saamaton kuin nyt ja se ei muuttuisi, jos et viitsi.
Elämä on mennyt mukavasti, mutta siinä mielessä tietenkin, että olisi voinut korjata monta typerää tekoa ja valintaa.
Haluaisin. Itse sairastuin myös masennukseen, ja olen menettänyt sairauden takia 15 vuotta elämästäni. Minulla ei ole enää lainkaan ystäviä, opintoni keskeytyivät ja sosiaalisten tilanteiden pelko on kaventanut elämäni todella ahtaisiin uomiin. Oman perheen saaminen tai edes hyvän parisuhteen löytyminen tuskin on enää mahdollista. Jos tietäisin, mitä tietäisin nyt, niin vaatisin apua ennen kuin on myöhäistä. En hyväksyisi sitä, että minulle vain lätätään unilääkkeitä kouraan, jotka lopulta alkavat ylläpitää masennusta. Katkoisin tietyt ihmissuhteet ennen kuin ne kuluttavat minut henkisesti loppuun ja satsaisin ihmissuhteisiin, joissa on ainakin mahdollisuuksia vastavuoroisuuteen.
En todellakaan. Elämä on kehittymistä ja kasvamista. Olen nkyään ihan toinen ihminen.
N49
En missään tapauksessa, en ainakaan alkaisi uudelleen samassa ammatissa. Olen loppusuoralla jo, eläke häämöttää ja pääsen pois työelämästä melko nuorena. Enkä muutenkaan haluasi aloittaa elämää uudelleen. Kerta piisaa.
Jos oisin taas nuori, voisin olla menemättä 1. Avioliittoon ja säästyä erotuskalta. Mutta: niillä tiedoilla ja taidoilla, joita minulla silloin oli, oisin kuitenkin ottanut jonkun muun samantyyppisen miehen. Ja olisin eronnut joka tapauksessa.
En.
34 vuotiaaksi voisin palata. Olin silloin upeimmillani ulkonäöllisesti ja elämä oli kaikin puolin täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Elämä on kehittymistä ja kasvamista. Olen nkyään ihan toinen ihminen.
N49
Ei ole masennusta sairastavalle. Masennus nimenomaan pysäyttää elämän. Rampauttaa ja lamaannuttaa ihmisen kellumaan vuosikausia tyhjyydessä. Vain harvat "hyötyvät" masennukseen sairastumisesta jonkinlaisena oivalluksena ja uuden suunnan löytymisenä. Monille se vain merkitsee menetettyjä vuosia.
No joo, mutta nykyisillä tiedoilla ja taidoilla ja lähtien siitä hetkestä, ei tästä. Kun olin 2-kymppinen, nuorille oli hyvin töitä, nykynuorilla on vsikeampaa.
En haluaisi ottaa riskiä, etten tapaisikaan ihanaa miestäni.
Olisin silloin ala-aste ikäinen ja lapsuuteni oli kamala, joten ei en haluaisi palata. Neuvoja haluaisin lapsuuden minälle antaa, mutta palata en haluaisi.
Haluaisin aloittaa uudelleen lukion alusta. Hoitaisin opiskeluni ja raha-asiani paremmin. Nyt olen velkainen ja 32-vuotias opiskelija. Haluaisin olla jo tohtori enkä opiskella jotain maisteria.
En todellakaan! Luuletko ettet sitten sairastuisi jos tekisit erilaisia valintoja ap?
Haluaisin palata takaisin lapseksi mutta siten että minulla olisi nykyinen tapa ajatella. Tekisin perheestäni lastensuojeluilmoituksen ja menisin poliisille tekemään tikosilmoituksen väkivallasta.
En! Olen ollut nyt kaksi vuotta töissä, pääsin suoraan töihin maisteriksi valmistumisen jälkeen. Jos olisin 20, pitäisi opiskella uudestaan ja töitä tuskin saisin.
T. Nainen 26 v.
Kyllä vaan. Korjaisin pari perusteellista virhettä (koulutus ja aviomiesvalinta).
En